Varsinainen vaihto-opiskelu täällä Englannissa on jo mun kohdalla ohi, sillä viimeinen koulupäivä mulla oli viime viikolla. Ja se oli oikestaan ainoa syy miksi tulin Englantiin vielä hetkeksi joulun jälkeen, sillä kyseessä oli tunti, josta ei voinut olla pois. Ajattelin avata teille nyt vähän millaista on ollut opiskella Englannissa, miten se eroaa opiskelusta Suomessa ja millainen on mun vaihtokoulu.

Kuten tässä faktapostauksessa mainitsin, Southamptonissa on kaksi yliopistoa, ja mä siis tosiaan opiskelen (oikeastaan opiskelin) Southampton Solent Universityssä. Ja mä olin enemmän kuin tyytyväinen tuohon kouluun ja rakastuin siihen ihan täysin! Tuttavallisemmin Solentissa on ”yhdistettynä” viisi eri koulua, ja käytännössä nuo vastaavat meidän suomalaisten eri aloja yhden koulun sisällä.

Englannissahan ei ole ammattikorkeakouluja, vaan pelkästään yliopistoja, mutta omien havaintojen perusteella voisin sanoa Solentin vastaavan enemmän ammattikorkeaa ja University of Southampton vastaa sitten enemmän suomalaisten käsitystä yliopistosta. Tätä en siis varmaksi voi sanoa, mutta mulle on jäänyt sellainen käsitys, että Solentissa opetus on käytännönläheisempää ja Soton Unissa teoreettisempaa.

Solentissa eri aloja ja kurssivaihtoehtoja on siis paljon. Mun näkökulmasta yksiä vahvimmista ovat Fashion, Media Arts, Communications, Maritime Sciences ja Sport Sciences. Mun omat kolme kurssia painottuivat tuonne Communications-puolelle eli markkinointiin, ja yksi kurssi mulla oli muotilinjalta. Solentin meritieteet-linja on kuulemma yksi maailman parhaita alallaan ja myös varsinkin Media Arts -linjoihin ollaan panostettu paljon. Koululta löytyy siis ihan tuhottomasti studioita, kameratarvikkeiden vuokrausta, omat radio- ja tv-studiot ja oikeastaan kaikki mahdolliset. Mun omien havaintojen mukaan Solent on myös tosi kansainvälinen koulu, koska kurssien oppilaat, jotka siis suorittivat koko tutkintoa siellä, ovat tosi usein ulkomailta.

Tämän postauksen kuvissa esiintyy eniten tuo Solentin upea The Spark -rakennus, joka on koko Southamptonin ylpeys ja on se voittanut palkintojakin Englannin laajuisesti. Ja mä tuun niin itkemään tuon perään, miksei Suomessa ole noin hienoja koulurakennuksia haha! Opiskelumotivaatio oikeasti oli useimmiten ihan katossa, kun lähes kaikki mun kurssien tunneista pidettiin Sparkin tiloissa. Sparkin viereen ollaan parhaillaan rakentamassa uutta koulun urheilutaloa, josta näin suunnittelukuvia ja siitä tulee vähintäänkin yhtä upea.

Miten opiskelu Englannissa sitten eroaa opiskelusta Suomessa? Itse koin opiskelun paljon rennompana ja mulla oli siis kolme kurssia, joista Suomessa saan 30 opintopistettä, mutta silti mulla oli vain kolme koulupäivää viikossa. Ja koulupäivinä mulla oli koulua maksimissaan vain kolme tuntia. Mulla oli päivässä aina vain yhtä kurssia, ja ne oppitunnit oli rakennettu niin, että ensimmäinen tunti oli teoriaa ja seuraavat kaksi käytettiin usein ryhmätyöskentelyyn tai muihin pieniin käytännön tehtäviin. Kotitehtäviä tai vastaavia mulla ei ollut oikeastaan ollenkaan.

Kurssien suorittaminenkin tapahtui mulle ehkä jopa sopivammalla tavalla kuin Suomessa. Heti kurssin alussa saatiin tietää kurssin kaksi tehtävää, jotka siis ovat ne, millä sun kurssin arvosana määritellään. Toinen tehtävistä on (kai) aina ryhmätehtävä ja toinen yksilötehtävä, ja niiden välinen painotus vaihtelee kurssin mukaan. Tehtäviä saa siis alkaa tehdä heti kurssin alussa, vaikkei tietysti kannata, sillä niihin vaadittavia juttuja opiskellaan tulevilla tunneilla. Varsinkin ryhmätyöt saattoivat olla koko kurssin kestäviä pitkiä projekteja, joista mä tykkäsin erityisen paljon. Läpipääsyyn vaikuttaa myös läsnäolo tunneilla, joka oli käytännössä pakollista Englannissa. Me muuten kuitattiin itsemme paikallaoleviksi ihan älyttömän kätevästi opiskelijakorteilla tuolla Solentissa, kun jokaisen luokan sisällä oli sellainen pieni kortin lukija!

Kurssien rakenne ja suoritustapa siis poikkeaa aika paljon suomalaisesta tyylistä, ainakin mun kurssien kohdalla. Joillakin kursseilla on toki täälläkin kokeita ja tenttejä, mutta oon iloinen että mun suoritukset tapahtuivat projekteina ja esseinä 😀 Muuten koulunkäynti mun näkökulmasta on aika samanlaista kuin Suomessa. Yhtenä isona yllätyksenä mulle tuli se, ettei opettajia puhutella sukunimellä täälläkään, vaikka luulin englantilaisten olevan paljon virallisempia tässä asiassa.

Varsinaista kouluruokalaa Solentissa ei muuten ole, eivätkä ne ilmeisesti ole kovinkaan yleisiä muuallakaan Englannissa. Solentissa on oma pieni pitseria, kauppa ja kahviloita, joista sitten sai syötävää kun sitä tarvitsi. Parasta on se, että Spark-rakennuksen kahvilasta saa Starbucks-kahveja ja se sen kahvilan kanapaniini on oikeasti parasta ikinä!

Mä siis nautin ihan suunnattomasti opiskelusta nimenomaan Solentissa. Opiskelu oli mun mielestä paljon modernimpaa, ja varsinkin opiskelutilat Spark-rakennuksessa ovat viimeisen päälle nykyaikaisia. Ja kun Suomessa (ainakin mun koulussa ja kursseilla) modernina opetuksena pidetään usein sitä, että opiskelija etsii itse tarvitsemansa tiedot eikä opetusta ole lähes ollenkaan, niin tuolla se ei mennyt todellakaan niin eikä mun mielestä pitäisikään mennä.

Tuota koulua mun tulee niin ikävä ja haluaisin ehdottomasti jatkaa opiskelua Solentissa, mutta ei mulla olisi siihen ikinä varaa (koulutuksen rahoituksesta onkin muuten pitänyt kirjoitella omaa postausta!). Menen varmasti vielä käymään siellä tällä viikolla vähän fiilistelemässä, mutta harmittaa jo nyt että opiskelu Solentissa on ohi.