Joker – Elokuva, jonka kävin katsomassa kaksi kertaa

lokakuu 23, 2019 4 By ELLI





Joker 2019. Kuten tiedätte, mä rakastan elokuvia. Olen parista kirjoittanutkin aiemmin täällä blogissa, esimerkiksi Dunkirkistä ja The Bohemian Rhapsodystä. Mä rakastan sitä, kun elokuva kiskaisee täysillä mukaansa ja se on yksi parhaimmista fiiliksistä, kun elokuva jää pyörimään päähän useammaksi päiväksi. Jos mulle käy niin, elokuva on onnistunut iskemään jonnekin syvälle ja mä pidän kokemusta erittäin onnistuneena. Näin voi mun kohdalla käydä oikeastaan minkä tahansa genren elokuvassa ja tosiaan nuo kaksi aiemmin mainitsemaani leffaa ovatkin täysin erilaisia, mutta molemmat iskivät niin kovaa, että päätin keskittyä niihin ihan blogissakin.






Viimeisimpänä elokuvana mua sykähdytti tämä uusi Joker. Se on nyt myös ainoa elokuva, jonka olen koskaan käynyt katsomassa kahdesti elokuvateatterissa. Se todellakin pysäytti, ja elokuva on pyörinyt tasaisesti mielessä tämän puolentoista viikon ajan, mikä oli näiden kahden leffakäynnin välissä. Edelleen mietin sitä, ja esimerkiksi eilen illalla katselin aiheeseen liittyviä Youtube-videoitakin. Kolahti siis todella kovaa.

Joker -elokuva on herättänyt paljon keskustelua, eikä ihmekään. Elokuvaa on tituleerattu yhdeksi vuoden elokuvista ja se jakaa mielipiteitä rajusti. Osan mielestä leffa on yksi parhaimmista koskaan, osa ei tykkää Jokeri-hahmosta joka ei vastaa alkuperäistä, joidenkin mielestä se ihannoi ja lietsoo väkivaltaa ja osa odotti toimintaräjäyttelyä. Mulle itselleni elokuva oli hyvin moniulotteinen ja jätti paljon katsojan omien tulkintojen varaan. Ennen kaikkea mulle elokuva oli valtava yhteiskunnallinen kannanotto.





Mielenterveysongelmat vahvana teemana

Kyseessähän on draama, joka mun mielestä käy hyvin ilmi traileristakin, joten itse en ainakaan toimintaa odottanut. Odotin, että elokuva kertoo Jokeri-hahmon taustatarinan ja niin se tekikin, ehkä… ;D Sen lisäksi tarina kuvasi loistavasti nyky-yhteiskunnan ongelmia sekä mielenterveydenhäiriöitä, mitkä tulivat itselleni hyvin positiivisena yllätyksenä. Joker siis täytti ainakin mun odotukset ja ylikin.

Elokuva oli tunnelmaltaan surumielinen ja lohduton. Heti ensimmäisistä kohtauksista saakka leffa vetäisi mut empatian syövereihin ja tunsinkin lähinnä valtavaa surua koko parituntisen ajan. Pitkin elokuvaa empatia siirtyi aina vaan vahvemmin Jokerin hahmon puolelle ja usein mielessä kävikin “ei taas, älkää” -ajatus. Se mun tuntema suru oli ihan käsittämätön ja sitä varmasti lisäsi realismi siitä, että vastaavaa tapahtuu ihan oikeasti tässä meidän maailmassa, ja jopa täällä meidän Suomessa. Ihka oikeat ihmiset elävät yhtä lohduttomassa asemassa, kärsivät yhtä vahvoista mielenterveyden ongelmista eivätkä saa apua. Myös me ihmiset itse olemme ihan oikeastikin yhtä kamalia toisillemme, kuten elokuvassa kuvattiin. Olen mä aina tämän kaiken tiedostanut, mutta jotenkin Joker heitti sen kaiken päin näköä niin voimalla, että mä en voinut välttyä järkytykseltä.





Irrallinen teos Batman-maailmasta

Mä en tulkinnut tätä niinkään osana Batman-sarjoja. Toki kahden katselukerran ja lukuisten Youtube-videoiden myötä olen kehittänyt päässäni melkoisia yhteyksiä Batman-maailmaan ja pohtinut myös Jokerin alkutarinaa ja syntyä. Olen pohtinut ja tulkinnut paljon pieniä yksityiskohtia ja vihjeitä, joiden myötä olen alkanut muodostaa omaa käsitystäni kaikesta. Mun mielestä huimaa tässä elokuvassa olikin juuri se, että sen voi nähdä hyvinkin suoraviivaisena tai sitten johtolankoja on mahdollista bongailla enemmänkin, ja kaikki jätetään silti hyvin pitkälti katsojan itsensä tulkittavaksi. Aivan mahtavaa, kun elokuva antaa aivoille työstettävää ja mielikuvitukselle tilaa.





Kunniaa Ledgerille

Mun mielestä Joker on ehdottomasti yksi aikansa parhaita yhteiskunnallisia ongelmia ja mielenterveydenhäiriöitä kuvaavista teoksista. Mä myös näin tämän suurena kunnianosoituksena Heath Ledgerille, joka on tehnyt yhden vaikuttavimmista Jokeri-rooleista kautta aikain. Tarina on varmasti monelle tuttu, mutta Ledger menehtyi Jokeri-roolinsa jälkeen ja paljon on spekuloitu, oliko rankalla, synkällä ja haastavalla roolilla sekä näyttelijän voimakkailla rooliinsyventymiskeinoilla yhteyttä tähän, olihan Ledger kuitenkin vahva metodinäyttelijä. Tosiasiassa kukaan ei koskaan saa tietää, oliko näyttelijän menehtyminen itsemurha vai vahinko, ja vaikuttiko Jokeri-rooli tähän todellisuudessa yhtään. Joka tapauksessa, Ledgerin menehtyminen vavisutti koko Hollywoodia rankasti ja mun mielestä Joker -elokuva teki kauniisti kunniaa hänelle, oli se sitten tekijöiden ajatus tai ei. Elokuva muunmuassa sisälsi lähes identtisen kohtauksen Ledgerin Jokerin kanssa ja tietyissä kohdissa mä aistin vahvoja Ledger-viboja, vaikkei mitään missään nimessä lähdetty kopioimaan ja tekijät ovat kertoneet, ettei tässä ole kanavoitu Ledgerin Jokeria. Kuulin myös, että Ledger olisi aikoinaan ottanut inspiraatiota omaan Jokeri-hahmoonsa Phoenixin aiemmista rooleista. Tämän todenperäisyyttä en todellakaan tiedä, mutta ajatus olisi ainakin todella kaunis ja näin ympyrä tavallaan sulkeutuisi.






Joko te olette käyneet katsomassa kyseisen elokuvan? Mä suosittelen ainakin kovasti, vaikka toki kannattaa ehdottomasti jättää kotiin odotukset Batman-maailmasta ja toiminnasta. Kuulisin mielelläni muidenkin mielipiteitä siitä, miten tulkitsitte elokuvaa ja löytyikö yhteneviä ajatuksia kannanotosta mielenterveysongelmien suhteen? Herättikö elokuva teitä pohtimaan ihmisluonnon kamaluutta toisiamme kohtaan tai inhoa mielenterveydenongelmien vähättelystä nykymaailmassa?






Joker – Joko sinä kävit katsomassa kyseisen elokuvan?




×××

Seuraathan mua jo myös Instagramissa @ellileppiniemi?


Lue myös

I Love Me -messut 2019
Ihana neulesetti ja yrittäjyyskuulumisia