Täytin toissapäivänä 28 vuotta. Tavallaan tuntuu tosi hullulta ja tavallaan tuo lukema tuntuu kovin paljolta, onhan se jo tosi lähellä sitä kuuluisaa kolmeakymppiä. Mutta sitten taas toisaalta tuntuu tosi hyvältä olla 28-vuotias ja tämä ikä tuntuu kaikin puolilta sopivalta juuri nyt. Ei ole liian vanha eikä liian nuori olo, vaan elämä tuntuu aika kivalta näin.

Mulla ei ole elämäni aikana ollut pahemmin sellaisia ikäkriisejä, vaan koen olleeni kohtalaisen sinut aina ikäni kanssa. Totta kai niitä pieniä havahtumisia tapahtuu aina, että häh onko ylioppilasjuhlista jo noin monta vuotta ja niin edelleen, mutta muuten en ole tainnut varsinaisesti kokea itseäni missään vaiheessa elämääni ”vanhaksi”, kun se usein liitetään ikäkriiseihin. Eikä mun mielestä muutenkaan 28 vuotta ole vielä missään nimessä vanha, ja ehkä monella tämän ikäisellä se kriisi johtuukin tosiaan lähestyvästä kolmestakympistä (eikä sekään vielä ole mun mielestä todellakaan vanha!).

neule &OTHER STORIES

hame NA-KD

kengät RAID LONDON

laukku CHANEL

Ikä ei siis aiheuta mulle oikeastaan mitään kriisiä tai ahdistusta. Toki silti elämä tämän ikäisenä osaltaan tuottaa paljon pohdintaa ja miettimistä, sillä mitä lähemmäs kolmeakymppiä tullaan, tuntuu että meidän yhteiskunnan aikataulupaineet hengittävät koko ajan enemmän niskaan. Yhteiskunnan aikataulujen mukaan pitäisi olla jo pikkuhiljaa naimisissa tai vähintäänkin kihloissa, omistusasunto ostettuna ja lapsia pitäisi alkaa suunnittelemaan viimeistään kahden vuoden kuluttua, koska ”kyllähän kolmenkympin jälkeen riskit kasvavat”. Nämä aikataulut todellakin ahdistavat nykyään aika useinkin, koska mä en todellakaan ole sellainen tyyppi, joka haluaisi jotenkin suorittaa elämäänsä tai elää elämää odotusarvojen ja aikataulujen suhteen.

Mä haluan elää elämääni omaan tahtiini, antaa virtojen kuljettaa ja edetä oman fiiliksen pohjalta. En halua pusertua mihinkään älyttömään muottiin, joka on syntynyt toisten ihmisten odotuksista. Haluan elää elämääni täysillä ja nauttia siitä joka hetki, ja yhteiskunnan aikataulujen suorittaminen ei todellakaan mun mielestä ole sitä. Mä nimittäin väitän, että vanhana sitä muistelee lämmöllä ennemmin omin ehdoin elettyä elämää kuin sitä, että vitsi tulikin toteutettua kaikki tavoitteet just silloin kuin piti.

Mä luulen, että tämän hetkinen elämäni onkin juuri sitä, mitä muistelen sitten vanhana lämmöllä. Tuntuu, että mulla on pitkästä aikaa tällä hetkellä hyvä olla. Saan tehdä sitä duunia mistä tosissani nautin, olen ollut yrittäjänä jo kolme pitkää vuotta ja olen päässyt sen suhteen pidemmälle kuin koskaan osasin haaveillakaan. Tuntuu, että olen löytänyt ympärilleni juuri ne ihmiset, joiden kuuluukin olla tässä ja joista uskon, että he ovat siinä vielä vuosikymmentenkin kuluttua. Olen alkanut löytää itseäni, sitä aikuista minää niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Ja voi kuinka paljon se eroaakaan vaikkapa ihan vaan muutaman vuoden takaisesta, ja todella hyvä niin. Paljon on vielä tehtävää, mutta tuntuu että olen alkanut luomaan nahkaani uudelleen ihan olan takaa.

Mä vietin tiistaina syntymäpäiväni tarkoituksella (lähestulkoon kokonaan) yksin, ja se oli yksi parhaista päätöksistä pitkään aikaan. Se teki mulle ihan tosi hyvää. Tämä 28-vuotissyntymäpäivä tuntui kaiken kaikkiaan olleen melkoinen käännekohta monenkin asian suhteen. Se tuntui antaneen päätöksen tietyille asioille, joiden kohdalla olen väkisin pitänyt ovea vielä raollaan. Se tuntui ohjaavan mua oikeaan suuntaan. 28 vuotta täyttäminen tarjosi myös jo heti uusia tilaisuuksia, itseni haastamisen ja töiden suhteen. Tuostan itseni haastamisesta lisää hieman myöhemmin 🙂

Lähdin kirjoittamaan tätä postausta täysin suunnittelematta, ja tästä tulikin loppujen lopuksi aikamoista tajunnan virtaa. Ehkä toisaalta ihan hyvä purkaa satunnaisia ja suunnittelemattomia ajatuksia ilman sen syvällisempää tarkoitusta. Clousurena tälle kaikelle, hyvää syntymäpäivää minä ja vitsi on kiva olla 28-vuotias ♡