-
Plussat ja miinukset
Ihanaa tiistaita! Ajattelin pitkästä aikaa tehdä hieman kevyemmän sekä myös ihan reaaliaikaisen postauksen, ja mieleen juolahti vanha tuttu päivän positiiviset ja negatiiviset -listaus. Mulla on tänään ollut tosi hyvä päivä, vaikka miinuksia on tähänkin päivään mahtunut. On silti hyvä muistuttaa itseään, että niitä positiivisia juttuja kertyy melkein joka päivälle enemmän, kuin negatiivisia. Ne huonotkin asiat on kuitenkin päästettävä silloin tällöin ulos, joten ehkä mä myös itse kaipaan just nyt tällaista plussat ja miinukset -listausta. Eiköhän siis mennä!
–
– Tökkivä netti. Tänään netti on jostain syystä ollut todella rasittava eikä oo toiminut kunnolla kuin maksimissaan vartin kerrallaan. Niin raivostuttavaa netin päälle ja pois -kytkemistä…
– Jatkuvat sadekuurot. Sateessa ei oo mitään vikaa, mutta mieluummin sataisi koko päivän eikä näin, että välillä saa toivonpilkahduksen kuivemmasta hetkestä.
– Kivipuuterin pohja vilkkuu. Tiedättehän, se on lopun alkua taas se.
– Jatkuva epävarmuus itsestä ja omasta tekemisestä. Haluan tehdä just sitä omaa juttuani ja olla rehellisesti minä, vaikka se sitten erottuisikin siitä suositusta linjasta. Silti välillä tästä kaikesta syntyy mörköjä omaan päähän, sujuisiko kaikki paremmin ja tykättäiskö musta kuitenkin enemmän jos keskittyisin tekemään sitä mikä on suosittua?
– Oma saamattomuus ja laiskuus tietyissä asioissa. En mä vieläkään ole saanut aikaiseksi laittaa myyntiin juttuja, jotka olen kuvannut jo kaksi kuukautta sitten.
– Tyhjyyttään huutava auton tankki. Tarvitseeko tätä edes selittää.
+
+ Iso kimppu neilikoita ♡ Kukat piristää aina ihan mielettömästi, ja mä oon ollut tänä keväänä niin onnekkaassa asemassa, että oon saanut nauttia kukkakimpuista todella usein.
+ Superhyvä salaatti lounaaksi. Se koostui salaatin perusaineiden lisäksi mm. nachoista, kanasta ja halloumista.
+ Kaksi klousattua kivaa kamppista. Onnistunut päivä siis!
+ Oma kyky vastata tiukkoihinkin asiakkaiden deadlineihin. Oon viime aikoina ollut tosi yllättynyt tästä kyvystäni, mutta samalla tosi ylpeä. On ilo vastata ”onnistuu” vaikka asiakas pyytäisi toteutumista vaikka jo seuraavalle päivälle.
+ Parveke. Ai että mä tykkään kotini parvekkeesta, etenkin nyt kesän lähestyessä. Ihan paras paikka!
+ Superkiva erilainen työtehtävä. Yksi klousatuista kamppiksista sisälsi työtehtävän pikaisella deadlinella, mutta työtehtävä itsessään poikkesi paljonkin aiemmasta. Olipa kiva olla tässä mukana! Vaihtelevuus onkin yksi parhaita juttuja tässä duunissa.
+ Hyväksi todettu uusi kuivashampoo. Pieni, mutta sitäkin kivempi juttu!
+ Kukkiva luovuus. Mun luovuus on kukkinut tänä keväänä ihan uusissa sfääreissä ja palan halusta toteuttaa kaikki ideat. Tänään ideoin parikin kivaa juttua, joiden toteuttamista aion kokeilla heti huomenna. Myös esimerkiksi nämä tän postauksen kuvat nappasin melkoisella diy studio -kikalla, josta lisää Instagramissa.
+ Perjantaille sovitut kuvaustreffit. Can’t wait ♡
+ Punaviinilasillinen. Lasi punkkua silloin tällöin, esimerkiksi nyt tätä kirjoittaessa on ihanaa pientä luksusta arkeen.
+ Yleinen fiilis siitä, että kaikki on hyvin. Pitkään heitelleiden mielialojen ja kaikessa negatiivisuudessa vellomisen jälkeen tää fiilis on enemmän kuin tervetullut.
Plussat ja miinukset – Mitä kivaa sulle on tänään tapahtunut?
-
Oversize bleiseri ja pilkkuhousut
Ihanaa lauantaita ♡ Tänään ajattelin esitellä tämän asun melkein vuoden takaa! Kuvista ehkä huomaakin, ettei näitä ole napattu Suomesta. Lokaatio tosiaan oli Pariisi, sillä kuten olen monesti maininnut, julkaisemattomia kuvia Pariisista löytyy edelleen 😀 Tänä keväänä on tullut kuvattua asuja tavallista harvemmin koronatilanteen takia, ja siksi onkin ollut kiva paikata vajausta välillä näillä throwback-kuvilla.
Asu on tosi simppeli, mutta tavallaan tosi näyttävä. Näyttävän siitä mun mielestä tekee todella laatikkomainen siluetti sekä vaaleanpunainen bleiseri. Mä en ole koskaan ollut kova laatikkomaisen siluetin fani, mutta tässä asussa tykkään siitä kovasti. Nuo pilkkuhousut toki luovat laatikkoefektiä jokaiseen asuun missä ne ovat osallisena, mutta ehkä isoin ”syypää” tässä on tuo bleiseri.
Bleiseri ei ole oma, vaan sain lainata sitä tähän asuun. Se on malliltaan oversize bleiseri, ehkä jopa hieman boyfriend-tyyppinen. Se sopisi aivan ihanasti myös esimerkiksi mustien pillifarkkujen kanssa tai vaikkapa valkoisen hennon mekon. Käytinpä sitä tuolla reissulla myös vaaleanpunaisen t-paidan ja valkoisen momjeansien kanssa, ja kivalta näytti!
Pilkkuhousuthan ostin juuri tuolta kyseiseltä reissulta, eikä ole kaduttanut kertaakaan. Ne ovat omalla tavallaan jo itsessään tosi mielenkiintoiset pallokuvioinnin vuoksi, mutta myös leveä culottes-malli tekee niistä varsin statement-vaatteen. Siitä huolimatta nämä on superhelppo yhdistää ja niiden avulla simppelistäkin asusta tulee näyttävä. Mä olen käyttänyt noita housuja esimerkiksi mustan neuleen, harmaan bleiserin, valkoisen t-paidan, vaaleanpunaisen neuleen ja kauluspaitojen kanssa. Niistä saa myös tarvittaessa nopeasti ja helposti sopivat juhlaankin.
Tarkkasilmäisimmät muuten ehkä huomasivatkin, että tämä postauksen asu on sama kuin uudessa blogin bannerissa ;D Tein pieniä muutoksia blogin ulkoasuun pari viikkoa sitten ja yksi isoimmista jutuista oli bannerin uusiminen. Ihana Olesja Hännikäinen piirsi minusta tuon kuvan näiden asukuvien pohjalta ♡ Mä rakastan tällaisia piirrettyjä henkilökuvia ja varsinkin tuosta tuli mun mielestä superhieno! Mitä muuten pidätte blogin päivittyneemmästä ilmeestä? Eikö olekin freshimpi? 🙂
bleiseri ZARA (lainassa)
housut ZARA
kengät MANGO
laukku LOUIS VUITTON
Housut voit bongata myös tästä asusta.
Iskeekö oversize bleiseri ja laatikkomainen siluetti sinuun?
-
-7kg kolmessa kuukaudessa
-7kg kolmessa kuukaudessa. Viime vuoden puolella alkutalvella aloin huomaamaan, että jotkut vanhoista vaatteista tuntuivat vähän liian isoilta. Kävin vaa’alla, ja huomasin painon pudonneen hieman. Kohautin olkiani ja kieltämättä pieni hymy nousi huulille. En pohtinut asiaa sen kummemmin, ennen kuin taas joulun välipäivinä. Silloin kävin uudelleen ihan vaan mielenkiinnosta vaa’alla, ja huomasin taas luvun pienentyneen. Tuolloin muistan miettineeni että okei, onpa kummallista, vielä kun jouluna tulee aina syötyä hyvin. Päätin hieman alkaa tarkailemaan tilanteen kehitystä ja tammikuun puolella kävinkin jo ahkerammin tsekkaamassa painoani. Tammikuun aikana painoa lähti taas vähän.
Tammikuussa myös huomasin yhä useampien vaatteiden olevan isoja mulle. Erityisesti yhdet vielä syyskuussa sopivat farkut pussittivat mun päällä, eivätkä näyttäneet enää kivoilta. Kirppiskasasta kaivoin yhdet ihanat valkoiset farkut, jotka olivat joutaneet kirppiskasaan, koska ne olivat vähän naftit aikoinaan Zadaasta ne löydettyäni. Nyt ne istuivat täydellisesti ja siirsin ne takaisin kaappiin.
-7kg kolmessa kuukaudessa
Mä olen aina ollut pienikokoinen ja paino on pyörinyt siellä normaalipainon alarajoilla ja toisinaan alipainon puolella. Mun ei ole koskaan täytynyt oikeastaan tehdä asialle mitään, vaan olen ollut hoikka luonnostaan. Taustalla mulla on kyllä syömisongelmia (voiko sanoa syömishäiriö kun mitään ei ole diagnosoitu?), mutta ne olivat teiniaikojen pulmia. Kahdenkympin paremmalla puolella paino on vakaantunut ja tasaantunut, tiettyyn mun kehon luonnolliseen painoon. Olin siihen aina tyytyväinen ja opin olemaan sinut kehoni kanssa. Ehkä viimeisimmän vuoden tai kahden aikana paino alkoi hiljalleen nousemaan, kun kehosta tuli pikkuhiljaa vain ”aikuisempi”. Puhutaan nyt noin kolmen kilon noususta, eli hyvin pienestä määrästä ja hitaasta noususta. En käynyt vaa’alla, enkä oikeastaan tiedä mitä paino on esimerkiksi suurimmillaan ollut, mutta ajattelen sen olleen sen, mitä vaaka näytti syyskuussa kun mielenkiinnosta testasin. Ja siitä painosta lähti -7kg kolmessa kuukaudessa.
Mikä aiheutti laihtumisen?
Silloin seitsemän kiloa painavampana mä olin ihan yhtälailla tyytyväinen kehooni ja ulkonäkööni, enkä missään nimessä laihduttanut tahallani. Olenkin pohtinut paljon mikä tämän aiheutti, mutta olen tullut siihen lopputulokseen, että kyseessä oli monen tekijän summa. Syyskuun jälkeen mä lopetin päivätyön ja siirryin yrittäjäksi. Se tiesi erilaisten ravintolalounaiden päättymistä ja muutenkin ulkona syömisen vähentymistä. Se myös tarkoitti fyysisen työskentelyrasituksen loppumista, sillä väitän että multa on lähtenyt lihastakin. Syksyllä mä myös erosin pitkästä suhteesta, ja vaikka se olikin oma päätökseni ja kaikin puolin hyvä asia, on sekin tietysti stressannut. Tammikuussa muutin uuteen kotiin, mistä seurasi lisää stressiä, fyysistä rasitusta ja liikuntamäärien kasvua.
Mä luulen että nämä kolme isoa muutosta ovat kaiken takana. Jokainen niistä on vaikuttanut omalla tavallaan ja pienistä vaikutuksista kasvaa yhdessä suurempia. Tammikuun jälkeen olen jäänyt seurailemaan ja tarkkailemaan painoani ettei se ainakaan enempää laskisi. Nyt se onkin onneksi tasaantunut ja kehoni on löytänyt uuden ominaispainon. Tässä samassa lukemassa ollaan pysytelty nyt jo pari kuukautta, mikä lupaa tosi hyvää.
Miten suhtaudun omaan kehooni?
Laihtumisen huomasi erityisesti läheiset ja monille kerroinkin paljonko painoa on pudonnut. Se on yllättänyt useat ja monet miettivät, että mistä noin paljon oikein voi edes lähteä kun olen aina ollut pienikokoinen. Niinpä, itsekin olen samaa miettinyt, varsinkin kun en niinkään peilistä näe muutosta. Se voi toki johtua vanhoista ajattelumalleista, ja juurikin vaatteiden kautta itse noteerasin painon laskun ensimmäisenä. Housut jäivät ensin isoiksi, joten ilmeisesti reidet ja vyötärö ottivat eniten ”osumaa”.
Tällainen laihtuminen on toki jossain määrin huolestuttavaa, mutta nyt painon tasaannuttua en halua stressata asiaa. Ja onpa tästä ollut jotain hyvääkin, olen nimittäin konkreettisemmin tajunnut, miten oma suhtautuminen omaan kehoon on muuttunut! Olen oppinut olemaan armollisempi ja hyväksynyt kehon muutokset helposti. Tajusin myös sen, kuinka tykkäsin ja hyväksyin kehoni silloin alkusyksylläkin vaikka painoa oli enemmän. Se antaa loistavaa perspektiiviä itselle, että olin hyvä silloin ja olen hyvä myös nyt, etenkin kun oman kehon hyväksyminen on ajoittain ollut mulle todella hankalaa. Ainoa juttu mikä tämän tiimoilta huolettaa on se, että jos paino lähteekin nousemaan sitä aiempaa lukua kohti, osaanhan silloinkin ottaa muutoksen yhtä armollisesti? Haluan ainakin uskoa niin ja aion myös tietysti tehdä sen eteen töitä.
Onko sulla joskus isot elämän muutokset vaikuttaneet kehoon näin? Miten itse reagoit? Kehopositiivisuutta, omia haasteita oman kehon kanssa ja noita mun taustoja olisi mielenkiintoista käydä tarkemminkin läpi täällä blogissa, jos teitä vain suinkin kiinnostaa. Itselleni se ainakin olisi hyvä tapa työstää näitä teemoja, joten palailen varmasti näihin aiheisiin myöhemmin tulevissa postauksissa!
Miten sä suhtaudut oman kehosi muutoksiin?
