-
Koronakevät ja yksinäisyys
Mukavaa helatorstaita kaikille ♡ Alkoiko siellä pidennetty viikonloppu? Itsellä oli muutamat työjutut hoidettavana vielä tänään ja pari jätin huomisellekin, mutta joka tapauksessa selvästi kevennetyt päivät tiedossa. En silti oikein tiedä, olisiko pitkästä viikonlopusta kuitenkaan niin innoissani. Viime aikoina viikonloput eivät enää ole olleet niitä odotettuja hetkiä, ja sieltä kumpusikin inspiraatio tähän postaukseen.
Fomo, vaikka mitään ei tapahdu
Muutamien viime viikkojen aikana mua on jopa hieman ahdistanut viikonloput, ja olen lähinnä odottanut taas maanantaita. Nyt jo parina viikonloppuna mä olen hiljentynyt somessa selvästi, vaikken ehkä täysin kuitenkaan. Jotenkin tuntuu, ettei viikonloppuisin ole mitään päivitettävää eikä silloin tapahdu yhtään mitään. Ennen koronaa mulla oli melkein joka viikonlopulle edes jotakin tekemistä, mutta nyt menossa on ties kuinka mones lauantai ja sunnuntai putkeen, kun ei ole mitään suunnitelmia.
Mähän olin koronan alkaessa etunenässä sillä fiiliksellä, että tää kotoilu on tosi jees eikä aiheuta mulle ongelmia. Viihdyn kotona, erityisesti tässä nykyisessä asunnossani, teen töitä kotoa ja niin edelleen, mikäs sen helpompaa? Nyt kuitenkin parin kuukauden jälkeen huomaan että rajansa kaikella. Vaikka kuinka viihtyisin kotona, en mä selviä ikuisuuksiin neljän seinän sisällä. Lenkit ja ulkoilu on tullut tärkeäksi osaksi arkea, mutta tuntuu että kaipaan silti jotain muuta, erityisesti sosiaalisia kontakteja.
Otsikkoon viitaten viikonloput ovat viime aikoina tuntuneet kaikista raadollisemmilta, kun usein perjantai-iltaisin mut valtaa hassu yksinäisyyden tunne, joka lievittää sitten sunnuntaina. Fomo eli fear of missing out on vahvempi kuin koskaan. Sinäänsä todella kummallisia fiiliksiä, kun kotoileehan kaikki muutkin just nyt eikä mitään tapahdu, mistä voisin jäädä paitsi. Luulenkin, että yksinäisyys ja fomo ilman sitä oikeaa ulkopuolelle jäämistä johtuu vain siitä, että eristäytymistä on jatkunut niin pitkään ja siitä kaipuusta normaaliin elämään. Toki, onhan suosituksia ja rajoituksia nyt höllennetty ja monet ovat nähneet ja tehneet vapaammin. Voihan sekin vaikuttaa, kun somessa alkaa näkyä ensimmäisiä normaalin elämän merkkejä ja sitten vertaan sitä siihen, että itse istun yksin kotona.
Koronakevät ja yksinäisyys
Tiedän, etten varmastikaan ole näiden ajatusteni kanssa yksin. Uskon että monet tuntevat kummallista yksinäisyyden tunnetta näin koronakevään aikaan ja monilla yksinäisyyden tunne on varmasti pahentunut. Monesti mielessä on ollut ne ihmiset, jotka ovat oikeasti täysin yksin tän koronan keskellä ja kaikki myötätunto on täysin heidän puolellaan. Olisi ihana auttaa edes jotakuta yksinäistä. Yksinäisyys on tosi raastava tunne, ja siihen liittyy paljon ajatuksia esimerkiksi omasta riittämättömyydestä, tarpeettomuudesta ja kelpaamattomuudesta. Ne ovat kaikki tuttuja teemoja omistakin ajatuksistani ja kauhistuttaa havahtua siihen, mitä korona onkaan tehnyt yksinäisyydestä kärsiville. Tää koronakevät ja yksinäisyys voi olla tuhoisakin yhdistelmä.
Sellaisillekin, jotka eivät tavallisesti koe yksinäisyyttä, koronakevät on saattanut aiheuttaa sitä kuitenkin. Se on tosi luonnollista, kun kaikki tapahtumat perutaan, on siirrytty etätöihin, kaikki on kiinni ja sosiaalisia kontakteja vältellään. Ihmekös tuo, jos yksinäisyys valtaa kenet tahansa. Tai jos yksinäisyyttä on kokenut jo aiemmin, voi olla myös tosi ahdistavaa nähdä esimerkiksi somesta kaikkia etätreffejä, videopuheluita ja etäylläreitä, kun itsellä ei ole ketään jonka kanssa tehdä näitä. Olen huomannut, että koronan aikaan tunnutaan korostavan entistä enemmän kaikkia kaverisuhteita, ja sellaisen seuraaminen vierestä varmasti sattuu yksinäistä. Tää on jotenkin niin ristiriitainen juttu, kun totta kai kaikilla on oikeus hehkuttaa etäilyä ja kaverisuhteita fyysisestä näkemisestä huolimatta. Kauheaahan sekin olisi, jos esimerkiksi somessa ei saisi näyttää tällaisia omia onnen hetkiään.
Musta tuntuu, ettei tällä tekstillä ole kunnon päätä eikä häntää. Kiteytettynä kuitenkin olen havahtunut omiin kummallisiin yksinäisyyden ja fomon tunteisiin, vaikkei ole mitään mistä olisin jäänyt paitsi. Samalla mielessä on kaikki yksinäiset tyypit ja surettaa niin heidän puolestaan tää koko kevät. Haluaisin tehdä asialle jotain, samoin kuin näille omille tuntemuksilleni, mutta en tiedä mitä. Olisiko siellä kenelläkään vinkkejä, miten lievittää yksinäisyyden tunnetta?
Oletko sä tuntenut yksinäisyyttä koronan aikana?
-
Plussat ja miinukset
Ihanaa tiistaita! Ajattelin pitkästä aikaa tehdä hieman kevyemmän sekä myös ihan reaaliaikaisen postauksen, ja mieleen juolahti vanha tuttu päivän positiiviset ja negatiiviset -listaus. Mulla on tänään ollut tosi hyvä päivä, vaikka miinuksia on tähänkin päivään mahtunut. On silti hyvä muistuttaa itseään, että niitä positiivisia juttuja kertyy melkein joka päivälle enemmän, kuin negatiivisia. Ne huonotkin asiat on kuitenkin päästettävä silloin tällöin ulos, joten ehkä mä myös itse kaipaan just nyt tällaista plussat ja miinukset -listausta. Eiköhän siis mennä!
–
– Tökkivä netti. Tänään netti on jostain syystä ollut todella rasittava eikä oo toiminut kunnolla kuin maksimissaan vartin kerrallaan. Niin raivostuttavaa netin päälle ja pois -kytkemistä…
– Jatkuvat sadekuurot. Sateessa ei oo mitään vikaa, mutta mieluummin sataisi koko päivän eikä näin, että välillä saa toivonpilkahduksen kuivemmasta hetkestä.
– Kivipuuterin pohja vilkkuu. Tiedättehän, se on lopun alkua taas se.
– Jatkuva epävarmuus itsestä ja omasta tekemisestä. Haluan tehdä just sitä omaa juttuani ja olla rehellisesti minä, vaikka se sitten erottuisikin siitä suositusta linjasta. Silti välillä tästä kaikesta syntyy mörköjä omaan päähän, sujuisiko kaikki paremmin ja tykättäiskö musta kuitenkin enemmän jos keskittyisin tekemään sitä mikä on suosittua?
– Oma saamattomuus ja laiskuus tietyissä asioissa. En mä vieläkään ole saanut aikaiseksi laittaa myyntiin juttuja, jotka olen kuvannut jo kaksi kuukautta sitten.
– Tyhjyyttään huutava auton tankki. Tarvitseeko tätä edes selittää.
+
+ Iso kimppu neilikoita ♡ Kukat piristää aina ihan mielettömästi, ja mä oon ollut tänä keväänä niin onnekkaassa asemassa, että oon saanut nauttia kukkakimpuista todella usein.
+ Superhyvä salaatti lounaaksi. Se koostui salaatin perusaineiden lisäksi mm. nachoista, kanasta ja halloumista.
+ Kaksi klousattua kivaa kamppista. Onnistunut päivä siis!
+ Oma kyky vastata tiukkoihinkin asiakkaiden deadlineihin. Oon viime aikoina ollut tosi yllättynyt tästä kyvystäni, mutta samalla tosi ylpeä. On ilo vastata ”onnistuu” vaikka asiakas pyytäisi toteutumista vaikka jo seuraavalle päivälle.
+ Parveke. Ai että mä tykkään kotini parvekkeesta, etenkin nyt kesän lähestyessä. Ihan paras paikka!
+ Superkiva erilainen työtehtävä. Yksi klousatuista kamppiksista sisälsi työtehtävän pikaisella deadlinella, mutta työtehtävä itsessään poikkesi paljonkin aiemmasta. Olipa kiva olla tässä mukana! Vaihtelevuus onkin yksi parhaita juttuja tässä duunissa.
+ Hyväksi todettu uusi kuivashampoo. Pieni, mutta sitäkin kivempi juttu!
+ Kukkiva luovuus. Mun luovuus on kukkinut tänä keväänä ihan uusissa sfääreissä ja palan halusta toteuttaa kaikki ideat. Tänään ideoin parikin kivaa juttua, joiden toteuttamista aion kokeilla heti huomenna. Myös esimerkiksi nämä tän postauksen kuvat nappasin melkoisella diy studio -kikalla, josta lisää Instagramissa.
+ Perjantaille sovitut kuvaustreffit. Can’t wait ♡
+ Punaviinilasillinen. Lasi punkkua silloin tällöin, esimerkiksi nyt tätä kirjoittaessa on ihanaa pientä luksusta arkeen.
+ Yleinen fiilis siitä, että kaikki on hyvin. Pitkään heitelleiden mielialojen ja kaikessa negatiivisuudessa vellomisen jälkeen tää fiilis on enemmän kuin tervetullut.
Plussat ja miinukset – Mitä kivaa sulle on tänään tapahtunut?
-
Sanojen merkitys parisuhteessa
Sanojen merkitys parisuhteessa, onko kehuilla enää mitään väliä kun ollaan yhdessä? Toinen on jo niin läheinen, että haittaako se jos joskus heittää vähän hölmön läpän? Mä kirjoittelin tässä postauksessa hieman siitä, että haluaisin puhua täällä blogin puolella enemmän ihmissuhteista. Tuntuu, että itselläni olisi jotain sanottavaa niistä, tai ainakin pystyn kirjoittamisen kautta järjestelemään omia ajatuksiani myös ihmissuhteiden koukeroista. Ihmissuhteet tuntuvat olevan tosi monimutkainen juttu, ja jokaiselle tietysti yksilöllinen asia, eikä siksi mihinkään ole suoraviivaista tai yksiselitteistä ratkaisua. Keskustelu kuitenkin aina avaa näkökulmia ja olisikin mielenkiintoista päästä vaihtamaan ajatuksia teidän kanssa näiden postausten kautta 🙂
Eroavaisuudet parisuhteissani
Viime aikoina mä olen pohtinut todella paljon sanojen merkitystä parisuhteessa. Olen ehkä oivaltanut aiheen tiimoilta jotain, vihdoin. Mähän olen vielä nuori, eikä mulla sillä tavalla ole ”kunnolla” kokemusta elämästä, mutta mahtuu nuoreen ikäänkin paljon oivalluksia ja ajatuksia. Mulla itselläni takana on vain pari aiempaa parisuhdetta, jotka tosin ovat olleet pitkiä omaan sekä kumppanin ikään nähden. Olen viime aikoina havahtunut siihen, miten erilaisia jokainen mun elämän parisuhde ovat olleet, ja sitä kautta aloin myös pohtia niiden välisiä eroja. Yksi iso juttu oli sanojen merkitys parisuhteessa, ja miten erilainen kulttuuri sanojen suhteen onkaan ollut jokaisessa suhteessani.
Yhdessä suhteessa sanoja ja kehuja oli todella vähän, melkeinpä ei ollenkaan. Eräässä toisessa suhteessa kehuja oli silloin tällöin, mutta vastavuoroisesti sanoilla saatettiin satuttaa. Usein varmasti ihan tahattomasti, mutta ei se lopputulosta muuta. Sitten on suhde, jossa kauniita sanoja sekä kehuja on ylitsepursuavasti, eikä sanoilla loukata edes vahingossa. Melkoinen kontrasti eikö?
Kehuja ja loukkaavia vitsejä
Sanoilla tarkoitan tässä postauksessa kehuja, kannustusta, tunteiden tunnustamista, hölmöjä heittoja ja loukkaavia vitsejä. Ne voivat kohdistua ulkonäköön, luonteeseen, tunteisiin tai vaikkapa olla yleisiä heittoja, kohdistamatta henkilökohtaisesti kehenkään. Mä olen parisuhteissa kuullut näitä kaikkia. Ehdottomasti kauneimpia sanoja ja lauseita ovat olleet rakastan sinua, oot mun tuleva vaimo ja haluan susta mun lasten äidin. Rankimpia ja negatiivisesti parhaiten mieleenjääneitä ovat olleet muunmuassa seuraavat. Tytöt ovat kuin mopoja, oma on paras mutta aina sitä haluaa testata toista. Toi sun takki näyttää typerältä kun pidät sitä noin. Haha, vatsamakkara! Kadun niitä vuosia, jotka vietin sun kanssa. Ei tollanen unelma tule toteutumaan.
Selkeästi mulle henkilökohtaisesti siis on eniten painoarvoa sellaisilla kehuilla, jotka kohdistuvat muhun ihmisenä ja kokonaisuutena. Ulkonäöstäkin on tullut paljon kehuja, ja vaikka ne ovatkin aivan ihania, arvostan enemmän yllä luetellun kaltaisia sanoja. Negatiivisesti taas muhun on eniten vaikuttanut kommentit ulkonäöstä ja pukeutumisesta, vähättely haaveista tai tavoitteista sekä tietysti sanat, jotka jollain tapaa aiheuttavat riittämättömyyttä ja alemmuutta verrattuna toisiin. Se on myös hassua, miten noita negatiivisia osasin listata enemmän. Aina ne pahat sanat juurtuvat jotenkin syvemmälle ja positiivisia, ihania sanoja tarvitaan määrällisesti paljon enemmän kumoamaan ne loukkaavat. Vaikka ne loukkaukset olisikin sanonut joku toinen.
Hiljaisuus ja sanojen puuttuminen kokonaan
Näiden kaikkien lisäksi yksi iso kokonaisuus on hiljaisuus. Sitä mä olen ”kuullut” ehkäpä eniten, eli käytännössä kehuja ei ole ollut, mutta ei myöskään loukkaavia sanoja. Toisaalta tässä ei ole mitään pahaa, mutta tavallaan taas sanojen puuttuminen kokonaan kaihertaa pitkässä juoksussa todella paljon. On tosi hyvä, jos satuttavat kommentit uupuvat täysin, mutta tarvitaanko kehuja? Mun mielestä tarvitaan, koska itse koin kivojen sanojen puuttumisen todella vahvasti. Se söi niin hassulla tavalla sisältäpäin ja uskon sen vaikuttaneen myös omiin tunteisiini. Tuntui, ettei minussa ollut mitään kehumista, olin keskinkertainen ja ihan vaan ookoo. Tai ehkäpä olin itsestäänselvyys? Joka tapauksessa se aiheutti epävarmuutta omalla tavallaan, erityisesti parisuhdetta kohtaan. Pitkällä tähtäimellä se oli varmasti myös osasyy tunteiden hiipumiseen. Tuntui niin kaverilliselta, kun ei enää edes sanottu rakastan sinua.
Sanojen vaikutus itsetuntoon ja parisuhteeseen
Mä olen kokenut, että sanat vaikuttavat itsetuntoon todella paljon. Paljon kehuja saadessani mun itsetunto ja itsevarmuus on paremmalla tolalla kuin koskaan. Loukkaavien sanojen aikaan muistan itsetuntoni olleen tosi nollissa, vaikkeivat ne negatiiviset sanat tietenkään ainoa syy siihen ollut. Sanojen puuttuminen vaikutti myös haitallisesti itsetuntoon, mutta vasta pitkällä tähtäimellä eikä yhtä romahduttavasti kuin satuttavat sanat. Siitä oli myös helpompi lähteä parantamaan itsetuntoa uudelleen. Koenkin, että kehujen puuttuminen vaikutti eniten nimenomaan itse parisuhteeseen sekä omiin tunteisiin.
Itsetuntoahan ei missään nimessä voi rakentaa kehujen tai toisen ihmisen sanojen varaan. Se ei ole pitkäkestoista ja itsetunnon pohja on tällöin hatara. Toki kukaan ei varmasti voi kieltää sitä, että kehut nostavat itsetuntoa ja tekevät sille hyvää – ovat kuin pieni itsetuntoboosti. Eikä siinä ole mitään väärää, ne kehut tukevat loistavasti itsetuntoa ja saattavat olla hyvä alkusysäys paremman itsetunnon rakentamiselle. Mä olen ollut elämäni aikana aina epävarma itsestäni, joten mulle kehut ovat olleet iso apu itsetunnon parantamisessa. Ne auttavat kyseenalaistamaan omia negatiivisia ajatuksia, kun mietin että jos tuo toinen näkeekin asian näin, niin miksi en itsekin.
Parisuhteessa sanat toimivat mun mielestä liimana. Toisen kehumisella osoittaa arvostusta kumppania kohtaan ja saa toisen hyvälle mielelle. Ne usein myös konkretisoivat omia ajatuksia kumppanista, ja uskon että vuolas kehuminen auttaa jopa rakastumaan toiseen uudelleen ja uudelleen. Ihanat sanat tekevät parisuhteesta lämpimämmän, tiiviimmän ja ne rakentavat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Niiden puuttuminen ei välttämättä romahduta koko parisuhdetta, mutta ehdottomasti haurastuttaa, ainakin omasta näkökulmastani.
Kehunko minä itse?
Mun oma kehumiskäyttäytyminen peilautuu tosi paljon toisesta ihmisestä. Mun on helppo kehua toista, jos vastapuolikin sanoo kivoja asioita paljon. Satuttavia sanoja taas en osaa samalla tavalla peilata, onneksi, vaan niiden suhteen lähinnä tyydyn hautomaan ne toisen sanat syvälle mieleeni. Tällä peilautumisella en nyt tarkoita ”oot ihana” ”eipäs kun sinä” -keskustelua, vaan sitä, kun toinen silloin tällöin kehuu, tulee se itselläkin helpommin muiden tilanteiden lomassa. Mutta tosiaan, kehut ovat tärkeä osa parisuhdetta ja haluaisinkin parantaa sitä omalta osaltani. Olen tehnyt tässä isoa kehitystä, mutta haluaisin että kehut tulisivat luonnollisemmin ilman sitä toiselta peilaamista. Sillä mitä jos toinenkin vaatii sen peilautumisen ja sittenhän siinä ollaan, kumpikaan ei sano mitään. Siksi en halua ollenkaan syyttää toista osapuolta aiemmin koetusta hiljaisuudesta, koska tiedän olevani osasyyllinen siihen. Oravanpyörä oli valmis, kun molemmat kaipasivat toiselta aloitetta arkisiin kehuihin ja totuttiin yhdessä siihen hiljaisuuteen.
Mä luulenkin, että lähtökohtaisesti tarvitsen vierelle ihmisen, jolta kauniit sanat tulevat luonnostaan. Se opettaa mulle paljon kehumiskulttuurista ja selvästi madaltaa omaa kynnystä sanoa kivoja asioita. Olen ehkä oivaltanut sen siksi, kun oma itsetunto on vahvistunut ylitsepursuavien kehujen myötä ja haluan tietysti tuottaa toiselle saman fiiliksen. Kehuista muutenkin on tällaisen myötä tullut normi, tavallinen arkinen asia, mutta ei missään nimessä merkityksetön. On tullut tavaksi, että kehua voi ihan muuten vain, eikä pelkästään spesiaalitilanteissa. Olen myös oppinut, ettei sanoja voi missään nimessä kuluttaa puhki, vaikka siitä ehkä onkin monta eri mielipidettä. Mutta mun mielestä ei voi, kaunis sana kaikuu aina yhtä kauniisti, vaikka se olisi heitetty ilmoille jo miljoona kertaa. Sanojen merkitys parisuhteessa on ollut omalla kohdallani tosi suuri.
Mitä ajatuksia aihe sinussa herättää? Voiko sun mielestä sanoja kuluttaa puhki? Osaatko sä kehua muita tai kumppania? Ovatko kehut sulle tärkeitä?
Sanojen merkitys parisuhteessa – Mikä on kaunein sulle sanottu kehu?
