Avainsana: ajatukset ja mielipiteet

Sanojen merkitys parisuhteessa

13.5.2020 0





Sanojen merkitys parisuhteessa, onko kehuilla enää mitään väliä kun ollaan yhdessä? Toinen on jo niin läheinen, että haittaako se jos joskus heittää vähän hölmön läpän? Mä kirjoittelin tässä postauksessa hieman siitä, että haluaisin puhua täällä blogin puolella enemmän ihmissuhteista. Tuntuu, että itselläni olisi jotain sanottavaa niistä, tai ainakin pystyn kirjoittamisen kautta järjestelemään omia ajatuksiani myös ihmissuhteiden koukeroista. Ihmissuhteet tuntuvat olevan tosi monimutkainen juttu, ja jokaiselle tietysti yksilöllinen asia, eikä siksi mihinkään ole suoraviivaista tai yksiselitteistä ratkaisua. Keskustelu kuitenkin aina avaa näkökulmia ja olisikin mielenkiintoista päästä vaihtamaan ajatuksia teidän kanssa näiden postausten kautta 🙂









Eroavaisuudet parisuhteissani

Viime aikoina mä olen pohtinut todella paljon sanojen merkitystä parisuhteessa. Olen ehkä oivaltanut aiheen tiimoilta jotain, vihdoin. Mähän olen vielä nuori, eikä mulla sillä tavalla ole “kunnolla” kokemusta elämästä, mutta mahtuu nuoreen ikäänkin paljon oivalluksia ja ajatuksia. Mulla itselläni takana on vain pari aiempaa parisuhdetta, jotka tosin ovat olleet pitkiä omaan sekä kumppanin ikään nähden. Olen viime aikoina havahtunut siihen, miten erilaisia jokainen mun elämän parisuhde ovat olleet, ja sitä kautta aloin myös pohtia niiden välisiä eroja. Yksi iso juttu oli sanojen merkitys parisuhteessa, ja miten erilainen kulttuuri sanojen suhteen onkaan ollut jokaisessa suhteessani.

Yhdessä suhteessa sanoja ja kehuja oli todella vähän, melkeinpä ei ollenkaan. Eräässä toisessa suhteessa kehuja oli silloin tällöin, mutta vastavuoroisesti sanoilla saatettiin satuttaa. Usein varmasti ihan tahattomasti, mutta ei se lopputulosta muuta. Sitten on suhde, jossa kauniita sanoja sekä kehuja on ylitsepursuavasti, eikä sanoilla loukata edes vahingossa. Melkoinen kontrasti eikö?





Kehuja ja loukkaavia vitsejä

Sanoilla tarkoitan tässä postauksessa kehuja, kannustusta, tunteiden tunnustamista, hölmöjä heittoja ja loukkaavia vitsejä. Ne voivat kohdistua ulkonäköön, luonteeseen, tunteisiin tai vaikkapa olla yleisiä heittoja, kohdistamatta henkilökohtaisesti kehenkään. Mä olen parisuhteissa kuullut näitä kaikkia. Ehdottomasti kauneimpia sanoja ja lauseita ovat olleet rakastan sinua, oot mun tuleva vaimo ja haluan susta mun lasten äidin. Rankimpia ja negatiivisesti parhaiten mieleenjääneitä ovat olleet muunmuassa seuraavat. Tytöt ovat kuin mopoja, oma on paras mutta aina sitä haluaa testata toista. Toi sun takki näyttää typerältä kun pidät sitä noin. Haha, vatsamakkara! Kadun niitä vuosia, jotka vietin sun kanssa. Ei tollanen unelma tule toteutumaan.

Selkeästi mulle henkilökohtaisesti siis on eniten painoarvoa sellaisilla kehuilla, jotka kohdistuvat muhun ihmisenä ja kokonaisuutena. Ulkonäöstäkin on tullut paljon kehuja, ja vaikka ne ovatkin aivan ihania, arvostan enemmän yllä luetellun kaltaisia sanoja. Negatiivisesti taas muhun on eniten vaikuttanut kommentit ulkonäöstä ja pukeutumisesta, vähättely haaveista tai tavoitteista sekä tietysti sanat, jotka jollain tapaa aiheuttavat riittämättömyyttä ja alemmuutta verrattuna toisiin. Se on myös hassua, miten noita negatiivisia osasin listata enemmän. Aina ne pahat sanat juurtuvat jotenkin syvemmälle ja positiivisia, ihania sanoja tarvitaan määrällisesti paljon enemmän kumoamaan ne loukkaavat. Vaikka ne loukkaukset olisikin sanonut joku toinen.



Hiljaisuus ja sanojen puuttuminen kokonaan

Näiden kaikkien lisäksi yksi iso kokonaisuus on hiljaisuus. Sitä mä olen “kuullut” ehkäpä eniten, eli käytännössä kehuja ei ole ollut, mutta ei myöskään loukkaavia sanoja. Toisaalta tässä ei ole mitään pahaa, mutta tavallaan taas sanojen puuttuminen kokonaan kaihertaa pitkässä juoksussa todella paljon. On tosi hyvä, jos satuttavat kommentit uupuvat täysin, mutta tarvitaanko kehuja? Mun mielestä tarvitaan, koska itse koin kivojen sanojen puuttumisen todella vahvasti. Se söi niin hassulla tavalla sisältäpäin ja uskon sen vaikuttaneen myös omiin tunteisiini. Tuntui, ettei minussa ollut mitään kehumista, olin keskinkertainen ja ihan vaan ookoo. Tai ehkäpä olin itsestäänselvyys? Joka tapauksessa se aiheutti epävarmuutta omalla tavallaan, erityisesti parisuhdetta kohtaan. Pitkällä tähtäimellä se oli varmasti myös osasyy tunteiden hiipumiseen. Tuntui niin kaverilliselta, kun ei enää edes sanottu rakastan sinua.






Sanojen vaikutus itsetuntoon ja parisuhteeseen

Mä olen kokenut, että sanat vaikuttavat itsetuntoon todella paljon. Paljon kehuja saadessani mun itsetunto ja itsevarmuus on paremmalla tolalla kuin koskaan. Loukkaavien sanojen aikaan muistan itsetuntoni olleen tosi nollissa, vaikkeivat ne negatiiviset sanat tietenkään ainoa syy siihen ollut. Sanojen puuttuminen vaikutti myös haitallisesti itsetuntoon, mutta vasta pitkällä tähtäimellä eikä yhtä romahduttavasti kuin satuttavat sanat. Siitä oli myös helpompi lähteä parantamaan itsetuntoa uudelleen. Koenkin, että kehujen puuttuminen vaikutti eniten nimenomaan itse parisuhteeseen sekä omiin tunteisiin.

Itsetuntoahan ei missään nimessä voi rakentaa kehujen tai toisen ihmisen sanojen varaan. Se ei ole pitkäkestoista ja itsetunnon pohja on tällöin hatara. Toki kukaan ei varmasti voi kieltää sitä, että kehut nostavat itsetuntoa ja tekevät sille hyvää – ovat kuin pieni itsetuntoboosti. Eikä siinä ole mitään väärää, ne kehut tukevat loistavasti itsetuntoa ja saattavat olla hyvä alkusysäys paremman itsetunnon rakentamiselle. Mä olen ollut elämäni aikana aina epävarma itsestäni, joten mulle kehut ovat olleet iso apu itsetunnon parantamisessa. Ne auttavat kyseenalaistamaan omia negatiivisia ajatuksia, kun mietin että jos tuo toinen näkeekin asian näin, niin miksi en itsekin.

Parisuhteessa sanat toimivat mun mielestä liimana. Toisen kehumisella osoittaa arvostusta kumppania kohtaan ja saa toisen hyvälle mielelle. Ne usein myös konkretisoivat omia ajatuksia kumppanista, ja uskon että vuolas kehuminen auttaa jopa rakastumaan toiseen uudelleen ja uudelleen. Ihanat sanat tekevät parisuhteesta lämpimämmän, tiiviimmän ja ne rakentavat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Niiden puuttuminen ei välttämättä romahduta koko parisuhdetta, mutta ehdottomasti haurastuttaa, ainakin omasta näkökulmastani.





Kehunko minä itse?

Mun oma kehumiskäyttäytyminen peilautuu tosi paljon toisesta ihmisestä. Mun on helppo kehua toista, jos vastapuolikin sanoo kivoja asioita paljon. Satuttavia sanoja taas en osaa samalla tavalla peilata, onneksi, vaan niiden suhteen lähinnä tyydyn hautomaan ne toisen sanat syvälle mieleeni. Tällä peilautumisella en nyt tarkoita “oot ihana” “eipäs kun sinä” -keskustelua, vaan sitä, kun toinen silloin tällöin kehuu, tulee se itselläkin helpommin muiden tilanteiden lomassa. Mutta tosiaan, kehut ovat tärkeä osa parisuhdetta ja haluaisinkin parantaa sitä omalta osaltani. Olen tehnyt tässä isoa kehitystä, mutta haluaisin että kehut tulisivat luonnollisemmin ilman sitä toiselta peilaamista. Sillä mitä jos toinenkin vaatii sen peilautumisen ja sittenhän siinä ollaan, kumpikaan ei sano mitään. Siksi en halua ollenkaan syyttää toista osapuolta aiemmin koetusta hiljaisuudesta, koska tiedän olevani osasyyllinen siihen. Oravanpyörä oli valmis, kun molemmat kaipasivat toiselta aloitetta arkisiin kehuihin ja totuttiin yhdessä siihen hiljaisuuteen.

Mä luulenkin, että lähtökohtaisesti tarvitsen vierelle ihmisen, jolta kauniit sanat tulevat luonnostaan. Se opettaa mulle paljon kehumiskulttuurista ja selvästi madaltaa omaa kynnystä sanoa kivoja asioita. Olen ehkä oivaltanut sen siksi, kun oma itsetunto on vahvistunut ylitsepursuavien kehujen myötä ja haluan tietysti tuottaa toiselle saman fiiliksen. Kehuista muutenkin on tällaisen myötä tullut normi, tavallinen arkinen asia, mutta ei missään nimessä merkityksetön. On tullut tavaksi, että kehua voi ihan muuten vain, eikä pelkästään spesiaalitilanteissa. Olen myös oppinut, ettei sanoja voi missään nimessä kuluttaa puhki, vaikka siitä ehkä onkin monta eri mielipidettä. Mutta mun mielestä ei voi, kaunis sana kaikuu aina yhtä kauniisti, vaikka se olisi heitetty ilmoille jo miljoona kertaa. Sanojen merkitys parisuhteessa on ollut omalla kohdallani tosi suuri.






Mitä ajatuksia aihe sinussa herättää? Voiko sun mielestä sanoja kuluttaa puhki? Osaatko sä kehua muita tai kumppania? Ovatko kehut sulle tärkeitä?




Sanojen merkitys parisuhteessa – Mikä on kaunein sulle sanottu kehu?




×××

Osallistuitko jo tähän arvontaan?


Sanojen merkitys parisuhteessa, onko kehuilla enää mitään väliä kun ollaan yhdessä? Toinen on jo niin läheinen, että haittaako se jos joskus heittää vähän hölmön läpän? Mä kirjoittelin tässä postauksessa hieman siitä, että haluaisin puhua täällä blogin puolella enemmän ihmissuhteista. Tuntuu, että itselläni olisi jotain sanottavaa niistä, tai ainakin pystyn kirjoittamisen kautta järjestelemään omia ajatuksiani myös…

By ELLI

-7kg kolmessa kuukaudessa

5.5.2020 4







-7kg kolmessa kuukaudessa. Viime vuoden puolella alkutalvella aloin huomaamaan, että jotkut vanhoista vaatteista tuntuivat vähän liian isoilta. Kävin vaa’alla, ja huomasin painon pudonneen hieman. Kohautin olkiani ja kieltämättä pieni hymy nousi huulille. En pohtinut asiaa sen kummemmin, ennen kuin taas joulun välipäivinä. Silloin kävin uudelleen ihan vaan mielenkiinnosta vaa’alla, ja huomasin taas luvun pienentyneen. Tuolloin muistan miettineeni että okei, onpa kummallista, vielä kun jouluna tulee aina syötyä hyvin. Päätin hieman alkaa tarkailemaan tilanteen kehitystä ja tammikuun puolella kävinkin jo ahkerammin tsekkaamassa painoani. Tammikuun aikana painoa lähti taas vähän.

Tammikuussa myös huomasin yhä useampien vaatteiden olevan isoja mulle. Erityisesti yhdet vielä syyskuussa sopivat farkut pussittivat mun päällä, eivätkä näyttäneet enää kivoilta. Kirppiskasasta kaivoin yhdet ihanat valkoiset farkut, jotka olivat joutaneet kirppiskasaan, koska ne olivat vähän naftit aikoinaan Zadaasta ne löydettyäni. Nyt ne istuivat täydellisesti ja siirsin ne takaisin kaappiin.





-7kg kolmessa kuukaudessa

Mä olen aina ollut pienikokoinen ja paino on pyörinyt siellä normaalipainon alarajoilla ja toisinaan alipainon puolella. Mun ei ole koskaan täytynyt oikeastaan tehdä asialle mitään, vaan olen ollut hoikka luonnostaan. Taustalla mulla on kyllä syömisongelmia (voiko sanoa syömishäiriö kun mitään ei ole diagnosoitu?), mutta ne olivat teiniaikojen pulmia. Kahdenkympin paremmalla puolella paino on vakaantunut ja tasaantunut, tiettyyn mun kehon luonnolliseen painoon. Olin siihen aina tyytyväinen ja opin olemaan sinut kehoni kanssa. Ehkä viimeisimmän vuoden tai kahden aikana paino alkoi hiljalleen nousemaan, kun kehosta tuli pikkuhiljaa vain “aikuisempi”. Puhutaan nyt noin kolmen kilon noususta, eli hyvin pienestä määrästä ja hitaasta noususta. En käynyt vaa’alla, enkä oikeastaan tiedä mitä paino on esimerkiksi suurimmillaan ollut, mutta ajattelen sen olleen sen, mitä vaaka näytti syyskuussa kun mielenkiinnosta testasin. Ja siitä painosta lähti -7kg kolmessa kuukaudessa.





Mikä aiheutti laihtumisen?

Silloin seitsemän kiloa painavampana mä olin ihan yhtälailla tyytyväinen kehooni ja ulkonäkööni, enkä missään nimessä laihduttanut tahallani. Olenkin pohtinut paljon mikä tämän aiheutti, mutta olen tullut siihen lopputulokseen, että kyseessä oli monen tekijän summa. Syyskuun jälkeen mä lopetin päivätyön ja siirryin yrittäjäksi. Se tiesi erilaisten ravintolalounaiden päättymistä ja muutenkin ulkona syömisen vähentymistä. Se myös tarkoitti fyysisen työskentelyrasituksen loppumista, sillä väitän että multa on lähtenyt lihastakin. Syksyllä mä myös erosin pitkästä suhteesta, ja vaikka se olikin oma päätökseni ja kaikin puolin hyvä asia, on sekin tietysti stressannut. Tammikuussa muutin uuteen kotiin, mistä seurasi lisää stressiä, fyysistä rasitusta ja liikuntamäärien kasvua.

Mä luulen että nämä kolme isoa muutosta ovat kaiken takana. Jokainen niistä on vaikuttanut omalla tavallaan ja pienistä vaikutuksista kasvaa yhdessä suurempia. Tammikuun jälkeen olen jäänyt seurailemaan ja tarkkailemaan painoani ettei se ainakaan enempää laskisi. Nyt se onkin onneksi tasaantunut ja kehoni on löytänyt uuden ominaispainon. Tässä samassa lukemassa ollaan pysytelty nyt jo pari kuukautta, mikä lupaa tosi hyvää.





Miten suhtaudun omaan kehooni?

Laihtumisen huomasi erityisesti läheiset ja monille kerroinkin paljonko painoa on pudonnut. Se on yllättänyt useat ja monet miettivät, että mistä noin paljon oikein voi edes lähteä kun olen aina ollut pienikokoinen. Niinpä, itsekin olen samaa miettinyt, varsinkin kun en niinkään peilistä näe muutosta. Se voi toki johtua vanhoista ajattelumalleista, ja juurikin vaatteiden kautta itse noteerasin painon laskun ensimmäisenä. Housut jäivät ensin isoiksi, joten ilmeisesti reidet ja vyötärö ottivat eniten “osumaa”.

Tällainen laihtuminen on toki jossain määrin huolestuttavaa, mutta nyt painon tasaannuttua en halua stressata asiaa. Ja onpa tästä ollut jotain hyvääkin, olen nimittäin konkreettisemmin tajunnut, miten oma suhtautuminen omaan kehoon on muuttunut! Olen oppinut olemaan armollisempi ja hyväksynyt kehon muutokset helposti. Tajusin myös sen, kuinka tykkäsin ja hyväksyin kehoni silloin alkusyksylläkin vaikka painoa oli enemmän. Se antaa loistavaa perspektiiviä itselle, että olin hyvä silloin ja olen hyvä myös nyt, etenkin kun oman kehon hyväksyminen on ajoittain ollut mulle todella hankalaa. Ainoa juttu mikä tämän tiimoilta huolettaa on se, että jos paino lähteekin nousemaan sitä aiempaa lukua kohti, osaanhan silloinkin ottaa muutoksen yhtä armollisesti? Haluan ainakin uskoa niin ja aion myös tietysti tehdä sen eteen töitä.






Onko sulla joskus isot elämän muutokset vaikuttaneet kehoon näin? Miten itse reagoit? Kehopositiivisuutta, omia haasteita oman kehon kanssa ja noita mun taustoja olisi mielenkiintoista käydä tarkemminkin läpi täällä blogissa, jos teitä vain suinkin kiinnostaa. Itselleni se ainakin olisi hyvä tapa työstää näitä teemoja, joten palailen varmasti näihin aiheisiin myöhemmin tulevissa postauksissa!




Miten sä suhtaudut oman kehosi muutoksiin?




×××

Tykkäsithän blogista jo Facebookissa?


-7kg kolmessa kuukaudessa. Viime vuoden puolella alkutalvella aloin huomaamaan, että jotkut vanhoista vaatteista tuntuivat vähän liian isoilta. Kävin vaa’alla, ja huomasin painon pudonneen hieman. Kohautin olkiani ja kieltämättä pieni hymy nousi huulille. En pohtinut asiaa sen kummemmin, ennen kuin taas joulun välipäivinä. Silloin kävin uudelleen ihan vaan mielenkiinnosta vaa’alla, ja huomasin taas luvun pienentyneen. Tuolloin…

By ELLI

25 asiaa, jotka olen oppinut 25 vuodessa – Hyvää syntymäpäivää minä!

25.4.2020 2


25 asiaa, jotka olen oppinut 25 vuodessa.








Hyvää syntymäpäivää minä! Tänään mä siis täytän 25 vuotta. Synttärit ei ole mulle koskaan ollut kovinkaan ihmeellinen juttu, mutta tänä vuonna jo alkuvuodesta mä suunnittelin, että 25 on sellainen luku, jonka vuoksi haluaisin järjestää pitkästä aikaa juhlat. Suunnittelinkin niitä alustavasti jo jonkin verran, mutta valitettavasti nykyinen maailman tilanne ei sitä salli. No, kyllähän mä ilman juhliakin pärjään ja juhlitaan sitten parempana ajankohtana 🙂

Mä mietin kauan minkälaisen synttäripostauksen haluaisin tänään toteuttaa. Päädyin sitten tähän hyvin yleiseen 25 asiaa, jotka olen oppinut 25 vuodessa -ideaan, kun en sellaista ole vielä tehnyt. Kaksi aiempaa synttäripostausta löydät tästä ja tästä. Mutta eiköhän mennä suoraan asiaan!







25 asiaa, jotka olen oppinut 25 vuodessa

Elämässä on paljon, mihin me ei voida varautua. Tämä nykyinen maailman tilanne opetti tämän ihan kantapään kautta.


Jos joku kyseenalaistaa sinun unelmiasi, hän ei ole aikasi arvoinen.


Bold moves kannattaa aina. Kuten se, että käytännössä raivasin itselleni harkkapaikan ja sen myötä työpaikan.


Elämässä saa olla muutakin kuin työt eikä koko ajan tarvitse olla tavoitettavissa.


Muista joskus itsekin laittaa ensin viestiä perheelle, ystäville tai muille rakkaille.


Ikä on vain numeroita. Nuori ikä ei esimerkiksi määritä sua työuralla.


Ihmisten ulkonäkö ei oikeasti kerro mitään. Tämä on tullut opittua ihan minuun itseeni kohdistuneiden ennakkoluulojen kautta, mutta myös uusia ihmisiä kohdatessa.


Eri mieltä saa olla ja eriävistä mielipiteistä kuuluu keskustella.


Pienistä, kauniista asioista nauttiminen ei ole turhamaista. Jos se vaaleanpunainen käsisaippua saa sut paremmalle mielelle kuin sininen, valitse se.









Välimatkalla ei ole merkitystä, jos kaikki osapuolet tosissaan välittävät.


Muiden tai yhteiskunnan aikataulustandardit on ihan bullshittiä. On ihan yhtä mahtavaa ostaa oma koti 40 vuotiaana kuin 20 vuotiaanakin. Yrittäjäksi siirtyminen on yhtä rohkeaa kolmekymppisenä kuin 21-vuotiaanakin. Äidiksi ei tarvitse tulla vielä 25-vuotiaana ja naimisiin voi mennä vasta lasten hankinnan jälkeen.


Rahaa ei saa mukanaan hautaan.


Nukkumaan ei mennä riidoissa. Mikään ei ole niin kamalaa kuin se fiilis, kun pitäisi saada unta mutta taustalla on selvittämätön riita.


Panosta laatuun, älä määrään. Ihan kaikessa; vaatteissa, kavereissa, sisällössä…


Et ole ruma, lihava, tyhmä tai nolo vaikka niin itse välillä ajattelisitkin. Älä usko niitä ajatuksia.


Tee kodista just sellainen, missä itse viihdyt. Paras fiilis ikinä tuntea olonsa kotoisaksi asunnon seinien sisällä ja parhaimmillaan inspiroidut omasta kodista älyttömästi.


Heittäydy rohkeasti uuteen. Ota mieluummin se uusi mahdollisuus, kuin jätä joku kortti katsomatta.








Usko karmaan. Se saa sut tekemään enemmän hyviä valintoja ja päätöksiä.


Jotkut ihmiset vain vierailevat elämässäsi ja se on täysin ok. Osa ihmissuhteista on tarkoitettu lyhytkestoisemmiksi, mutta niistä jokainen opettaa ja vie sua tietyllä tapaa eteenpäin elämässä.


Luonto ja esimerkiksi loma keskellä ei mitään on paras stressinpoistaja.


Ole valikoiva matkaseuran suhteen. Reissussa on entistä tärkeämpää, että mukana on ihminen jonka seurassa voit olla täysin oma itsesi.


Jos mulle siunaantuu lapsia ja lapsenlapsia, suklaakätkön lisäksi pakkasessa olisi aina hyvä olla jäätelöä ja korvapuusteja.


Sä selviät kyllä.


Älä tyydy mihinkään. Esimerkiksi älä muuta “ihan kivaan” asuntoon, älä osta melkein sellaista neuletta josta olet haaveillut, uskalla pyytää palkankorotusta äläkä jää parisuhteeseen, jossa ei ole mitään vikaa mutta jotain puuttuu.


Tyhmiä kysymyksiä ei ole ja uskalla kysyä sekä pyytää apua.










Olisiko sulla jotain hyviä elämänohjeita lisättäväksi tähän listaan?




×××

Muista seurata mua myös Instagramissa!


25 asiaa, jotka olen oppinut 25 vuodessa. Hyvää syntymäpäivää minä! Tänään mä siis täytän 25 vuotta. Synttärit ei ole mulle koskaan ollut kovinkaan ihmeellinen juttu, mutta tänä vuonna jo alkuvuodesta mä suunnittelin, että 25 on sellainen luku, jonka vuoksi haluaisin järjestää pitkästä aikaa juhlat. Suunnittelinkin niitä alustavasti jo jonkin verran, mutta valitettavasti nykyinen maailman tilanne…

By ELLI