-
Isokuru ja Pyhä-Luoston kansallispuisto
Enää yhdeksän yötä siihen, että me lähdetään taas perinteiselle syksyn ruskaretkelle Pyhä-Luoston maisemiin! ♡ Siitä tulikin mieleeni, että en viime syksynä blogin ulkoasuongelmista ja omista kiireistä johtuen kirjoitellutkaan tätä postausta enempää edellisestä ruskareissustamme. Silloin taisin kuitenkin sivuta sitä, että käytiin Pyhä-Luoston kansallispuistossa Isokurussa ja lupailin siitä myöhemmin postausta. No, en ajatellut että ihan näin paljon myöhemmin, mutta tässä sitä ollaan 😀 Ehkä toisaalta tämä ajankohta on hyvä kirjoittaa syksyisestä kansallispuistoretkestä, sillä ehkäpä siellä ruudun toisella puolella on joku, joka on menossa ruskan aikaan samoihin maisemiin? Mutta siis tiivistettynä, viime vuoden ruskaretkellä käytiin upeassa Pyhä-Luoston kansallispuistossa, ja sieltä valittiin juuri kunnostettu Isokurun reitti, josta haluan tässä postauksessa kertoa hieman lisää.
Pyhä-Luoston kansallispuisto ja Isokuru
Pyhä-Luoston kansallispuisto muodostuu Suomen eteläisimmästä tunturijonosta, ja kansallispuistolla on pitkä historia; Pyhätunturin kansallispuisto perustettiin vuonna 1938 ja sitä laajennettiin Pyhä-Luoston kansallispuistoksi vuonna 2005. Kansallispuiston Luoston puoli tunnetaan todella vanhoista männiköistä ja Pyhätunturin puoli puolestaan geologiasta ja metsäsaamelaishistoriasta. Puiston metsiköt voivat olla iältään jopa 400 vuotta vanhoja, ja onpa Pyhä-Luoston kansallispuistoa kehuttu jopa Suomen kauneimmaksi.
Pyhä-Luoston kansallispuistossa sijaitsee Suomen suurin kuru, Isokuru, joka on jopa 220 metriä syvä. Isokuru on maisemiltaan hyvin vaikuttava ja jylhä, ja sen pohjalla sijaitsee Pyhänkasteenlampi ja 17 metrinen Pyhänkasteenputous. Isokurussa on paljon erityissuojeltua kasvillisuutta, ja tästä syystä reitillä on juuri kunnostettu lankkureitti, joilta poistuminen on kiellettyä suojellun kasvillisuuden sekä retkeilijöiden oman turvallisuuden vuoksi. Isokurussa on lumivyöryvaara, ja tästä syystä siellä ei ole talvireittiä. Isokurua sanotaan yhdeksi Suomen vaikuttavimmista luontonähtävyyksistä.
Juuri kunnostettu reitti
Meillä kävi viime vuonna ihan älyttömän hyvä tuuri, kun vain viikkoa ennen meidän reissua Isokurun lankkureittin kunnostus oli saatu valmiiksi. Pyhä-Luoston kansallispuistoon suunnatessamme luulimme vielä, ettei Isokuru ole vielä auki, mutta sitten reitillä kävikin ilmi, että pääseehän sinne! Uusi lankkureitti oli tosi tukeva ja hyvä, sekä mukavan leveä. Tätä lankkureittiä kelpasikin siis taivaltaa eteenpäin kurun pohjalla, ja uusitun lankkureitin metallinen runko kestää nyt paremmin kurun vaativia olosuhteita.
Karhunjuomalammelle ja Isokuruun
Aloitimme oman kansallispuistoreittimme kauniilla metsäpolulla ja lähdimme Karhunjuomalampea kohti. Lampi olikin suosittu levähdyspaikka ja kodat olivat lähes täynnä. Lampi itsessään oli ihanan rauhoittava, aivan tyyni ja se heijasteli upeasti puiden ruskaa. Lammelle johti laituri, jonka nokassa kelpasi ihastella maisemia.
Karhunjuomalammelta käveltiin vähän matkaa takaisin päin ja käännyttiin sitten kohti Isokurua. Jo pienen kävelyn jälkeen kurun jylhät maisemat alkoivat näyttäytyä, ja voi vitsi, ei siinä voinut kuin ihastella ja haukkoa happea. Nuo maisemat olivat todellakin upeimmat, mitä olen Suomessa nähnyt. Syvää kurua olisi voinut tuijotella vaikka kuinka pitkään, mutta matka jatkui lankkureittiä pitkin. Reitillä oli upeita maisemaspotteja, joihin oli tehty puinen tähyilypaikka. Me pysähdyttiin niistä melkein jokaisen tyhjän kohdalle, ihan vaan ihastelemaan maisemia.
Kun kurun huipulla oli kävelty jonkin aikaa, alkoi laskeutuminen kurun pohjalle. Se tiesi portaita, paljon portaita! Onneksemme oltiin vahingossa valittu reitti Karhunjuomalammelta kuruun päin, sillä päästiin tässä kohtaa laskeutumaan portaita alas 😀 Portaita oli ihan hullu määrä, ja puinen uusittu portaikko mutkitteli luonnon mukaisesti. Maisemat olivat jotain ihan sanoinkuvailematonta, siellä jos missä tunsi itsensä pieneksi ja sanattomaksi.
Pyhänkasteenputous
Kun Isokurun lukemattomat portaat oli tepsuteltu alas saakka, vastassa oli kuvankaunis Pyhänkasteenlampi sekä Pyhänkasteenputous. Kuuluisa putous on 17 metrinen ja se kuuluu kansallispuiston tärkeimpiin ja kulttuurihistoriallisesti merkittävimpiin nähtävyyksiin. Putoukselle vei myös hyvä lankkusilta, jossa oli myös penkkejä, joilla sai levähtää. Luonnollisesti putouksella ihmisiä oli ihan valtavasti, ja itse pääsin vain nopsaan räpsäisemään pari kuvaa putouksesta. Putous itsessään yllätti, sillä jotenkin ajattelin sen olevan suurempi, mutta kyseessä on oikeasti pieni putous, vaikka se tosiaan Suomen pisimpiä onkin.
Kaunis tuo putous ehdottomasti oli, ja sitä ympäröivä tyyni lampi oli ihan mieletön näky Isokurun pohjalla. Jatkoimme putoukselta pian matkaa ihmisvilinän vuoksi, ja seuraavaksi taivallettiinkin pitkään kurun pohjalla aika tasaista maata pitkin lankkureitillä. Lankkureitin varrella nähtiin lisää lampia, jotka olivat niin matalia että pohjalla olevat lahonneet puut erottuivat selvästi ja vesi lammissa oli yllättävän kirkasta. Mitä pidemmälle käveltiin, sitä kivikkoisemmaksi luonto näytti muuttuvan.
Loppureitti ja kuukkelit
Tasainen lankkureitin loppu tuli käveltyä yllättävän nopeasti ja sen päässä olikin sitten portaat vuorostaan ylös. Kuru tosin taisi olla tältä puolelta matalampi, sillä portaita ei ollut ollenkaan yhtä paljon kuin pohjalle laskeutuessa, mutta kuitenkin ihan tarpeeksi että matkalla sai kunnon hapotuksen jalkoihin 😀 Kun portaat oli kiivetty ylös, ylhäällä oli levähdyspaikka ja pari kotaa. Jos joku on menossa Isokuruun, tämä spotti kannattaa pitää mielessä! Se on nimittäin tunnettu kuukkeleista, ja tuolla pääsee hyvin todennäköisesti myös syöttämään niitä kädestä, jos vaan muistaa ottaa evästä mukaan. Kuukkelit ovat tottuneet syöttämiseen, joten mekin vaan otettiin käteen leipää ja seisoskeltiin hetki käsi ojossa, ja pian jo pari kuukkelia kävikin syömässä kädestä.
Tämän kuukkelipisteen jälkeen käveltiin loppumatka perinteisissä metsämaisemissa kohti Luontokeskus Naavaa, johon oltiin jätetty auto ja suunnattiin siitä sitten takaisin omalle mökille. Kaiken kaikkiaan reitti oli ihan mieletön jylhine maisemineen. Sitä oli helppo kulkea, opasteet olivat selvät ja uudet lankkureitit tosi laadukkaat. Kuten jo aiemmin totesin, en ole missään muualla Suomessa nähnyt yhtä upeita maisemia, joten todellakin suosittelen käymään jos olette joskus suuntaamassa Pyhä-Luoston alueelle! Jos muistan oikein, meillä meni reitillä reippaasti kävellen noin kolmisen tuntia.
-
Ruskaretki Lapissa
Moi ja ihanaa tiistaita! Tänään mä haluaisin palata parin kuukauden takaisiin tunnelmiin Lappiin. Me tehtiin viime vuoden syksynä elämäni ensimmäinen ruskaretki Lappiin, ja sinnehän se sydän silloin jäi. Lapin ruskan näkeminen omin silmin oli aina ollut yksi mun haaveista. Ruska oli niin mieletön ja meillä oli tuolloin aivan ihana miniloma, joten päätettiin että halutaan kokea sama myös tänä vuonna. Tällä kertaa tosin ajankohdaksi päätyi 9.-13.9., eli näimme hieman aikaisemman ruskan kuin viime vuonna.
Ruskaretken täydellinen ajankohta
Ja ajankohtana tuo oli tänä vuonna ihan täydellinen! Ruska oli jopa mielettömämpi kuin aiemmin, ja tuo oli kaunein ruska, jonka olen omin silmin todistanut. Tällä kertaa maaruskakin nimittäin oli parhaimmillaan yhtä aikaa puuruskan kanssa, joten väriloisto oli lähes käsittämätön. Ymmärtääkseni tämä on aika poikkeavaa, sillä yleensä maaruska kukoistaa vasta puiden jälkeen. Nämä ajankohdathan ovat elävän luonnon vuoksi vähän hankalia ja joka vuosi pientä hakuammuntaa ja arpapeliä. Luonnon kiertokulkua ei pysty kalenterin tarkasti seuraamaan, mutta meillä kävi tosi hyvä tuuri tänä vuonna 🙂
Tuttuun tapaan loma kului mun suvun mökillä, jota voisin hehkuttaa aina vaan enemmän. Tuosta mökistä alkaa pikkuhiljaa tulla oma lempipaikkani koko maailmassa. Se kaikki sähköttömyys, hiljaisuus, pimeys, netin toimimattomuus ja suihkussa käyminen ulkona on vaan niin kertakaikkisen rentouttavaa. Mikään muu ei saa mieltä niin rauhalliseksi ja rentoutuneeksi, eikä stressi poistu missään paremmin. Tällä kertaa kaiken päälle huomasin netin toimivan mökin seudulla entistä huonommin, sillä se aiemmin bongattu ainut pieni nettispotti sisätiloissa oli kadonnut ja samoin tietä piti kävellä paljon pidemmälle kuin ennen, saavuttaakseen mitään yhteyksiä 😀 Mutta todellakin hyvä niin!
Ulkotekemistä ja Pyhätunturin huiputus
Me ei tosiaan ehditty nauttimaan Lapista kokonaista viikkoakaan, mutta muutama päiväkin tuollaisissa olosuhteissa nollaa stressin tosi tehokkaasti. Ja niihin muutamaan päivään mahtui ihan valtavasti kaikkea! Käytiin veneilemässä ja alitettiin ensikertaa Kitisen silta, ja nähtiin veneretkellä lampaiden sekä yhden hevosen oma saari. Ne kaikki varmaan luulivat että kyyti mantereelle saapui kun ajelehdittiin siitä ohi, sen verran kovaa alkoivat lampaat nimittäin juttelemaan. Nähtiin myös revontulet, joiden kuvaamista mä kokeilin ensimmäistä kertaa uudella kamerallani. Yksi päivä käytettiin Pyhätunturin huiputukseen ja toisena kierrettiin Pyhä-Luoston kansallispuistossa Isokurun reitillä. Jälkimmäisestä lisää ihan omassa postauksessaan myöhemmin 🙂
Pyhätunturille kiivetessä meillä oli myös Misha mukana, ja yllättävän hyvin pieni chihuahuakin jaksoi! Huipulta oli aivan mielettömät maisemat, kuten voikin odottaa. Pyhätunturin huipulle oli helppo kävellä, kun käytännössä koko matkan pystyi kulkemaan leveää, tehtyä hiekkatietä pitkin. Huipulle mentäessä ihmisiä oli yllättävän vähän, kun valtaosa taitaa noilla seuduilla valita Pyhä-Luoston kansallispuiston muut reitit käveltäväkseen huipun sijaan. Viimeksi kävelin tuonne talvella hurjassa tuiskeessa, joten silloin ylhäältä ei nähnyt maisemia ollenkaan.
Tosi paljon pysyteltiin siis ulkosalla, kun kelit olivat niin loistavat. Iltaisin toki pimeän tullen käperryttiin mökkiin lämmittelemään, saunomaan ja pelaamaan korttipelejä kynttilänvalossa. Kuunneltiin myös ihan ennätyspaljon radiota, kun ei muistettu ottaa mukaan mitään akullista musiikintoistolaitetta eikä ladata Spotifyssä kappaleita offlineen. Mäkin pysyin odotettua paremmin irti töistä, myös niillä nettihetkillä autossa haha. Poroja me nähtiin enemmän kuin viime vuonna, ja tällä kertaa heti ekana päivänä pari tuli ihan mökin takapihalle moikkaamaan.
Tiivistetysti sellainen oli siis meidän ruskaretki Lapissa tänä vuonna. Mun mielestä ainakin ihan tosi onnistunut, ja odotan jo innolla ensi vuotta. Tästä syksyisestä Lapin-reissusta mä haluaisin tehdä ihan vakiojutun, koska kyllä syksy taitaa olla mun suosikkivuodenaika, etenkin Lapissa.
Sellainen oli meidän ruskaretki lapissa tänä vuonna ♡
-
Hiihtolomatunnelmia
Moikka ja ihanaa sunnuntaita ♡ Täällä Tampereen seudulla päättyy tänään hiihtolomat, ja sen kunniaksi ajattelin tulla kertomaan omasta hiihtolomastani. Oman lomani pidin tosin jo edellisellä viikolla ja nyt kulunut viikko on mennyt aikalailla normaalin arjen parissa. Me siis vietettiin hiihtoloma Lapissa, tutulta vuokratussa mökissä perheen kesken. Mökki on meille hyvinkin tuttu, sillä mun ollessa teini-ikäinen vietettiin tuolla aina kaksi viikkoa hiihtolomien aikaan.
Loma oli hyvin erilainen verrattuna noihin teininä koettuihin hiihtolomiin, sillä ymmärrettävistä syistä monet meille tutuiksi tulleet aktiviteetit jäivät pois. Ei tehty itseasiassa mitään, mitä ei olisi voinut tehdä ulkona turvavälien kera tai yksityisesti omalla porukalla. Mutta ei loma silti mun mielestä ollut yhtään sen huonompi, vaan koen olevani tosi etuoikeutettu että ylipäätään oli tällainen mahdollisuus. Tärkeintä kuitenkin oli yhdessä perheen kanssa vietetty aika ja irtiotto pois kotoa.
Mun lomanviettoa pääsi seuraamaan reaaliaikaisemmin Instagramin kautta, mutta mitä lomalla sitten oikein tuli tehtyä? Pelattiin Yatzyä ihan ennätysmäärä, nostalgiapärinöissä pelattiin myös Wiitä, käytiin katsomassa poroja, ihasteltiin vikana iltana revontulia, valokuvasin ihan hurjan paljon, käytiin yksityissaunassa ja avannossa, katseltiin upeita valotaideteoksia ja käytiin oman porukan kesken yksityisellä poroajelulla. Kokkailtiin joka päivä mökillä superhyviä ruokia ja omaksi suosikiksi nousi nakkikeitto (:D), koska sitä ei tule oikeastaan koskaan tehtyä kotona. Käytiin myös kolmena päivänä laskettelemassa, mutta niistä jokainen jäi syystä tai toisesta lyhyeksi. Napattiin yksi haaverikin ja muutamat meistä teki myös työ- tai koulujuttuja.
Ehdottomasti omia suosikkijuttuja oli tietysti avanto ja laskettelu, sekä oli huippua päästä vihdoin ensimmäistä kertaa poron reen kyytiin. Lasketteluun jäi tosin vain valtava kaiho takaisin, kun ne tosiaan jäivät jokaisena kertana kesken. Onneksi kuitenkin rinteet ovat ja pysyvät, joten ehkä palo on taas isompi sitten ensi vuonna, jos silloinkin olisi mahdollista lähteä laskettelemaan.
Kuvat kertovat varmasti enemmän kuin tuhat sanaa, ja haluan ehdottomasti pitää tämänkin lomapostauksen kuvapäiväkirjamaisena postauksena, joka toivon mukaan välittää hiihtolomatunnelmia sinne ruudun toiselle puolelle. Toivottavasti teilläkin on ollut ihana hiihtoloma, jos olette sen jo pitäneet ja ihanaa lomaa niille, joilla se on vielä edessä! Tänään mulla on vielä paljon puuhaa, kuvailujen, kuvien sekä videoiden editoinnin ja myös töiden suhteen, joten palaillaan taas paremmalla ajalla 🙂
Hiihtolomatunnelmia – Millainen sun hiihtoloma oli?
