Vaatehaaste-recap

Vuosi on nyt onnistuneesti takana ja haasteen jatkoakin jo parisen viikkoa. Toteutin TikTokiin sekä Instagramiin pienet koosteet tästä vaatehaasteeni vuodesta, ja ajattelin, että olisi kiva tehdä sama juttu myös tänne vähän pidemmän kaavan kautta!

Säännöt ja niiden onnistuminen

1. En osta yhtään vaatteita; ei uusia eikä second handia. Check!

2. Ei vaateyhteistöitä tai saatuja vaatteita. Check! Yhteistyönä sain tosin kaksi laukkua, jotka menevät asustekategoriaan, mutta vaateyhteistyöt haluaisin jättää ihan kokonaan pois myös tulevaisuudessa. En myöskään saanut yhtäkään vaatetta lahjaksi tmv, ainoastaan vuoden päättymisen jälkeen sain t-paidan synttärilahjaksi ja se sai olla ok.

3. Lainaaminen esimerkiksi kavereilta on sallittu. Ei tullut tarvetta lainata, paitsi poikaystävän kaapista huppareita :)

4. Alusvaatteita, sukkia/sukkahousuja ja asusteita saa ostaa. Alusvaatteita ei muistaakseni tarvinnut ostaa lisää kertaakaan, mutta sukkia ostin aika paljonkin. Samoin vaatekaappiin päätyi muutamat uudet sukkahousut. Kenkiä, laukkuja ja muita asusteita ostin myös, mutta elokuussa bannasin kenkien ostamisen synttäreihin saakka.

5. Haasteen kesto 25.4.2023-25.4.2024. Check! Ja nyt jatketaan samalla linjalla vielä loppuvuosi.

• Teitko itse vaatteita? En tehnyt! Yksi neule lyhennettiin äidin kanssa, mutta yhtäkään uutta vaatetta ei tullut tehtyä. Unohdin määritellä tämän säännön aloittaessani.

• Mitä, jos joku vaate olisi hajonnut? Sitten olisin ollut ilman! Onneksi mikään vaate ei tainnut hajota, mutta mietin jo heti haasteen alussa että hajoaminen ei ole peruste uuden ostamiselle. Mulla kuitenkin on vaatteita niin paljon, että sitten vaan pitäisi mukautua ja sopeutua, ja käyttää muita vaatteita.

Pahimmat haasteet ja houkutukset

Pelkäsin mun sudenkuoppien olevan syysvaatteet, neuleet ja urheiluvaatteet, sekä Lontoon matka ja Lontoon shoppailumahdollisuudet. Lisäksi pahin haaste oli ihan vaan ylittää itseni, sekä suorittaa haaste kunnialla loppuun, vaikka monet eivät uskoneet että edes pystyisin tähän.

Loppujen lopuksi Lontoon reissu meni muitta mutkitta. Ostin sieltä kyllä asusteita, esimerkiksi kaksi vintagekelloa sekä hiuspannan, mutta siitä huolimatta että pyörittiin ystävien kanssa vaatekaupoissa, mulle ei edes tullut pahemmin houkutusta ostaa vaatteita. Liekö osasyyllinen se, että olin matkassa maailman pienimmän matkalaukun voimin :D

Siinä noin 100 päivän kohdalla tosin kohtasin haasteen ajan pahimman houkutukseni. Se oli ihan Tampereella, Hämeenkadulla kun kuljin Vintage UFFin ohi ja näin näyteikkunassa kansallispukuja. Siellä oli myös haaveilemani Tuuterin kansallispuvun paita sekä essu, juuri minun koossani ja vieläpä todella halvalla. Mun äidillä on Tuuterin kansallispuku, mutta se on mulle liian iso ja olen jo pitkään haaveillut omasta, itselleni sopivasta puvusta. Marssin suoraan liikkeeseen sisälle ja kassalle kysymään ikkunassa olevien vaatteiden jonotilannetta, ja onneksi essuun ja paitaan oli reilu kymmenen ihmisen jono :D Haaste sai siis onneksi jatkua, mutta tuo oli se yksi ainoa hetki, kun tosissani ajattelin jättäväni haasteen kesken.

Toinen vaikeampi hetki, tai oikeastaan kausi, oli joulun välipäivinä ja tammikuun alussa. Olen koko ikäni tottunut siihen, että välipäivinä käydään shoppailemassa ja nautin suuresti siitä välipäivien tunnelmasta kaupungilla. Olin myös katsellut TikTokista paljon erilaisia lahjojen esittelyvideoita, jotka varmasti osaltaan vaikuttivat shoppailuhimoon. Mulla oli myös ensimmäistä kertaa vuosiin (vai ekaa kertaa ikinä?) oikea joululoma, joten mulla oli aikaakin pyöriä kaupoilla ja keskustassa. Ostin paljon kaikenlaista, esimerkiksi hiustuotteita ja muuta kosmetiikkaa, ja voi vitsi kun olisikin tehnyt mieli ostaa myös vaatteita! Pääsin tästä yli sillä, että sanoin somessakin ääneen että nyt shoppailu houkuttelisi, ja varmasti myös muiden kuin vaatteiden, tarpeellisten tuotteiden ostaminen lievitti ostoshimoa.

Mikä oli helpointa ja vaikeinta?

Sanoisin, että loppujen lopuksi asujen valinta ja muodostaminen oli kuitenkin helpointa. Mun kohdalla kun kyse ei todellakaan ole siitä, etteikö olisi niitä vaatteita mitä pukea. Asukriiseiltä ei tietenkään vuoden aikana vältytty, mutta ehkä jollain tapaa niitä tuntui olevan vähemmän? Tai ainakin että pääsin niistä ehkä hieman nopeammin yli, kun pystyin turvautumaan vuoden aikana muodostuneisiin luottoasuihin. Koko haaste selkeytti omaa tyyliä ihan älyttömästi, ja ymmärsin missä vaatteissa mulla onkaan mukavin ja itsevarmin olo.

Vaikeita noiden isoimpien houkutusten lisäksi oli urheiluvaatteet. Mun olisi niiiiiin kovasti tehnyt mieli ostaa uusi lasketteluasu, eli takki ja housut, ja myös erilaisia balettivaatteita olisin halunnut ostaa pilvin pimein. Urheiluvaatteita ajattelinkin mun isoimmaksi kompastuskiveksi haastetta aloittaessani. Niistäkin kuitenkin selvittiin, kun lupasin itselleni uuden lasketteluasun sitten haasteen jälkeen ja nyt olen innostunut ajatuksesta, että ompelisin itse balettivaatteita.

Mikä oli parasta ja ikävintä?

Parasta oli ehdottomasti ne kymmenet, jos ei jopa sadat, kommentit ja viestit siitä, miten joku muu on aloittanut vastaavan haasteen minun inspiroimana. On ihana huomata, miten omalla esimerkillä ja tekemisellä voi oikeasti olla vaikutusta. Lisäksi olen saanut ihan superpaljon kehuja ja positiivisia kommentteja asuistani, haasteestani sekä somesisällöistäni, ja parasta on, kun joku sanoo mua inspiroivaksi<3

Parhaita haasteen vaikutuksia itseeni sitten taas on ehdottomasti ollut oman tyylin löytyminen tai selkeytyminen. Oma tyyli on kirkastunut niin paljon, kun epävarmuutta ei enää peitä uusilla vaatteilla, vaan keskittyy niihin vaatteisiin, missä on mukavin olo. Olen myös saanut valtavasti itsevarmuutta ihan omaan pukeutumiseen kuin myös ihan elämään. Edelleen taistelen kovasti sen kanssa, että miten paljon muiden mielipiteet minuun vaikuttavat, mutta tuntuu että haasteen myötä muiden mielipiteillä ei ole enää ihan niin paljoa painoarvoa.

Ikävintä ei ole todellakaan ollut vaatteiden ostamattomuus, haha! Ikävintä on ollut tietyt kommentit somessa, joissa vähätellään tätä haastetta, että ei tässä ole mitään ihmeellistä. Ja tiedän kyllä, ettei tämä haasteeni olisi joillekin temppu eikä mikään, monet ovat menneet vuosia ilman vaatteiden ostamista! Mutta tiedän myös, että mun kaltaisia ihmisiä on todella paljon, ja juuri heille mä haluan olla esimerkki. En yritä olla paras ihminen kaikista, vaan yritän olla parempi minä, joten se että joku tekee vielä paremmin, ei pitäisi vaikuttaa siihen mitä minä teen.

Lisäksi yksi ikävä, edelliseen liittyvä, kommentti tuli ensimmäisen vaatehaastevideoni mennessä viraaliksi Instagramissa. Kommentissa kysyttiin, miksi toisten ihmisten taloudellinen tilanne on minulle hauska somehaaste. Ymmärrän myös hyvin sen, että maailmassa on paljon ihmisiä, joilla ei yksinkertaisesti ole rahaa ostaa vaatteita. Ymmärrän myös sen, miten etuoikeutetussa asemassa lähtökohtaisesti olen, että voin tehdä tällaisen haasteen ja postailla siitä iloisesti someen. Mutta samalla mielestäni mun täytyykin pitää haasteesta meteliä, koska maailmassa on paljon itseni kaltaisia ihmisiä. Ja minun kaltaiset tyypit ovat niitä, joiden pitääkin tehdä tämä haaste tai edes tarkastella kulutustottumuksiaan.

Ne ihmiset, jotka eivät taloudellisesti voi ostaa vaatteita, eivät ole osa ylikulutusongelmaa eikä heidän tällöin tulekaan tarkastella samalla tavalla kuluttamistaan. Haasteeni ei liity heihin mitenkään, mutta pakkohan minun on muuttaa omaa kuluttamistani ja käyttäytymistäni, sekä myös parhaani mukaan edes yrittää kannustaa muita ylikuluttajia samaan? Jos jätän haasteen tekemättä vain siksi, että pelkään loukkaavani muita, en koskaan tekisi mitään muutosta ja jatkaisin kuluttamista samaan tapaan samalla tuhoten maapalloa sekä antaen muillekin esimerkkiä ylikuluttamisesta.

Mikä kulutuskäyttäytymisessäni muuttui?

Harkitsen nykyään ostoksiani pidempään, siis ihan kaikkia ostoksia! Hetimullenyt-ajattelumalli on vaihtunut pitkän tähtäimen harkintaan, ja olen miettinyt valmiiksi hankintoja vuoden tai jopa kahden päähän, jotta minulla olisi tarpeeksi aikaa miettiä ostosta. Koen myös, että yleisesti pienetkin heräteostokset ovat haasteen myötä vähentyneet huomattavasti.

Samoin haaste on avannut silmiä vaateteollisuudelle sekä vaatteiden laadulle. Olen ollut ihan uudella tapaa kiinnostunut esimerkiksi vaatteiden materiaaleista. Mulla on vaatehuone täynnä huonomatskuisia polyesterivaatteita, joita en toki pelkästään sen vuoksi ole heittämässä pois, mutta tulevaisuuteen olen jo miettinyt, miten täytyy huomioida tulevaisuudessa vaatehankintojen materiaalit paremmin. Olen joutunut pelkäämään, että huonolaatuiset suosikkivaatteeni hajoaisivat haasteen aikana kovassa käytössä, mutta onneksi niin ei käynyt. Lisäksi olen tämän myötä joutunut miettimään enemmän vaatehuoltoa, ja olenkin pitänyt vaatteistani paljon parempaa huolta kuin koskaan ennen. Sen tiimoilta olen myös oppinut paljon uutta!

Lisäksi laskin alkuvuodesta kaikki vaatekappaleet jotka omistan, ja lukumäärä kyllä järkytti. Se varmasti ohjaa minua jatkossakin tekemään harkitumpia ostopäätöksiä, ihan siltäkin kantilta, että haluan tuon lukumäärän ehdottomasti pienemmäksi. Ihminen ei vain tarvitse näin paljoa vaatteita, ja se on ollut ehkäpä tärkein oppini koko haasteen aikana.

Luovuinko vaatteista haastevuoden aikana, eli karsitko vaatekaappia samalla?

Mä lähdin aika varovaisesti karsimaan vaatekaappia haasteen aikana, ihan siitä syystä, että vaikka tiedostin vaatteita kyllä olevan yllin kyllin, tuntui silti jotenkin turvallisemmalta ja varmemmalta, että niitä vaatteita on vaatekaapissa paljon. Tiedättehän, ehkä sillä yritin vähän ehkäistä houkutusta ostaa uutta? Mieluummin säilytän paljon vaatteita, niitäkin joita en käytä, kuin että ajaisin itseni ostamaan niiden tilalle myöhemmin uusia vaatteita.

Kuitenkin, jotakin karsintaa oli tehtävä ja taisin kerran lähettää laatikollisen eli noin 20 vaatekappaletta myyntiin Vähänkäytettyyn. Lisäksi kotona lojuu parhaillaankin kassillinen vaatteita, jotka pitäisi kuvata sinne ja lähettää. Vähänkäytetyssä on se ihana puoli, että vaatteilla on siellä pitkä myyntiaika, niiden hintaa lasketaan automaattisesti aikaportaittain ja vaatteet, jotka eivät menneet kaupaksi, lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Eli vaatteista pääsee yhden myyntiinlaittourakan jälkeen eroon kokonaan!

Huh, no tästähän tuli ihan poikkeuksellisen pitkä recap… Juttua mulla riittäisi haasteesta vieläkin ja haluaisin listata kaikki haastevuoden aikana ostamani sallitut jutut, mutta ehkä jätän ne omaan postaukseensa ettei tämä nyt veny vielä entisestään. Palataan siis! :)