Avainsana: vaihto-opiskelu

Viimeisenä kokonaisena päivänä Englannissa lähdettiin tosiaan Salisburyyn jotta nähtäisiin kuuluisa Stonehenge. Stonehenge on ollut jo ala-asteesta lähtien mun niin sanotulla elämän bucket-listalla ja nyt vihdoin se kohta voidaan ruksittaa. Southamptonista Salisburyyn kesti junalla vain puoli tuntia ja toinen puoli tuntia istuttiin bussissa, joka vei meidät paikan päälle. Tuona päivänä oli vähän huono sää, vettä tihutti lähes koko ajan ja muutenkin taivas oli ihan harmaa, kuten kuvista näkyy ja siksi kuvien tunnelmakin on tosi melankolinen tällä kertaa 😀

Stonehenge on siis esihistoriallinen kivikehä Englannissa, eikä siitä ole vieläkään varmuutta että miksi se on rakennettu. Pitkään myös se oli mysteeri, että miten se oli onnistuttu rakentamaan eikä siitä voida vieläkään olla aivan täysin varmoja. Todennäköisesti kuitenkin sen rakentamisessa on käytetty samoja metodeja kuin pyramidien rakentamisessa. Stonehengen rakentaminen on kuitenkin ilmeisesti aloitettu suunnilleen 3000 eaa ja sitä on rakennettu todella pitkään ja välillä rakennettu lisääkin.

Rakentamisestakin on silti pari erilaista teoriaa, ja yksi on se, että kivet olisivat kulkeutuneet jääkauden aikana johonkin tuohon lähistölle. Useimmat silti uskovat ihmisten rakentaneen sen pyramidien rakennustekniikalla, ja siihen minäkin uskon. Rakentaminen on kuitenkin vaatinut paljon voimaa ja aikaa, koska ne on pitänyt ensin tuoda paikalle, muotoilla oikeanlaisiksi, sitten vielä asettaa paikoilleen ja jopa nostaa osa kivistä toisten päälle.

Ylläolevassa kuvassa näkyy Heel Stone, joka on luonnonkivi eikä sitä ole ilmeisesti muokattu kuten muita kiviä. Se sijaitsee näköetäisyydellä Stonehengestä.

Joillakin Stonehengen kivillä on jopa nimiä, kuten tuolla Heel Stonella, ja osa on aikojen saatossa kaatunut ja joitain on saatettu jopa viedä pois. Kivet kuitenkin painavat keskimäärin jopa 25 tonnia (mittayksiköstä en osaa sanoa varmuutta kun saatiin eri infoja tästä :D) ja voivat olla seitsemän metriä korkeita. Tämän lisäksi osa kivistä on istutettu jopa 2,5 metrin syvyyteen maan alle ja ne muodostavat useamman erilaisen kivikehän.

Stonehengen tarkoituksesta on tosiaan myös monia eri teorioita. Joidenkin uskomusten ja tutkijoiden mukaan se on ollut temppeli, kirkko tai uhrauspaikka, jotkut sanovat sen olleen vähän aurinkokelloa vastaava tähtitieteellinen kalenteri tai esimerkiksi hautausmaa. Se on myös saattanut olla vain pyhä paikka tai sitten sillä ei ole sen suurempaa merkitystä. Mä itse uskon sillä olleen joku pyhä merkitys, koska ei kai kukaan rakentaisi mitään noin suurella vaivalla vaan huvin vuoksi 😀 On myös epäselvää, onko Stonehenge valmis, vai onko sen rakentaminen jäänyt aikoinaan kesken.

Stonehengen näkeminen oli kyllä mieletön kokemus, vaikka kyseessä onkin vain kiviä. Silti se on jotenkin niin muinaisen näköinen ja itseäni kiehtoo kovin sen mysteerisyys, kun siitä ei tiedetä varmaksi lähes mitään. Ja vaikka nuo ovatkin vain kiviä, voisin silti käydä siellä uudelleenkin jos vaikka olisi parempi sää 😀
Oletko sä käynyt Stonehengellä tai haluaisitko käydä?

×××
Muista myös tykätä blogista Facebookissa! 🙂

Viimeisenä kokonaisena päivänä Englannissa lähdettiin tosiaan Salisburyyn jotta nähtäisiin kuuluisa Stonehenge. Stonehenge on ollut jo ala-asteesta lähtien mun niin sanotulla elämän bucket-listalla ja nyt vihdoin se kohta voidaan ruksittaa. Southamptonista Salisburyyn kesti junalla vain puoli tuntia ja toinen puoli tuntia istuttiin bussissa, joka vei meidät paikan päälle. Tuona päivänä oli vähän huono sää, vettä tihutti…

By ELLI

Tänään on se päivä, kun mä lennän kotiin Suomeen pysyvästi ja jätän Englannin toistaiseksi taakseni. En olisi uskonut sanovani tätä, mutta se sattuu niin paljon enkä ole hetkeen ollut henkisesti näin rikki.

Mä olin tosi kiinnostunut Englannista jo ennen vaihtoa, Englannin kulttuurista sun muista ja kirjoittelinkin siitä vähän tässä Miksi juuri Englanti? -postauksessa. Mutta en mä silti arvannut, että Englanti nappaisi näin ison palan mun sydämestä, vain yhden lukukauden aikana. Se on kuitenkin niin älyttömän lyhyt aika, että en etukäteen osannut yhtään odottaa kuinka kovaa rakastuisinkaan tähän maahan.

 

Viimeiset päivät yksin olivat ihan hirveitä. Ihan rehellisesti halusin niin kovasti vaan kääriytyä peiton alle, katsoa Netflixiä ja teeskennellä, ettei aika oikeasti kulu. Musta tuntui, että mä vähän lamaannuin. Mulla oli tosi paljon suunnitelmia mitä halusin toteuttaa vielä tammikuussa, mutta aika hurahti liian nopeasti taas. Ensimmäiset päivät Englannissa tammikuussa menivät viimeistä koulupäivää valmistellessa, sitten pari päivää meni ihan vaan rentoillessa ja sen jälkeen oonkin etsinyt työharjoittelupaikkaa ihan apinan raivolla. Ja siinä välissä oon käynyt kävelemässä ympäri Southamptonia ja koittanut estää silmiä kostumasta.

 

Oon somettanut nyt tammikuussa reaaliaikaisesti ennätyksellisen vähän ja olen vain koittanut nauttia viimeisistä hetkistä täällä. Oon käynyt kävelemässä mun lempipaikoissa, ottanut viimeiset kuvat Polaroidilla ja istunut keskustassa katsellen ohi kulkevia ihmisiä. Oon viipynyt kaupassa pidempään, ihan vain kierrellen ja katsellen uusia tuotteita. Oon katsellut jo lentoja takaisin Englantiin, kun tajusin kuinka paljon multa jäikään näkemättä ja kokematta sellaisia juttuja, mitkä olisin ihan ehdottomasti halunnut. Osa siksi, että koin parhaaksi säästää rahat jotka niihin juttuihin olisi kulunut, jotkut sen takia, etten just nyt halunnutkaan matkustaa yksin ja loput siksi, etten tajunnut ajan juoksevan niin nopeasti.

 

Mä oon hymyillyt paljon vähemmän kuin normaalisti ja laskenut kauhulla jäljellä olevia päiviä lähtöpäivään. En oo pitkään aikaan ollut henkisesti näin rikki, ja ehkä jopa vähän huvittaa kaiken tämän alakuloisuuden läpi sanoa, että se johtuu asuinmaasta niin hullulta kuin se kuulostaakin. Mutta jotenkin mä tunnun kuuluvani tänne. Englanti on antanut mulle niin paljon näinkin lyhyessä ajassa, ja monia sellaisia asioita mitä esimerkiksi Suomi ei voi mulle koskaan antaa. Ja se on ihan korvaamatonta, enkä haluaisi päästää siitä irti.

 

On näissä viimeisissä päivissä ollut paljon silti hyvääkin. Sain esimerkiksi viimeisestä koulupäivästä todella hyvää esiintymiskokemusta, kävin leffassa todella usein ja sain vielä uusia tuttavuuksiakin. Kirjoitin tämän tekstin jo torstaina, mutta nyt viimeisenä viikonloppuna poikaystävä on ollut täällä mun kanssa ja suunnitelmissa oli leffaa, syömistä, Stonehenge ja Lontoon kiertelyä vielä hieman. Ja uskon että se on ollut tosi hyvä juttu, koska viimeiset päivät yksin olivat henkisesti niin rankkoja, kun vaan mietin koittavaa lähtöpäivää. Kun mulla on seuraa ja paljon tekemistä, ajatuksetkin ovat varmasti pysyneet poissa lähdöstä.

 

Katsokaa kuinka onnelliselta mä näytän näissä satunnaisissa Englannissa otetuissa kuvissa. Suomalaisuus on tosi iso osa mua ja tiedän, että kokonaisuudessaan Suomi olisi “parempi” paikka asua. Suomella on edelleen isoin osa mun sydämestä, mutta mitä jos siitä huolimatta tuntuu siltä, että mun pitäisi asua muulla?

×××
Voit liittyä lukijaksi Bloglovinin, Bloggerin tai Blogit.fi-sivun kautta 🙂

 

Tänään on se päivä, kun mä lennän kotiin Suomeen pysyvästi ja jätän Englannin toistaiseksi taakseni. En olisi uskonut sanovani tätä, mutta se sattuu niin paljon enkä ole hetkeen ollut henkisesti näin rikki. Mä olin tosi kiinnostunut Englannista jo ennen vaihtoa, Englannin kulttuurista sun muista ja kirjoittelinkin siitä vähän tässä Miksi juuri Englanti? -postauksessa. Mutta en mä…

By ELLI

Taas olisi seuraavan kulttuurishokki-sarjan osan vuoro! Tämä onkin jo toiseksi viimeinen osa, ja tosi hassua ajatella että mun ensimmäinen postaussarja näkee päätöksensä näin pian. Musta tuntuu, että just nyt olen jo paluushokki-vaiheessa vaikka olenkin vielä Englannissa, mutta ehkä huominen postaus valottaa tätä teille hiukan lisää.
Kulttuurishokki tarkoittaa siis vieraaseen maahan sopeutumisen vaikeutta. Siinä on monta eri vaihetta, jotka vähän vaihtelevat lähteen mukaan, mutta itse jaan sen valmistautumisen lisäksi viiteen; alkuihastus, kriisi, hyväksyntä, sopeutuminen ja paluushokki.

 Millainen vaihe on sopeutumisvaihe? 
× Uusi kulttuuri alkaa tuntua kodikkaalta
× Alkaa ymmärtää, ettei mikään maa ole toista parempi
× Uuden kulttuurin tavat alkavat tuntua normaaleilta, vaikkei välttämättä kaikkea rakastaisikaan
× Elämäntilanteen hyväksyy sellaisenaan ja arki tuntuu luontevalta, se kuluu eteenpäin aivan kuin kotimaassa
× Olo tuntuu hyvältä uudessa kulttuurissa, ei alkuihastus-vaiheen ruusuiselta vaan arkisen mukavalta

 Millainen sopeutumisvaihe on ollut mun kohdalla? 

Mulla sopeutuminen näkyi ehkä eniten siinä, että joululomalla odotin pääsyä takaisin Englantiin ja kaipasin sinne takaisin. Lähtö takaisin oli tosi helppo ja olin todella innoissani että pääsin takaisin “kotiin”. Ensimmäiset päivät Suomi-loman jälkeen Englannissa olivat todella ihania, mulla oli tosi kotoisa olo ja viihdyin täällä paremmin kuin hyvin. Sama jatkui siitä eteenpäinkin, ja oli ihan mahtavaa päästä takaisin niihin mun Englanti-rutiineihin ja -arkeen. Englannin kielen käyttäminen päivittäin tuntui erittäin luontevalta ja sitä oli todella kiva päästä käyttämään taas joulun jälkeen. Oli sellainen fiilis, että elämä on helppoa näin.

Sopeutuminen sujui mulla loppujen lopuksi todella helposti ja tuntuu että siihen auttoi se, että pääsin hetkeksi jouluna Suomeen. Sain pienen maistiaisen sitä, millaista elämä siellä oikeassa kodissa onkaan ja pääsin silloin mielessäni vertaamaan elämää siellä ja täällä keskenään. Tajusin myös, että aika samanlaistahan se elämä on näissä molemmissa maissa ja siihen vaikuttaa varmasti suuresti se, että englantilainen ja suomalainen kulttuuri ovat loppujen lopuksi aika lähellä toisiaan, kuten kirjoitin shokkivaiheessa Lewisin kolmiomallin kertovan.

Mitä ajatuksia tämä herätti? 🙂 Jättäkää vaan rohkeasti kommenttia, jos tämä kulttuurishokki-sarja kiinnostaa vielä, viimeksi nimittäin vuorovaikutus jäi aika vähiin heh.
Tähän tekstiin käytetyt lähteet:

×××
Tänään ollaan menossa Stonehengelle, joten jos se kiinnostaa, muista seurata mua myös Instagramissa @ellileppiniemi tai Snapchatissa @ellimarias 🙂

Taas olisi seuraavan kulttuurishokki-sarjan osan vuoro! Tämä onkin jo toiseksi viimeinen osa, ja tosi hassua ajatella että mun ensimmäinen postaussarja näkee päätöksensä näin pian. Musta tuntuu, että just nyt olen jo paluushokki-vaiheessa vaikka olenkin vielä Englannissa, mutta ehkä huominen postaus valottaa tätä teille hiukan lisää. Kulttuurishokki tarkoittaa siis vieraaseen maahan sopeutumisen vaikeutta. Siinä on monta…

By ELLI