366 päivää ostamatta vaatteita!

Mä tein sen. Tuntuu ihan uskomattomalta, mutta tänään on mun syntymäpäivä ja samalla olen ollut täydet 366 päivää ostamatta vaatteita! Mä tiedän, että harva ihminen edes oikeasti uskoi että pystyn tähän, ja välillä toki pienesti epäilin myös itseäni. Kuitenkin tahtotila oli koko ajan niin vahva, että oma päällimmäinen ajatus oli koko vuoden ajan että mä pystyn siihen.

Koko hommahan lähti tavallaan (taas) tosi hetken huumasta. Törmäsin italialaisen tiktokkaajan vastaavaan haasteeseen ja mietin, että olisipa siistiä voida sanoa, että en ostanut yhtäkään vaatetta 28-vuotiaana. Ja nyt mä voin sanoa niin! Vuosi oli alunperin tavallinen 356 päivää, mutta tuossa joku aika sitten tajusin, että meillehän osui tietysti karkauspäivä tähän, joten todellisuudessa mun haastevuodessa on nyt 366 päivää.

Olen kaikille sanonut, että tää haaste oli helppo ja vuosi hujahti ohi ihan älyttömän nopeasti. Ja jotta tästä postauksesta ei tulisi vain onnistuneen haasteen hehkutusta, haluaisin avata täälläkin miksi vuoden vaatehaaste oli mulle niin helppo juttu?

Ensiksi, mä saatan tehdä isojakin päätöksiä tosi lyhyellä varoitusajalla ja pienellä harkinnalla, koska olen perusluonteeltani todella mukautuva ihminen. Sitoudun helposti asioihin ja olen sellainen “jos jotain päätetään, niin siitä pidetään kiinni” -tyyppi. Uskon, että se oli mun vahvuus tässä En osta vaatteita vuoteen -haasteessakin.

Lisäksi, uskon että sosiaalinen paine auttoi mua huimasti tässä haasteessa. Se, että päätin heti hetken mielijohteesta postata asiasta myös julkisesti TikTokiin ja kertoa avoimesti about kaikille, se toi tähän tarvittavan paineen onnistua. Se on tosin myös yksi mun heikkouksista, että pohdin tosi paljon sitä, mitä muut musta ajattelee ja miettii. Se vaikuttaa muhun paljon, niin hyvässä kuin pahassa. Vaatehaasteen kohdalla onneksi osasin kääntää sen positiiviseksi paineeksi, ja haluksi näyttää muille että mä pystyn tähän. Somessa kyllä vastaanotto on ollut läpi vuoden lähes poikkeuksetta positiivista, mutta kyllä esimerkiksi mun lähipiiristä kuului että en usko että pystyt. Ja sehän saa mut vain yrittämään kovemmin :D

Viimeinen seikka, miksi vaatehaaste oli mulle niin helppo, on ehkäpä se ratkaisevin tekijä, sekä samalla se syy, miksi mun pitikin tehdä tällainen haaste. Tietyllä tapaa se hävettääkin, ja ehkä myös hyvä niin? Kyseessä on siis mun jo omistamat vaatteet ja niiden määrä. Mä laskin alkuvuodesta mun kaikki vaatteet, alushousuja ja tavallisia sukkia lukuunottamatta, ja sain luvuksi melkoisen summan 287. Se on ihan hullu määrä vaatteita, eikä tuollaista summaa pysty kukaan perustelemaan enää “tarpeella”. Kukaan ei tarvitse noin paljoa vaatteita.

Kaikillahan ei ole noin suurta määrää vaatteita, ja hyvä niin. Sellaisten ihmisten, joiden kulutustottumukset ovat jo sopivalla tasolla, ei tarvitse lähteä mukaan tällaisiin vaatehaasteisiin. Mutta minun, jolla on vaatteita vaikka muille jakaa, täytyy. Ja samalla se oli (valitettavasti) yksi tärkeimmistä syistä, miksi vuosi ostamatta vaatteita meni niin helposti. Koska en tarvitse lisää vaatteita, eikä multa todellakaan loppunut päällepuettava kesken. Päinvastoin, haastekesänä en edes ehtinyt käyttämään kaikkia kesävaatteitani :D

Ne olivat ne kolme tärkeintä seikkaa, miksi vaatehaaste oli mulle niin helppo. Näitä oli kiva listata, ja tuntuu että omat silmät aukeavat koko ajan vain enemmän sille, miten pielessä oma kulutuskäyttäytyminen onkaan ollut. Vuoden vaatehaaste on kirkastanut mun ajatuksia niin paljon, avannut silmiä, opettanut ihan älyttömästi uutta ja ihan varmasti muuttanut myös mun kulutuskäyttäytymistä jatkoon. Siitä puheen ollen, mitäpä nyt seuraavaksi? Vaatekaupoille en tosiaan säntää, sillä ei edes tee mieli ostaa vaatteita. Mulla on itselläni jo selvät suuntaviivat mietittynä jatkoon, joten niistä lisää seuraavassa postauksessa.