Avainsana: oma elämä

5x kivoimmat kotityylit

29.3.2020 2


Ihanaa sunnuntai-iltaa ♡ Mulla on pitkästä aikaa ollut ihan kunnon viikonloppu, sillä kerrankin en ole tehnyt töitä yhtä kamppista enempää koko viikonloppuna! Välillä ihan vaan täydellinen vapaa-aika tulee tarpeeseen ja huomenna töiden teko lähtee varmasti taas isommalla teholla. Mun töiden tekemiseen koronatilanne ei ole juurikaan vaikuttanut, kun teen joka tapauksessa töitä kotoa käsin. Kuitenkin nyt monet ovat siirtyneet etätöihin ja olenkin ilolla seurannut jengin koronatyylejä. Siitä inspiroiduin ja ajattelin jakaa omat suosikkini omista kotityyleistäni! Pakko mainita, että en todellakaan aina näytä kotona kuvien mukaiselta, vaan usein työskentelen meikittä ja rähjäisessä hupparissa ja höntsyissä 😀 Nämä ovatkin siis suosikkeja kaikkien joukosta, eli 5x kivoimmat kotityylit, olkaa hyvä!


1. Vaaleansininen Adidas-setti



verkkatakki ADIDAS
housut ADIDAS



Tämä on ylivoimainen suosikki! Rakastan tällaisia settejä ja tässä on mun mielestä aivan ihana väri. Koko setti on muuten itseasiassa lasten mallistosta, mutta on kuitenkin just sopivan kokoinen.



Koko setti näkyy myös tässä postauksessa.


2. Mukava kietaisupaita



kietaisupaita PIERRE ROBERT (saatu)
housut VERO MODA



Tässä kaikista klassisimman tyylin edustaja! Niin simppeli, supermukava, mutta tyylikäs kokonaisuus. Tuo kietaisupaita on aivan mahtava, ja älyttömän pehmeäkin vielä. Paidan kaveriksi valitsin mukavimmat kangashousut jotka kaapista löytyy.


3. Coca-Cola -setti



huppari CARLINGS
housut HYPE



Ai että, tämä onkin ehkä coolein vaihtoehto kaikista! Tuo Coca-Cola -huppari on varmasti mun suosikkihuppari ja syystäkin. Se on miesten mallia ja siksi iso, mutta rakastan oversize-lookkia ja iso huppari sopii täydellisesti noiden housujen kanssa.



Hupparin löydät myös tästä asusta.


4. Lämmin maksineulemekko



neulemekko PURA FINLAND



Olen ennenkin täällä blogissa todennut, että tämä nilkkoihin asti ulottuva neulemekko on paras vaate ikinä. Se on niin helppo, superlämmin ja vieläpä suomalaiselta brändiltä. Tuohon on aivan ihana käpertyä ja muuta neulemekon kaveriksi ei tarvitakaan ♡



Bongaa maksineulemekko myös tästä asusta.


5. Mom jeansit + t-paita



t-paita LEVI’S
farkut LEVI’S



Toisinaan mä saatan pitää kotona farkkujakin, mutta silloin ne ovat ehdottomasti mom jeansit. Kotona inhottavinta on se, jos housut tai muut vaatteet puristavat ja siksi mukavat ja väljät mom jeansit ovat oiva vaihtoehto. Tämäkin kokonaisuus on muuten tavallaan setti, kun paita ja farkut ovat Leviksen ja molemmissa vieläpä toistuu samat värit yksityiskohdissa.


Sellaiset on mun kivoimmat kotityylit! Todella simppelillä siis mennään, ettei tarvitse miettiä sen enempää. Suosin mahdollisimman rentoa ja mukavaa, hengittäviä ja lämpimiä matskuja sekä isoja vaatteita, joihin käpertyä. Moni varmasti samaistuukin ja valitsee kotityylin vaatteet samoin perustein!



Kivoimmat kotityylit – Mikä näistä on sun suosikki?




×××

Tykkääthän blogista myös Facebookissa?


Ihanaa sunnuntai-iltaa ♡ Mulla on pitkästä aikaa ollut ihan kunnon viikonloppu, sillä kerrankin en ole tehnyt töitä yhtä kamppista enempää koko viikonloppuna! Välillä ihan vaan täydellinen vapaa-aika tulee tarpeeseen ja huomenna töiden teko lähtee varmasti taas isommalla teholla. Mun töiden tekemiseen koronatilanne ei ole juurikaan vaikuttanut, kun teen joka tapauksessa töitä kotoa käsin. Kuitenkin nyt…

By ELLI

Kuinka kauan täytyy olla yksin pitkän parisuhteen jälkeen?

27.3.2020 1





Mä oon jo aika pitkään miettinyt, että haluaisin kirjoitella tänne blogiin silloin tällöin myös ihmissuhteista pinnallisempien aiheiden lisäksi. Pääaihetta ihmissuhteista ei varmastikaan tule, mutta aina toisinaan aihetta olisi kiva pohtia näin kirjoitetussakin muodossa. Päätinkin sitten tänään tarttua tuumasta toimeen, ja pureutua ihmissuhteiden ja oman minuuden maailmaan pohtimalla itselleni hyvinkin ajankohtaista aihetta sekä kysymystä. Pohdin aihetta täysin omien kokemuksieni kautta, enkä ole näissä asioissa missään nimessä ammattilainen.





“Pitäisikö sun olla välillä yksin?”

Pohjustetaan hieman, eli mä olen aina ollut sellainen parisuhde-tyyppi. En ole koskaan viettänyt villiä sinkkuelämää, enkä ole koskaan kokenut kaipuuta sellaista kohtaan. Viihdyn mieluummin kotona perjantai-iltaisin kuin baareissa, enkä nauttinut Tinderin käyttämisestäkään. Mulla on takana vain kaksi kunnollista parisuhdetta, joista molemmat olivat ajallisesti tosi pitkiä. Mä tykkään siitä, että mulla on se yksi oma tyyppi, jonka tunnen läpikotaisin ja joka tuntee mut kuin omat taskunsa, eikä niin, että puhelimessa olisi avoinna monta eri keskustelua kiinnostavien ihmisten kanssa. On myös huomattu, että mun on jostain syystä tosi helppo löytää ja muodostaa parisuhde. Se ei todellakaan tarkoita sitä, että tyytyisin ensimmäiseen vastaantulevaan, vaan koen että ehkä mä vedän puoleeni vastaavia parisuhde-ihmisiä.

Tästä johtuen mähän en ole elämäni aikana ollut sinkkuna kuin maksimissaan puoli vuotta, sen jälkeen kun ensimmäisen kerran aloin seurustella. Ja kyllä, tästä syystä “pitäisikö sun olla välillä yksin” on tullut tutuksi lausahdukseksi 😀 Toisaalta mä ymmärrän sen hyvin, koska totta kai meidän jokaisen tulee oppia tuntemaan itsemme kunnolla ennen kuin itsestään voi antaa jotain toiselle hyvin lopputuloksin. Varsinkin kun olen vielä hyvin nuori ja esimerkiksi aivot ovat vasta kehittyneet täysin, omat arvot ja ajatusmallit hakevat jatkuvasti paikkojaan. Mutta silti, vaikka itseni kanssa olen jo monen monta vuotta elänyt, opin itsestäni jatkuvasti paljon uutta enkä välttämättä koskaan tunne itseäni niin ettei pienintäkään yllätystä ilmenisi.

Koenkin tuntevani itseni todella hyvin tällä hetkellä. Sellaisena, kuin olen juuri nyt ja asia on aina ollut niin. Olen ollut ja olen tälläkin hetkellä tietysti tietoinen, että henkistä kasvua tapahtuu jatkuvasti ja löydän itsestäni uusia puolia, mutta olen aina ollut sinut sen kanssa. Annan itselleni luvan olla keskeneräinen ja ymmärrän antaa tilaa henkiselle kasvulle. Se on ehkä se isoin käännekohta tässä, kun en ole koskaan jäänyt odottelemaan että tuntisin itseni täydellisesti, koska ymmärrän ettei se ole täysin mahdollista. Olen hyväksynyt sen, että riittää kun tunnen itseni kunnolla just nyt ja osaan ottaa vastaan tulevat muutokset itsessäni ja ajatuksissani.





Henkinen kasvu ja itseensä tutustuminen

Vastaavasti mä en myöskään ajattele, että itsensä oppisi tuntemaan ollessaan yksin. Toki joissakin tilanteissa näin voi olla, ettei esimerkiksi parisuhteessa saa tarpeeksi omaa tilaa ja siksi monet voivat ajatella että yksin oleminen on se ainut väylä itsensä tuntemiseen. Mä olen kuitenkin ollut niin onnekkaassa asemassa, että ainakaan edellinen suhde ei ollut millään tapaa oman henkisen kasvuni tiellä. Ne olivat vieläpä ne kriittiset vuodet, kun nuoruudesta siirrytään aikuisuuteen, ja opetellaan olemaan aikuisia. Varsinkin nämä viimeisimmät vuodet olivat niitä, kun itselleni alkoi hahmottua mitä haluan elämältä ja mitä en. Mitä haluan parisuhteelta, entäpä tulevaisuudelta. Minkälainen ihminen olen nyt, ja mihin päin haluan lähteä kehittämään omaa itseäni. Pystyin koko kyseisen suhteen ajan työstämään omaa itseäni, arvojani ja koin paljon henkistä kasvua. En missään vaiheessa tarvinnut siihen sinkkuna oloa, ja rehellisesti en edes ymmärrä mitä sinkkuelämä voisi mulle vielä opettaa.

Samoin mulla on aina ollut joustava ajattelutapa toisia ihmisiä kohtaan. Tarkoitan tällä sitä, että ymmärrän todella hyvin muidenkin keskeneräisyyden ja hyväksyn heidät sellaisenaan. Se on varmasti auttanut siihen, että olen pystynyt kasvamaan omana itsenäni kumppanista huolimatta. Mä olen kriittinen kaikille, niin ulkopuolelta kuin itseni sisältäkin tuleville mielipiteille ja siksi olen kyennyt rakentamaan omia ajattelumalleja ja käsityksiä, eikä parisuhteessa yhdessä kasvaminen ole koskaan aiheuttanut mulle sitä että se yhteinen totuus olisi ainoa oikea. Olen aina ollut tosi avoin sille, että parisuhteessakin ollaan eri mieltä asioista ja mä tykkäänkin keskustella eriävistä mielipiteistä. Se on varmasti antanut tilaa kasvaa itse yksilönä, kun en koe parisuhdetta toiseen kietoutumisena. Vaikka parisuhteessa ollaan kumppaneita, molemmat ovat silti yksilöitä omine ajatuksineen, käsityksineen, toimintamalleineen ja niin edelleen.





Pelkäänkö olla yksin tai sinkkuna?

Mä en koe olevani kokonainen vain parisuhteessa, enkä tarvitse ketään tunteakseni itseäni valmiiksi. Varsinkin omalla kohdallani pitkän parisuhteen päättämisen viivyttely todennäköisesti luo joillekin sen kuvan, että olisin venyttänyt päätöstäni siksi, ettei tarvitsisi olla yksin. Näin ei kuitenkaan missään nimessä ole, vaan päätös venyi ihan muista syistä. Siksi, että haluan oikeasti miettiä noin isot asiat huolella ja perinpohjin, enkä tee suuria päätöksiä hetken pohtimisen jälkeen. Siksi, että en halunnut luovuttaa aiemman suhteen osalta liian helposti. Siksi, että mietin mitä muut sanovat ja olenko pettymys muiden odotuksille. Siksi, etten halunnut satuttaa toista. Niin paljon syitä, joista yksikään ei liittynyt siihen että pelkäisin olla yksin tai sinkkuna.

Ja mä itseasiassa nautin tosi paljon yksin olemisesta, eli en pelkää sitä. Tarvitsenkin aika paljon omaa aikaa myös suhteessa ja rakastan rauhoittua yksin. Olen ehkä enemmän introvertti kuin ekstrovertti, vaikka molempia piirteitä musta löytyykin. Yksin oleminen on mun mielestä ihanaa, ja osaan erottaa sen yksinäisyydestä, kun olen sitäkin joskus aiemmin kokenut. Siksi osaan myös ottaa omaa aikaa parisuhteessa ja olla yksin vaikka mulla kumppani olisikin. Ja voi olla, että se on syy miksi olen pystynyt tutustumaan itseeni yksilönä pitkistä parisuhteista huolimatta.





Kuinka kauan täytyy olla yksin?

Tätä kaikkea ehkä tukee se, etten etsinyt uutta parisuhdetta. Mä en ole itseasiassa koskaan etsimällä etsinyt suhdetta, joten siksi luotan omiin ajatuksiini siitä, että en tarvitse ketään ollakseni kokonainen. Asiaa voisi ehkä epäillä, jos olisin hypännyt heti ensimmäisen vaihtoehdon matkaan tai jos olisin aktiivisesti etsinyt uutta suhdetta. Silloin kyllä minäkin aavistelisin parisuhderiippuvuutta tai yksinolopelkoa, mutta mun kohdalla näin ei ollut. Toki mäkin uhosin viimeksi, että no nyt mä olen ainakin vuoden sinkkuna, mutta sehän tässä maailmassa on kaunista kun et oikeasti tiedä koska elämä heittää sun eteen jotain ohittamatonta. Kyllä mäkin olen miettinyt että kuinka kauan täytyy olla yksin pitkän suhteen jälkeen, mutta en nimenomaan sen yksin olemisen vuoksi vaan siksi, että milloin mulla on oikeus olla onnellinen kun otin sen toiselta pois.

Mutta kaiken kaikkiaan ja pienenä yhteenvetona haluan sanoa, ettei otsikon kysymykseen ole yksiselitteistä vastausta. Me ollaan jokainen yksilöitä, ja silloin se riippuu täysin yksilöstä, kuinka kauan “täytyy” olla yksin ennen uutta parisuhdetta. Tärkeintä on mun mielestä se, ettei etsimällä etsi suhdetta jotta ei tarvitsisi olla yksin ja osaa tiedostaa koska itse on valmis uuteen suhteeseen. Tärkeää on tosiaan myös opetella tuntemaan itseään päivä päivältä enemmän ja mun mielestä hyvän suhteen tunnistaa siitä, että henkistä kasvua voi tehdä rauhassa yksin parisuhteesta huolimatta.






Kuinka nopeasti sun mielestä voi aloittaa uuden parisuhteen?




×××

Laitoin eilen Instagramissa pystyyn pienen Q&A:n, ja osan kysymyksistä vastauksineen löytää mun vielä mun Storystä 🙂


Mä oon jo aika pitkään miettinyt, että haluaisin kirjoitella tänne blogiin silloin tällöin myös ihmissuhteista pinnallisempien aiheiden lisäksi. Pääaihetta ihmissuhteista ei varmastikaan tule, mutta aina toisinaan aihetta olisi kiva pohtia näin kirjoitetussakin muodossa. Päätinkin sitten tänään tarttua tuumasta toimeen, ja pureutua ihmissuhteiden ja oman minuuden maailmaan pohtimalla itselleni hyvinkin ajankohtaista aihetta sekä kysymystä. Pohdin aihetta…

By ELLI

Tasa-arvo – Ajatuksia Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä

19.3.2020 0

Kuvat © Aleksi Uimonen







Tasa-arvo on henkilökohtaisesti itselleni yksi suurimmista arvoista. Niin on ollut jo pienestä pitäen, ja mut on taidettu kasvattaa ajattelemaan tosi tasa-arvoisesti ja siksi se tuleekin nykyään niin automaationa. Tänään Minna Canthin ja tasa-arvon päivän kunniaksi innoistuin kirjoittamaan muutamia omia ajatuksiani tasa-arvosta, sen merkityksestä mulle sekä mitä toivoisin sen olevan.





Mitä on tasa-arvo?

Tasa-arvohan määriteltynä tarkoittaa samanarvoisuutta ja yhdenvertaisuutta, eli ihmisten yhtäläistä arvoa yksilöinä sekä yhteiskunnan jäseninä. Lain mukaan ketään ei saa asettaa eri asemaan iän, sukupuolen, alkuperän, kielen tai muun henkilöön liittyvän seikan vuoksi. Suomessa tasa-arvo näkyy vahvasti esimerkiksi naisten ja miesten välisenä tasa-arvona, eikä meillä naista saa asettaa heikompaan asemaan esimerkiksi töissä sukupuolensa vuoksi. Suomessa myös samaa sukupuolta olevat parit saavat mennä naimisiin ja trans-ihmiset saavat olla juuri sitä mitä haluavat.

Päällisin puolin tuntuu että Suomessahan tasa-arvon asiat ovat hyvin. Ja niinhän ne ovatkin moneen muuhun maahan verrattuna, mutta mun mielestä tasa-arvoa ei voi koskaan parantaa liikaa. Ja siksi on tärkeää että meillä on tällainen tasa-arvon päivä muistuttamassa tästä kaikesta.







Mun suhtautuminen tasa-arvoon

Mulle kaikki ihmiset ovat olleet aina samanarvoisia, niin etnisyyteen, kansalaisuuteen kuin sukupuoleen katsomatta. Mun ajatusmaailmaan ei mahdu se, että joku olisi huonompi tai vähempiarvoisempi yhtään mistään syystä. Näin on tosiaan ollut aina, ja esimerkiksi uskon saaneeni ensimmäisen työpaikkani tämän katsomukseni vuoksi. Kyseessä oli työpaikka päihdekuntoutuskeskuksen lastenhoitajana koulun ohella, ja muistan edelleen sen tilanteen työhaastattelussa. Multa kysyttiin viimeisenä kysymyksenä, että mitä mieltä olen keskuksen kuntoutujista. Mun ei tarvinnut edes miettiä, vaan vastasin heti että mulle he ovat aivan tavallisia ihmisiä ja että jokaisella meistä on ongelmia. Toisilla valitettavasti isompia kuin toisilla, mutta ihailen sitä että he ovat osanneet hakeutua avun piiriin. Muistan elävästi kuinka haastattelijan ilme kirkastui ja paikka oli siltä seisomalta mun, vaikka tiesin haastattelussa käyneen hakijoita, joilla oli oikeasti kokemusta lastenhoidosta.

Tasa-arvo merkitsee mulle vahvasti vapautta olla oma itsensä. Myös Minna Canth on sanonut näin: “Ensimmäinen ehto naisen edistymiselle on persoonallinen ja henkinen vapaus. Siihen perustuu kaikki muu.” Tuo on mun mielestä niin hyvin sanottu, eikä se mun mielestä ulotu vain naisiin. Kaikkien ihmisten edistymisen ehtona on vapaus ja ilman tasa-arvoa se ei olisi mahdollista. Mä myös väitän, että ilman tasa-arvoa ja sen puolesta taistelemista moni tänä päivänä itsestäänselvä asia olisi jäänyt saavuttamatta.








Tulevaisuuden suhteen mä todellakin toivon, että tasa-arvon puolesta taistelemista jatketaan. Asiat alkavat olla hyvällä mallilla, etenkin lain puitteissa, mutta erityisesti ihmisten ajatuksissa ja suhtautumisessa on edelleen työstettävää. Ja kuten sanoin, maailma ei voi olla liian tasa-arvoinen, joten mun mielestä sen puolesta taistelemista ei tule lopettaa koskaan.



Mitä ajatuksia tasa-arvo ja Minna Canthin päivä sinussa herättää?




×××

Seuraa blogia helpoiten tykkäämällä Facebookissa!


Kuvat © Aleksi Uimonen Tasa-arvo on henkilökohtaisesti itselleni yksi suurimmista arvoista. Niin on ollut jo pienestä pitäen, ja mut on taidettu kasvattaa ajattelemaan tosi tasa-arvoisesti ja siksi se tuleekin nykyään niin automaationa. Tänään Minna Canthin ja tasa-arvon päivän kunniaksi innoistuin kirjoittamaan muutamia omia ajatuksiani tasa-arvosta, sen merkityksestä mulle sekä mitä toivoisin sen olevan. Mitä on…

By ELLI