Terkut lomalta, moikka pitkästä aikaa ja kivaa tiistai-iltaa! Musta ei ole sen suuremmin kuulunut blogin puolella, koska viimeinen viikko töissä ennen lomaa oli hyvin hektinen, kesä on vienyt mennessään ja mitä näitä nyt on. Olen myös pohtinut paljon mihin suuntaan haluaisin blogiani viedä ja muutenkin somemaailman raadollisuutta on tullut mietittyä paljon, joten ne ajatukset ovat vieneet voimia kirjoittamiselta. Niistä kuitenkin mahdollisesti lisää myöhemmin, ja keskitytään tällä kertaa vain kuulumisiin.

Mä olen tosiaan lomalla! Tänä kesänä mulla oli virallista lomaa ensimmäistä kertaa taas pariin vuoteen ja ekat lomapäivät kuluivat Pariisissa, ja nyt kulutan loppuja lomapäiviä. Tämä jäljellä oleva kaksiviikkoinen on todella poikkeuksellinen, sillä mulla ei ollut lomalle mitään suunnitelmia. Ei sitten mitään. Ja se tuntui ihan mahtavalta, koska olen ollut taas ehkä vähän täynnä sitä sellaista kesä- ja lomasuorittamista. Älkää ymmärtäkö väärin, musta on ihanaa olla tehokas töissä ja tykkään vapaalla tehdä mahdollisimman paljon kaikkea ja olla liikkeessä, mutta sen kaiken vastapainoksi mä tarvitsen sitä pelkkää olemista. Eikä se kunnollinen rentoutuminen onnistu läheskään aina pelkässä sunnuntai-iltapäivässä, joten koen tämän rennon lomailun iskeneen juuri oikeaan paikkaan.

Tosiaan, virallisesti loma alkoi eilen mutta toki olin jo viikonloppuna vapaalla. Lauantain olin vain kotona rötväämässä, vietin koko päivän meikittä, tilattiin pitsaa ja katseltiin sarjoja. Sunnuntaina sama meno jatkui, mutta vaan rakkaiden ystävien kanssa. Syötiin ihan mahtava brunssi, ruokakoomattiin, juteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä ja sitten syötiin taas vähän lisää. Nuo ystävät ovat mulle ihan äärettömän tärkeitä (kuten tietysti kaikki muutkin), ja ystävyydessä arvostan kaikista eniten sitä, että saa vaan olla täysin oma itsensä. Kiitos että olette ♡ Sunnuntai-illalla pakattiin vielä auto täyteen ja suunnattiin tänne mun kotiseuduille, ihan kunnon rentoutumisretriitille.

Tällä hetkellä ollaankin siis vaan keskellä ei-mitään. Täällä mä olen kuulkaas asunut isoimman osan elämästäni, eli haha olen syvällä sisimmässäni kunnon maalaistyttö. Täällä mä olen nukkunut pitkään, nauttinut luonnosta ja hyvistä keleistä, ja koiratkin ovat ihan onnessaan kun ne voivat olla ulkona vapaana. Ollaan käytetty meidän uima-allasta jo ihan ennätyksellisen paljon ja mä oon ollut niin haltioissani tästä kaikesta rauhasta mikä täällä vallitsee. Ei ole kiire mihinkään, ei ole mitään mitä pitäisi tehdä ja tämä maaseudun hiljaisuus on niin ihmeellistä kaupungin hälinän jälkeen. Täällä jos missä sielu lepää ja sydän tuntuu olevan kotona.

Musta tuntuu että jo nämä muutamat päivät, kun olen todella ollut tekemättä mitään, ovat onnistuneet lataamaan mun akkuja erittäin hyvin. Mulla on kummallisen rauhallinen ja rentoutunut olo, ja oikeasti ensimmäistä kertaa varmaan pariin vuoteen tuntuu siltä etten stressaa mistään. Ajatus tuntuu kulkevan ihan eri tahtiin ja tämä tekstikin vain soljuu eteenpäin, vaikkei mulla olekaan mitään syvällistä aihetta mistä kirjoittaa. Niitä syvällisiäkin aiheita toki on syntynyt päähän ja huomenna suunnittelin antavani ajatusten virrata näppäimistöllä ihan olan takaa, pitkästä aikaa. Mutta mennään tietysti täysin sen hetkisen fiiliksen mukaan, mutta ainakin nyt tuntuu siltä että se onnistuisi.

Mutta, eipä mulla tällä kertaa ollut muuta. Mulle kuuluu todella hyvää ja nautin olostani enemmän kuin aikoihin. Ihan käsittämättömän onnellinen ja inspiroitunut olo just nyt. Poikien grillailut alkaa olla valmiita, joten palataan mahdollisesti jo huomenna!

Sellaiset terkut lomalta – Mitä teille kuuluu?