Avainsana: ajatukset ja mielipiteet

Mä olen materialisti. Rakastan vaatteita, laukkuja, kenkiä, meikkejä ja sisustustuotteita. Shoppailu tuottaa mulle hyvän mielen, erityisesti jos ostan jotain kauan haluttua. Mä ostelenkin nykyään enemmän kalliita asioita kuin paljon kaikkea mahdollista. Nautin silti myös heräteostoksista, ja teen toisinaan pieniä sellaisia. Se on mun oma pieni hemmotteluhetki itselleni, kun ostan jotain mua miellyttävää ja mun mielestä on ihanaa myös vaan kierrellä kaupoissa, vaikken ostaisi mitään.

Mulla on myös aika kallis maku jos niin voi sanoa. En tarkoita, että halpa olisi huonompaa tai että etsisin tarkoituksella kalliita asioita, mutta mä en katso hintalappua ennen kuin ihastun johonkin materiaan ja toisinaan se on jotain hintavampaa, erityisesti jos kyseessä on laukku. Mutta esimerkiksi vaatteiden suhteen sitten taas tunnun jopa pitävän enemmän peruskauppojen tarjonnasta kuin muotisuunnittelijoiden. Mä vaan tykkään kauniista asioista, ja jos joku miellyttää mua, miksi en ostaisi sitä omaksi jos rahaa on riittävästi. Ja tän kaiken pitäisi olla ihan ok ja normaalia, mutta ei se taida kaikkien mielestä olla.
Miksi se tekee musta huonomman ihmisen kun tykkään materiasta? Tai kalliista tavaroista? Siksikö, että materia kuormittaa maapalloa? Kateutta? En sovi tavalliseen suomalaiseen muottiin? Miksi muita ihmisiä häiritsee niin paljon mihin toinen rahansa kuluttaa?

Mä olen monesti törmännyt siihen asenteeseen, että kalliita tavaroita ostava on huonompi kuin vaatimattomammin elävä tai ihminen, joka käyttää rahansa esimerkiksi matkusteluun. Enkä mä oo oikein koskaan ymmärtänyt että miksi se on noin? Miksi kenenkään toisen elämäntyyli kuuluisi kenellekään muulle? Mäkin tykkään matkustella, ja nyt työelämässä olevana haluaisin pitää matkustelun muuallekin kuin Viroon tai Ruotsiin joka vuotisena juttuna. Mutta niiden ohella mä haluan hemmotella itseäni myös materialla, jos vaan mahdollista.
Luulisi, että mun tai muiden shoppailu ei ole keneltäkään pois. Kun mä ostan itselleni jotain, käytän vain omia ja itse tienaamiani rahoja, en kenenkään mielensäpahoittajan. Mä en myöskään ole koskaan ostanut mitään täysin uniikkia, joten en vie muilta pois mahdollisuutta ostaa samaa asiaa. Ja kun mä ostan jotain kivaa itselleni, en hehkuta sitä ylitsepursuavasti. Tottakai saatan kertoa uudesta hankinnasta, ehkä laittaa kuvan Instagramiin, Snapchattiin tai nyt tänne blogiin, mutta en missään nimessä hiero sitä muiden naamaan. Ostoksista saa olla iloinen, mutta liiallisuuksiin ei toki tarvitse mennä.

Yksi iso vääryys on se, että ne joita ei kiinnosta esimerkiksi kalliiden laukkujen ostaminen saavat kyllä tuhista ja halveksua niitä jotka ostavat, mutta jos tää menisi toisinpäin, olisi kyseessä maailmanloppu. Mun mielestä tässä on sama ongelma kuin se, että lihavaa ei saa sanoa lihavaksi mutta laihaa saa kauhistella. Voi se laihuus olla yhtälailla myös ongelma ja herkkä kohta siinä missä lihavuuskin. Tai laiha voi ihan yhtälailla pitää hoikkuudestaan ja olla sinut itsensä kanssa samoin kuin lihava. Ärsyttää niin paljon, kun mua voidaan arvostella ja halveksua sen takia, että tykkään ostaa jotain kun taas mulle ei tulisi pieneen mieleenkään halveksua ihmisiä, jotka eivät pidä shoppailusta.
Mua myös raivostuttaa kun jotkut luulevat että mä ajattelen olevani jotenkin parempi ihminen Vuittonin laukun kanssa vaikka asia ei todellakaan ole niin. Mut oikeasti tuntevat ihmiset tietävät, että mä en voisi ikinä ajatella noin. Mä yritän aina viimeiseen asti tehdä sen kaikille selväksi ja vääntää sen ihan jopa rautalangasta, mutta sekään ei välttämättä aina riitä. Mä en voisi ikinä sanoa ääneen mitään siihen viittaavaa että itseensä vähemmän rahaa käyttävä olisi huonompi ihminen kuin minä, koska mä en edes ajattele niin. Se, että mä ostan jotain kallista ei todellakaan tarkoita että mä vaatisin samaa muilta ihmisiltä. Mä ymmärrän, että jotkut ovat saattaneet kohdata ihmisiä jotka arvostelevat toisia rahan ja materian perusteella, oon minäkin tavannut, mutta loppujen lopuksi tuollaiset ihmiset on tosi vähässä ja ne saa kyllä jättää omaan arvoonsa. Musta oikeasti tuntuu että niitä ihmisiä on jopa paljon enemmän, jotka karttavat materialisteja ja se on musta väärin. Et sä voi tietää millainen ihminen todellisuudessa on sen Gantin neuleen, Minna Parikan tennareiden tai Chanelin laukun takana.

Materia, kokemukset ulkomailta tai muu mihin just sä haluat käyttää omat rahasi ei tee susta sen parempaa tai huonompaa ihmistä. Kulutustottumukset ei vaikuta sun karmaan, vaan sun teot joten muista olla tuomitsematta ihmistä hänen rahankäyttönsä takia. Koska miksi ylipäätään tekisit niin? Omaisuuden arvo ei määritä sua ihmisenä, eikä kerro muille oletko herttainen vai ylimielinen, koska ennakko-oletukset voi todellisuudessa mennä ihan väärin päin. Joten, miksi ei vaan hyväksytä jokaista omine tapoineen ja mieltymyksineen? Annetaan jokaisen käyttää rahansa mihin vaan eikä määritellä ihmistä sen perusteella jookos ♡

Mä olen materialisti. Rakastan vaatteita, laukkuja, kenkiä, meikkejä ja sisustustuotteita. Shoppailu tuottaa mulle hyvän mielen, erityisesti jos ostan jotain kauan haluttua. Mä ostelenkin nykyään enemmän kalliita asioita kuin paljon kaikkea mahdollista. Nautin silti myös heräteostoksista, ja teen toisinaan pieniä sellaisia. Se on mun oma pieni hemmotteluhetki itselleni, kun ostan jotain mua miellyttävää ja mun mielestä…

By ELLI
Koko tähän asti kestäneen vuoden 2017 aikana mun elämässä on vallinnut suunnaton väsymys. On hetkiä, kun väsymys on hetkellisesti poissa enkä mä nyt päivisin nukahtelekaan, mutta pääosin mulla on vaan kausia ja päiviä kun väsymys vaan ottaa tiukan yliotteen. Kevään aikana oon lukemattomia kertoja vaan sammunut sohvalle, jo heti kahdeksan jälkeen. Kyseessä ei ole mitään pientä torkahtelua, vaan mun unta sohvalla ei haittaa päällä oleva telkkari, en havahdu kunnolla tökkimiseen enkä reagoi vaikka ulko-ovi kävisi.

Mä pyrin arkisin heräämään kello kuuden ja puoli seitsemän välillä, riippuen siitä käynkö aamulla suihkussa vaiko en. Paino sanalla pyrin, sillä viime viikkoina oon myös nukkunut hiukan pommiin ja joudun lähtemään aamuisin puolivalmiina juosten kotiovesta ulos. Mun suurin pahe nukkumisen ja unen suhteen on torkutus, joka on varmasti yksi isoimmista syistä miksi en pääse ylös silloin kuin olen suunnitellut. Mulla on valehtelematta välillä torkku päällä minuutin välein.

Tän koko kevään ajan mulla on ollut jatkuvasti päällä stressiä milloin mistäkin. Stressin syynä on voinut olla esimerkiksi koulu, työt, liikunnan vähyys, ajanpuute tai vaikkapa kaikki nämä yhdessä. Stressi aiheuttaa sen, että mun kroppa on joutunut ajoittain käymään ylikierroksilla ja se taas vaikuttaa niin, ettei mua välttämättä joka ilta väsytä yhtään. Tästä päästäänkin siihen, että mun uni ja nukkuminen on todella epätasaista, välillä nukun vain viisi tuntia yössä ja välillä kymmenen. Epätasaisesta unensaannista johtuen väsymys on toisinaan ylitsepääsemätön ja myös väsymys ja nukkumaanmeno stressaa mua. Näin oravanpyörä on valmis.

Aikuinen ihminen tarvitsee unta 7-9 tuntia vuorokaudessa ja unirytmin tulisi olla mahdollisimman säännöllinen. Jopa vain viikonloppuisin myöhempään valvominen ja herääminen voi saada unirytmin pitkäksi aikaa sekaisin. Univajeella on paljon haittavaikutuksia, mm. vastustuskyvyn heikkeneminen, stressihormonin erittymisen lisääntyminen, sairastelu lisääntyy, muistikyky heikkenee ja onnettomuusalttius kasvaa. Liika unensaanti ei myöskään ole hyvästä, ja sillä onkin todettu olevan yhteyksiä terveysongelmiin, kuten diabetekseen, päänsärkyyn, sydänsairauksiin ja syöpään. Epätasaisella unenmäärällä siis periaatteessa altistutaan liian pieneen ja liian suureen unen määrään.

Mä haluan nyt saada unirytmini säännölliseksi, jotta järkevä unensaanti olisi taattu. Mulla on käytössä Applen unikello, mutta tästä eteenpäin haluan käyttää sitä tosissani ja tavoitteellisesti. Jatkossa asetan unikellon niin, että saan vähintään seitsemän tuntia unta. Ja sitä on nyt noudatettava. Mä aion myös pikkuhiljaa alkaa vähentämään torkutusta, mutta luulen että halu torkuttaa katoaa ajan myötä itsestään kunhan ennen ensimmäistä kellonsoittoa takana on tarpeeksi unta.

Tästä alkaa mun projekti saada lisää unta ja kehittää itselleni oikeasti säännöllinen unirytmi. En halua heti kertaheitolla luoda monen kilometrin pituista postausta vain tästä yhdestä aiheesta, ja näistä mun taustatiedoista on varmasti hyvä aloittaa. Aiheista uni ja nukkuminen tulette siis vielä täällä blogin puolella kuulemaan, väliaikatietoja mun edistymisestä ja varmasti myös hyväksitodettuja vinkkejä tätä kaikkea varten. Nyt kun stressi alkaa olla kokonaisuudessaan väistynyt, mulla ei pitäisi olla enää muuta häiriötekijää kuin vain minä itse.

Onko muilla ollut jotain ongelmia nukkumisen kanssa? Heittäkääs mulle myös hyviä vinkkejä nukahtamisen suhteen!

Koko tähän asti kestäneen vuoden 2017 aikana mun elämässä on vallinnut suunnaton väsymys. On hetkiä, kun väsymys on hetkellisesti poissa enkä mä nyt päivisin nukahtelekaan, mutta pääosin mulla on vaan kausia ja päiviä kun väsymys vaan ottaa tiukan yliotteen. Kevään aikana oon lukemattomia kertoja vaan sammunut sohvalle, jo heti kahdeksan jälkeen. Kyseessä ei ole mitään…

By ELLI

Mä odotan niiiin paljon kesäkuun alkua, johon ei onneksi ole enää kuin pari hassua päivää. Kaikki koulujutut pitäisi olla tehtynä toukokuun loppuun mennessä, ja kun ne kaikki on ohi ja palautettu, alkaa mulla kesäloma koulun puolesta. Ja mä odotan sitä ihan älyttömän paljon.

Mulla on töistä vielä kolme lomaviikkoa jäljellä, jotka käytän kahdessa pätkässä heinä-elokuussa. Odotan niitäkin viikkoja tosi paljon, mutta jotenkin isoin helpotus on se, ettei mun tarvitse tehdä tehtäviä, huolehtia deadlineista tai miettiä koulua koko kesänä. Tuntuu, että mulle jää niin paljon vapaa-aikaa töiden ohella! Älkää ymmärtäkö väärin, tarkoitus ei ole vähätellä pelkästään töissäkäyviä, mutta mun oma vapaa-aika on ollut tosi minimissä viime aikoina, ja sen takia tuntuu että luppoaikaa jää todella paljon kun mulla ei ole huolehdittavana muuta kuin työt.

Odotan niin kovasti sitä, että saan töiden jälkeen maata hyvällä omalla tunnolla sohvalla. Ootan innolla sitä, että saan ja ehdin katsoa leffan vaikka joka ilta jos siltä tuntuu. Voin aloittaa taas katsomaan jotain sarjaa. Ehdin keskittymään enemmän ja isommalla panostuksella kuvaamiseen ja tähän blogiin. Haluaisin jo istuskella lämpiminä kesäiltoina meidän parvekkeella ja haluaisin ehtiä sisustamaan sitä enemmän. Ootan sitä, että voimat ja aika riittää taas kunnolla urheilemiseen. Haluaisin lukea taas pitkästä aikaa jotain muutakin kirjaa kuin koulukirjaa. Odotan sitä, että voisin käyttää viikonloput pitkään nukkumiseen, ulkoiluun ja yhdessäoloon.

Mulla on jo jonkun verran kesäsuunnitelmia, tai ainakin ideoita tälle kesälle. Osa on vielä vähän vaiheessa, mutta toivottavasti niitäkin lyötäisiin lukkoon ihan lähiviikkoina. Tavoitteena on kuitenkin olla mahdollisimman paljon ulkona ja nauttia kesäilmoista, myös niistä sateisista vaikka sitten leffamaratoonilla. Mun viime kesä oli ihana vaikka mulla olikin vaan viikko lomaa, ja tästä syystä haluaisin päästä tekemään samojakin juttuja kuin viime vuonna. To do -listalla on myös paljon uusia juttuja, erityisesti uusia paikkoja joissa haluaisin käydä.

Millaisia kesäsuunnitelmia teillä jo on?

Mä odotan niiiin paljon kesäkuun alkua, johon ei onneksi ole enää kuin pari hassua päivää. Kaikki koulujutut pitäisi olla tehtynä toukokuun loppuun mennessä, ja kun ne kaikki on ohi ja palautettu, alkaa mulla kesäloma koulun puolesta. Ja mä odotan sitä ihan älyttömän paljon. Mulla on töistä vielä kolme lomaviikkoa jäljellä, jotka käytän kahdessa pätkässä heinä-elokuussa.…

By ELLI