• Lifestyle

    Mitä rakastan Suomessa?

    kuvat © Kati Saari


    Paljon onnea 101-vuotias Suomi! ♡ Tässä Linnan juhlia katsoessani ja glögiä juodessani halusin tulla jakamaan teille lisää näitä upeita Kati Saaren ottamia kuvia. Samalla inspiroiduin listaamaan, mitä rakastan Suomessa. Itsenäisyyspäivä ei ole ollut mulle koskaan mikään kovin juhlallinen päivä, mutta viime vuoden itsenäisyyspäivä oli ehdottomasti rankin. Se oli yksi niitä päiviä, kun koti-ikäväryöppy iski ja sen jälkeen olenkin ollut suomalaisuudesta ylpeämpi kuin koskaan.

     

    Mutta siis asiaan, mitä rakastan Suomessa?

     

    × Talvi

    Tunnetusti mä olen täysin talvi-ihminen, joten talvi on ehdottomasti yksi niistä asioista, joita rakastan. Rakastan pakkasta, varsinkin suurempia kuin -20 lukemia, lunta ja lumisia maisemia.

     

    × Teknologia

    Me todellakin ollaan edelläkävijöitä teknologiassa. Moni meille teknologisesti itsestäänselvyys ei todellakaan ole sitä muualla.

     

    × Tasa-arvo

    Myönnetään, että tässä on vielä meilläkin tekemistä, mutta ollaan me silti tämänkin suhteen maailman kärkeä.

     

    × Luonto

    Mä rakastan liikkua Suomen luonnossa. Suomen metsät ja järvet jos mitkä rauhoittavat mieltä ja lataavat akkuja.

     

    × Hyvinvointivaltio

    Arvaan jo, kuinka tästä voi tulla erimielisyyksiä. Mutta, oikeasti meidän terveydenhuoltojärjestelmä on yksi maailman parhaista, vaikka se joskus tökkii ja ärsyttää. Samoin me saadaan ihan valtavan kattavat tuet, vaikka niistäkin vingutaan usein. Näitä tosin täytyy vähän verrata muuhun maailmaan, jotta näitä osaa arvostaa.

     

    × Suklaa

    Mielipiteitä on monia, mutta suomalainen suklaa on parasta.

     

    × Modernius

    Meillä on mun mielestä todella edistyksellinen ja moderni maa. Se näkyy mm. meidän rakennustekniikassa, jonka kohdalla itse vertaan tosi paljon Englantiin 😀 Meillä talot rakennetaan laadukkaasti ja eristetään, haha.

     

    × Tietoisuus

    Me ollaan tosi tietoisia maapallon tilasta. Se on mun mielestä upeaa ja myös se, että moni meistä yrittää edes pienillä askelilla parempaan. Tähän samaan haluan sanoa ekologisuuden, jonka suhteen me ollaan maailman kärjessä.

     

    × Kulttuuri

    Meillä on mun mielestä hauska ja mielenkiintoinen kulttuuri. Ollaan omalla tavallamme tosi outoja, mutta samalla sympaattisia. Välillä itseänikin ärsyttää suomalaisten sisäänpäinkääntyneisyys, liika perinteikkyys ja pieni yksinkertaisuus, mutta onhan se nyt silti myös huvittavaa.

     

    × Puhtaus

    Meillä on puhdasta ruokaa, vettä, puhtaat asuinalueet ja kaupungit. Parasta ♡

     

    × Ylpeys juurista

    Varsinkin viime vuoden Suomi100-juhlien jälkeen musta tuntuu, että moni suomalainen on ylpeämpi juuristaan. Niin olen minäkin ♡ Ja ei, en nyt tarkoita tällä vain meitä vaaleita, ”perinteisen” suomalaisen näköisiä vaan ihan kaikkia suomalaisia.

     

    × Glögi

    Tässä glögiä hörppiessäni pakko mainita tämä 😀 Ei muualta saa samanlaista glögiä.

     

    × Vapaus

    Meillä saa olla ja sanoa mitä haluaa. Toki erilaisuutta edelleen kummastellaan, mutta kuitenkin sallittua.

     

    × Mahdollisuudet

    Mä koen, että Suomessa ja suomalaisena mulla on mahdollisuudet mihin vain.

     

    Nämä postauksen kuvat ovat muuten tosiaan Kati Saaren käsialaa. Nämä ovat edelleen yksiä mun lempparikuvia itsestäni ja muistelen lämmöllä noita meidän kuvauksia. Muita Katin Suomi100-kuvia näet täältä.

     

    Mitä sä rakastat Suomessa?

     


    ×××
    Vielä huominen päivä aikaa osallistua tähän arvontaan!

     
     
     
     
     
     


    LUE MYÖS NÄMÄ

  • Lifestyle

    Fiiliksiä ensimmäisistä päivistä Suomessa

    Ihanaa lauantaita ja aatonaattoa kaikille! Mulla on nyt takana kolme kokonaista päivää Suomessa ja halusin tulla jakamaan teille vielä ihan spontaanisti muutamia kuvia ja fiiliksiä tältä ajalta. Mun pitäisi just nyt olla purkamassa laukkuja (jep, en ole purkanut laukkuja vieläkään) ja pakkaamassa niitä uudelleen, koska muutaman tunnin päästä koittaa lähtö Kankaanpäähän joulun viettoon. Lahjatkin pitäisi vielä paketoida, mutta tälle aamulle iski kova kirjoitusfiilis joten tässä sitä sitten ollaan 😀

    Näihin mun muutamaan päivään on jo mahtunut kivasti kaikkea ohjelmaa. Oon käynyt kampaajalla ja rakastunut hiuksiini sen myötä vielä enemmän, vaihtanut kuulumisia kahvittelun merkeissä, käynyt pyörähtämässä Tampereen joulutorilla, ottanut aika paljon kuvia (mm. yhdentoista aikoihin illalla) ja käynyt leffassa. Oon päässyt käymään Hesessä ja halannut jo montaa tärkeää ihmistä. Mua on myös väsyttänyt tosi paljon, ja oonkin nukkunut tahattomia päikkäreitä parina iltapäivänä haha.

    Olen myös ollut monesti Mishan pusuhyökkäysten kohteena ja nytkin se nukkuu tuossa mun vieressä kylki mun jalkaa vasten. Mua naurattaa lähes aina kun katson sitä, koska mulla vaan oli niin järkyttävän kova ikävä tuota pientä otusta. Oon myös nauttinut lumesta ja tänä aamuna iloitsin kun huomasin sitä tulevan vain lisää. Meillä taitaa oikeasti olla tänä vuonna valkoinen joulu ♡

    Mua odotteli Suomessa Cocopandan pakettikin, jonka tilasin itsenäisyyspäivänä. Mulla oli sinne lahjakortti, jonka päätin käyttää kauan haaveiltuihin glitterjuttuihin. Nyxin glitterliimasta ja irtoglittereistä oon kuullut pelkkää hyvää ja Nyxin Element Metal -paletin glittersävyt sopivat irtoglitterien alle täydellisesti. Ajattelin tekeväni näillä meikin tuleviin juhliin, mutta en ole ehtinyt harjoitella irtoglitterin käyttöä ollenkaan joten voi olla ettei glittersilmät huomiselle toteudukaan 😀 Näiden lisäksi tilasin L.A. Girlin Pro Conceal -peitevoiteen vihreässä sävyssä.

    Oon nauttinut olostani Tampereella tosi paljon. Tampere tuntuu ihan täysin siltä mun kaupungilta ja kodilta, vaikka se onkin ehtinyt muuttua paljon. On ollut jännä nähdä kuinka paljon rakennusurakatkin ovat valmistuneet mun poissaollessani. Kaikista oudointa on silti ollut se, että kuulen ympärilläni pelkkää suomen kieltä ja mulle nousikin iso hymy korville kun joku puhui englantia mun takana leffassa. 
    Tätä on vähän hankala selittää ihan itsellenikin, mutta oon viihtynyt täällä tosi hyvin ja mulla on todella kotoisa olo, mutta silti oon vaan varmistunut enemmän siitä, ettei mun ulkomailla asuminen jää vain vaihto-opiskeluun. Suomi on ihana ja varsinkin Tampereella on erityinen paikka mun sydämessä, mutta en halua viettää täällä koko elämääni. Oon myös tosi onnellinen siitä, että voin palata vielä melkein kuukaudeksi Englantiin, koska muuten kulunut syksy olisi ollut ihan liian lyhyt aika.

    Kokonaisuudessaan mulla on siis tosi onnellinen fiilis. Tässä on hyvä olla just nyt.
    Mä hiljennyn täältä blogin puolelta pariksi päiväksi ihan vaan nauttimaan joulusta ja läheisten seurasta. Huomenna ilmestyy kuitenkin vielä viimeinen adventtiarvonta, jonka ajastan valmiiksi, mutta muuten palaillaan sitten tiistaina.
    Ihanaa joulua kaikille ♡

    ×××
    Voit seurata mua myös Instagramissa @ellileppiniemi 🙂
  • Lifestyle

    Tuntematon sotilas

    Nyt mäkin olen siis vihdoin nähnyt tämän otsikon elokuvan ja halusin tulla jakamaan myös teille mun mielipiteen siitä. Leffa-arvosteluja mun blogissa tosiaan ei yleensä nähdä, ja tämän lisäksi ainoa elokuva josta olen kirjoittanut on Dunkirk. Mä ilmeisesti tykkään sittenkin sotaleffoista kun sellaisen katsomisen jälkeen syttyy fiilis kirjoittaa niistä haha.

    Heti ensimmäisenä taustatietona, mähän en ole nähnyt kumpaakaan aiempaa Tuntematonta kokonaan. Meillä ei ole koskaan sitä uudempaa niistä katsottu kun se ei ole kuulemma hyvä (:D) enkä ole itsekään ollut siitä kiinnostunut. Se ensimmäinen tulee telkkarista joka itsenäisyyspäivä ja meilläkin se pyörii yleensä aina taustalla, mutta en vaan ole kertaakaan kyennyt katsomaan sitä loppuun asti. Viime vuonnakin mä yritin kovasti mutta ei siitä tullut mitään, vaan se jäi taas pelkkien pätkien katsomiseen.

    Toivon etten saa nyt mitään vihaa niskaani keneltäkään tosifanilta, mutta syy miksi en ole pystynyt katsomaan ensimmäistä Tuntematonta koskaan loppuun asti on se, että se on mun mielestä niin huono. Ne muutamat pätkät mitkä jaksan telkkarin edessä istua, katson leffaa lähinnä tonnin seteli -ilme naamalla. Se elokuva ei vaan saa minussa yhtään mitään tunteita pintaan, vaikka tarina on sellainen, että sen pitäisi.
    Elokuvakalusto ja tehosteet olivat siihen aikaan mitä olivat, ja totta kai sekin vaikuttaa. Näyttelijöiden puheesta ei saa kunnolla aina selvää kun murteet on niin vahvoja, ja joo se on kai yksi pointti siitä, että rintamalla oli kirjaimellisesti koko Suomi, mutta ne todella vahvat murteet ainakin mun kohdalla vaikeuttaa huomattavasti juonen seuraamista. Muutenkin mun on älyttömän vaikea eläytyä tuohon elokuvaan mustavalkoisuuden, kuvauskulmien sekä tehosteiden vuoksi ja siksi se ei herätä mitään tunteita. Eikä se ole niiden näyttelijöiden tai tuotantotiimin vika, koska mahdollisuudet vaan olivat silloin niin erilaiset ja oli se varmasti silloin vuonna 1955 ihan huipputasoa. Ja siis ymmärrän myös sen, että tuolla ensimmäisellä elokuvalla on todella iso merkitys monelle suomalaiselle, enkä halua väheksyä sitä yhtään vaikka se ei mua varten olekaan.

    Mutta siksi mun mielestä olikin ihan loistava juttu, että Tuntematon sotilas tehtiin tänä vuonna uudelleen. Ei se Dunkirkin rinnalle yltänyt lähellekään, mutta en mä usko minkään yltävän ja sai tämä vuoden 2017 Tuntematon kunnian olla se toiseksi vaikuttavin elokuva, jonka olen valkokankaalta nähnyt. Elokuvaan on saatu tosi upeasti tuotua sotakohtauksia ja joissakin kohdissa tunsi olevansa itsekin mukana. Ja se kertoo mun mielestä onnistumisesta.
    Kyseessähän on sama elokuva vain uudempana versiona. Vuorosanat ja kohtauksetkin ovat siis pääsääntöisesti samanlaiset, tietysti pienillä tyylieroilla. Tähän uuteen on myös tuotu muutamia uusiakin kohtauksia, esimerkiksi kotirintamalta, mutta mun mielestä ne on tosi kiva lisä ja vievät juonta eteenpäin hyvin. Eniten mä tykkäsin silti sotatilanteista ja siitä, miten ne on tehty. Pääsin niissä tosi lähelle hahmojen fiiliksiä ja mun oli helppo eläytyä mukaan. Myös niiden kohtausten musiikkitehosteet osuivat ihan nappiin, esimerkiksi pommin räjähtämisen jälkeen on tinnitystä ja niin edelleen.

    Varsinkin elokuvan tekovaiheessa kuulin paljon kritiikkiä näyttelijävalinnoista ja erityisesti siitä, miten komedianäyttelijöitä (eiväthän he edes pelkkiä sellaisia ole) voidaan valita tällaiseen elokuvaan. Mutta mua itseäni ei ainakaan häirinnyt Putouksesta tutut naamat ja mun mielestä jokainen näyttelijä hoiti roolinsa todella tyylikkäästi. Murteet eivät tietenkään ole niin vahvoja eikä ihan kaikilla niin aitojakaan, mutta mulle se ei ollut mikään deal-breaker kun tunnelma on muuten tuotu katsojalle niin hienosti. Ainoana miinuksena heittäisin pituuden, sillä kolme tuntia on mun mielestä edelleenkin liian pitkä aika elokuvalle. Jotkut kohtaukset myöskin tuntuvat mun mielestä turhilta, ja ne voitaisiin hyvin jättää pois.
    Mun mielestä on todella tärkeää, että Tuntematon sotilas tehtiin uudelleen. Alkuperäistä versiotakin ilmeisesti retusoitiin mutta silti olen sitä mieltä, että me tarvittiin siitä kokonaan uusi versio. Mä olen siitä elävä esimerkki, kun en ole nähnyt ensimmäistä versiota koskaan kokonaan ja tiedän, että en ole todellakaan ainoa. Nuorista aina vaan pienempi osa katsoo sen alkuperäisen, saati lukee kirjan, ja mä väitän että jos ei uutta versiota ei olisi tehty, tarina häviäisi ja unohtuisi vielä joskus kokonaan. Ja niin ei mun mielestä saa missään nimessä käydä, koska onhan toi nyt upea kuvaus suomalaisista. Kirjana tämä varmasti säilyy, mutta se olisi niin noloa että tuollainen elokuvatarina vaan unohtuisi pelkästään sen takia, ettei se sovi nykyaikaan. Ajoitus myös on tärkeä ja just tänä vuonna se oli oikea. Oltaisiin voitu tehdä juhlavuoden elokuvaksi esimerkiksi leffa Simo Häyhästä, mutta mun mielestä oli ihan oikea valinta tehdä Tuntematon uudelleen, koska se ei kerro vain yhdestä ihmisestä vaan koko kansasta.

    Vaikka elokuvassa onkin paljon huumoria alkuperäisen version tapaan, voin kertoa ettei leffan jälkeen silti kauheasti naurattanut. En ole ollut ennen katsomassa mitään elokuvaa, jonka jälkeen yleisö olisi taputtanut niin kuin tässä. En myöskään ole koskaan huomannut niin paljon kyynelehtiviä ihmisiä elokuvan aikana ja sen päätyttyä. Eikä mikään elokuva ole koskaan nostanut fiilistä omasta suomalaisuudestani sille tasolle, mikä se elokuvan jälkeen oli.
    Ei varmaankaan tarvitse enää sen kummemmin tiivistää että mä tykkäsin ja musta oli ihan huippujuttu että Tuntematon tehtiin uudelleen! Käykää ehdottomasti katsomassa, jos ette ole vielä käyneet 🙂

    Jos olet nähnyt uuden Tuntemattoman sotilaan jo, niin mitä mieltä sä olet siitä?

    ×××
    Tänään suunnataan muuten Manchesteriin!! Reissua voi seurata Snapchatin @ellimarias ja InstaStoryn @ellileppiniemi kautta 🙂