Avainsana: ajatukset ja mielipiteet

Kuinka kauan täytyy olla yksin pitkän parisuhteen jälkeen?

27.3.2020 1





Mä oon jo aika pitkään miettinyt, että haluaisin kirjoitella tänne blogiin silloin tällöin myös ihmissuhteista pinnallisempien aiheiden lisäksi. Pääaihetta ihmissuhteista ei varmastikaan tule, mutta aina toisinaan aihetta olisi kiva pohtia näin kirjoitetussakin muodossa. Päätinkin sitten tänään tarttua tuumasta toimeen, ja pureutua ihmissuhteiden ja oman minuuden maailmaan pohtimalla itselleni hyvinkin ajankohtaista aihetta sekä kysymystä. Pohdin aihetta täysin omien kokemuksieni kautta, enkä ole näissä asioissa missään nimessä ammattilainen.





“Pitäisikö sun olla välillä yksin?”

Pohjustetaan hieman, eli mä olen aina ollut sellainen parisuhde-tyyppi. En ole koskaan viettänyt villiä sinkkuelämää, enkä ole koskaan kokenut kaipuuta sellaista kohtaan. Viihdyn mieluummin kotona perjantai-iltaisin kuin baareissa, enkä nauttinut Tinderin käyttämisestäkään. Mulla on takana vain kaksi kunnollista parisuhdetta, joista molemmat olivat ajallisesti tosi pitkiä. Mä tykkään siitä, että mulla on se yksi oma tyyppi, jonka tunnen läpikotaisin ja joka tuntee mut kuin omat taskunsa, eikä niin, että puhelimessa olisi avoinna monta eri keskustelua kiinnostavien ihmisten kanssa. On myös huomattu, että mun on jostain syystä tosi helppo löytää ja muodostaa parisuhde. Se ei todellakaan tarkoita sitä, että tyytyisin ensimmäiseen vastaantulevaan, vaan koen että ehkä mä vedän puoleeni vastaavia parisuhde-ihmisiä.

Tästä johtuen mähän en ole elämäni aikana ollut sinkkuna kuin maksimissaan puoli vuotta, sen jälkeen kun ensimmäisen kerran aloin seurustella. Ja kyllä, tästä syystä “pitäisikö sun olla välillä yksin” on tullut tutuksi lausahdukseksi 😀 Toisaalta mä ymmärrän sen hyvin, koska totta kai meidän jokaisen tulee oppia tuntemaan itsemme kunnolla ennen kuin itsestään voi antaa jotain toiselle hyvin lopputuloksin. Varsinkin kun olen vielä hyvin nuori ja esimerkiksi aivot ovat vasta kehittyneet täysin, omat arvot ja ajatusmallit hakevat jatkuvasti paikkojaan. Mutta silti, vaikka itseni kanssa olen jo monen monta vuotta elänyt, opin itsestäni jatkuvasti paljon uutta enkä välttämättä koskaan tunne itseäni niin ettei pienintäkään yllätystä ilmenisi.

Koenkin tuntevani itseni todella hyvin tällä hetkellä. Sellaisena, kuin olen juuri nyt ja asia on aina ollut niin. Olen ollut ja olen tälläkin hetkellä tietysti tietoinen, että henkistä kasvua tapahtuu jatkuvasti ja löydän itsestäni uusia puolia, mutta olen aina ollut sinut sen kanssa. Annan itselleni luvan olla keskeneräinen ja ymmärrän antaa tilaa henkiselle kasvulle. Se on ehkä se isoin käännekohta tässä, kun en ole koskaan jäänyt odottelemaan että tuntisin itseni täydellisesti, koska ymmärrän ettei se ole täysin mahdollista. Olen hyväksynyt sen, että riittää kun tunnen itseni kunnolla just nyt ja osaan ottaa vastaan tulevat muutokset itsessäni ja ajatuksissani.





Henkinen kasvu ja itseensä tutustuminen

Vastaavasti mä en myöskään ajattele, että itsensä oppisi tuntemaan ollessaan yksin. Toki joissakin tilanteissa näin voi olla, ettei esimerkiksi parisuhteessa saa tarpeeksi omaa tilaa ja siksi monet voivat ajatella että yksin oleminen on se ainut väylä itsensä tuntemiseen. Mä olen kuitenkin ollut niin onnekkaassa asemassa, että ainakaan edellinen suhde ei ollut millään tapaa oman henkisen kasvuni tiellä. Ne olivat vieläpä ne kriittiset vuodet, kun nuoruudesta siirrytään aikuisuuteen, ja opetellaan olemaan aikuisia. Varsinkin nämä viimeisimmät vuodet olivat niitä, kun itselleni alkoi hahmottua mitä haluan elämältä ja mitä en. Mitä haluan parisuhteelta, entäpä tulevaisuudelta. Minkälainen ihminen olen nyt, ja mihin päin haluan lähteä kehittämään omaa itseäni. Pystyin koko kyseisen suhteen ajan työstämään omaa itseäni, arvojani ja koin paljon henkistä kasvua. En missään vaiheessa tarvinnut siihen sinkkuna oloa, ja rehellisesti en edes ymmärrä mitä sinkkuelämä voisi mulle vielä opettaa.

Samoin mulla on aina ollut joustava ajattelutapa toisia ihmisiä kohtaan. Tarkoitan tällä sitä, että ymmärrän todella hyvin muidenkin keskeneräisyyden ja hyväksyn heidät sellaisenaan. Se on varmasti auttanut siihen, että olen pystynyt kasvamaan omana itsenäni kumppanista huolimatta. Mä olen kriittinen kaikille, niin ulkopuolelta kuin itseni sisältäkin tuleville mielipiteille ja siksi olen kyennyt rakentamaan omia ajattelumalleja ja käsityksiä, eikä parisuhteessa yhdessä kasvaminen ole koskaan aiheuttanut mulle sitä että se yhteinen totuus olisi ainoa oikea. Olen aina ollut tosi avoin sille, että parisuhteessakin ollaan eri mieltä asioista ja mä tykkäänkin keskustella eriävistä mielipiteistä. Se on varmasti antanut tilaa kasvaa itse yksilönä, kun en koe parisuhdetta toiseen kietoutumisena. Vaikka parisuhteessa ollaan kumppaneita, molemmat ovat silti yksilöitä omine ajatuksineen, käsityksineen, toimintamalleineen ja niin edelleen.





Pelkäänkö olla yksin tai sinkkuna?

Mä en koe olevani kokonainen vain parisuhteessa, enkä tarvitse ketään tunteakseni itseäni valmiiksi. Varsinkin omalla kohdallani pitkän parisuhteen päättämisen viivyttely todennäköisesti luo joillekin sen kuvan, että olisin venyttänyt päätöstäni siksi, ettei tarvitsisi olla yksin. Näin ei kuitenkaan missään nimessä ole, vaan päätös venyi ihan muista syistä. Siksi, että haluan oikeasti miettiä noin isot asiat huolella ja perinpohjin, enkä tee suuria päätöksiä hetken pohtimisen jälkeen. Siksi, että en halunnut luovuttaa aiemman suhteen osalta liian helposti. Siksi, että mietin mitä muut sanovat ja olenko pettymys muiden odotuksille. Siksi, etten halunnut satuttaa toista. Niin paljon syitä, joista yksikään ei liittynyt siihen että pelkäisin olla yksin tai sinkkuna.

Ja mä itseasiassa nautin tosi paljon yksin olemisesta, eli en pelkää sitä. Tarvitsenkin aika paljon omaa aikaa myös suhteessa ja rakastan rauhoittua yksin. Olen ehkä enemmän introvertti kuin ekstrovertti, vaikka molempia piirteitä musta löytyykin. Yksin oleminen on mun mielestä ihanaa, ja osaan erottaa sen yksinäisyydestä, kun olen sitäkin joskus aiemmin kokenut. Siksi osaan myös ottaa omaa aikaa parisuhteessa ja olla yksin vaikka mulla kumppani olisikin. Ja voi olla, että se on syy miksi olen pystynyt tutustumaan itseeni yksilönä pitkistä parisuhteista huolimatta.





Kuinka kauan täytyy olla yksin?

Tätä kaikkea ehkä tukee se, etten etsinyt uutta parisuhdetta. Mä en ole itseasiassa koskaan etsimällä etsinyt suhdetta, joten siksi luotan omiin ajatuksiini siitä, että en tarvitse ketään ollakseni kokonainen. Asiaa voisi ehkä epäillä, jos olisin hypännyt heti ensimmäisen vaihtoehdon matkaan tai jos olisin aktiivisesti etsinyt uutta suhdetta. Silloin kyllä minäkin aavistelisin parisuhderiippuvuutta tai yksinolopelkoa, mutta mun kohdalla näin ei ollut. Toki mäkin uhosin viimeksi, että no nyt mä olen ainakin vuoden sinkkuna, mutta sehän tässä maailmassa on kaunista kun et oikeasti tiedä koska elämä heittää sun eteen jotain ohittamatonta. Kyllä mäkin olen miettinyt että kuinka kauan täytyy olla yksin pitkän suhteen jälkeen, mutta en nimenomaan sen yksin olemisen vuoksi vaan siksi, että milloin mulla on oikeus olla onnellinen kun otin sen toiselta pois.

Mutta kaiken kaikkiaan ja pienenä yhteenvetona haluan sanoa, ettei otsikon kysymykseen ole yksiselitteistä vastausta. Me ollaan jokainen yksilöitä, ja silloin se riippuu täysin yksilöstä, kuinka kauan “täytyy” olla yksin ennen uutta parisuhdetta. Tärkeintä on mun mielestä se, ettei etsimällä etsi suhdetta jotta ei tarvitsisi olla yksin ja osaa tiedostaa koska itse on valmis uuteen suhteeseen. Tärkeää on tosiaan myös opetella tuntemaan itseään päivä päivältä enemmän ja mun mielestä hyvän suhteen tunnistaa siitä, että henkistä kasvua voi tehdä rauhassa yksin parisuhteesta huolimatta.






Kuinka nopeasti sun mielestä voi aloittaa uuden parisuhteen?




×××

Laitoin eilen Instagramissa pystyyn pienen Q&A:n, ja osan kysymyksistä vastauksineen löytää mun vielä mun Storystä 🙂


Mä oon jo aika pitkään miettinyt, että haluaisin kirjoitella tänne blogiin silloin tällöin myös ihmissuhteista pinnallisempien aiheiden lisäksi. Pääaihetta ihmissuhteista ei varmastikaan tule, mutta aina toisinaan aihetta olisi kiva pohtia näin kirjoitetussakin muodossa. Päätinkin sitten tänään tarttua tuumasta toimeen, ja pureutua ihmissuhteiden ja oman minuuden maailmaan pohtimalla itselleni hyvinkin ajankohtaista aihetta sekä kysymystä. Pohdin aihetta…

By ELLI

Maailma vain tarvitsi hengähdystauon – Kaaoksen hopeareunus

22.3.2020 2







Mä katsoin noin viikko sitten Arttu Mustosen (@mustarttu) IGTV-videon aiheesta “Ehkä me tarvittiin korona” ja se puhutteli mua paljon. Videolla Arttu avaa omia tuntemuksiaan siitä, miten vallitseva korona on muuttanut hänen ajattelutapaansa ja kuinka korona on havahduttanut hänet katsomaan maailmaa uudella tavalla. Mä samaistuin videoon tosi paljon ja sitä katsoessani nyökyttelin vain menemään. Mä olen huomannut isoja muutoksia omassa ajattelutavassani tässä parin viikon aikana kun korona on räjähtänyt käsiin.









Mikä on muuttunut?

Kun korona iski kunnolla, sitä huomasi miten kaikki itsestään selvinä pidetyt asiat eivät enää olleetkaan sitä. Myös se, miten itse aina ennen haaveilin matkustelusta, ei ollutkaan enää merkityksellistä. Mulla oli tuossa alkuvuodesta tosi kova matkakuume sekä katselin lentoja ja pohdin mahdollisuuksia matkoihin lähes päivittäin. Mutta nyt, melkein kuin veitsellä leikaten matkakuume on poissa eikä mua yhtään harmita olla täällä Suomessa. Tekemistä on täytynyt keksiä ihan uudella luovuudella, kun monet paikoista on suljettu tai muuten vaan ei viitsi ehdoin tahdoin hengailla esimerkiksi keskustassa. Oma hyvinvointi on yhtäkkiä alkanut kiinnostaa paljon enemmän ja esimerkiksi oma tyyli, vaatteet ja asut ovat muuttuneet toissijaisiksi.

Sitten alkoi näkyä uutisia, joissa kerrottiin esimerkiksi Venetsian vesien kirkastuneen. Okei, sameus lähtee nopeastikin kun vesillä ei liikuta ja todennäköisesti sameus palaa sillä samalla sekunnilla kun kondolit alkavat taas kulkea. Mutta joka tapauksessa, Italiassa delfiinit ovat lähestyneet rannikoita. Kun luin tuon uutisen, en voinut muuta kuin hymyillä leveästi ja mut valtasi ihana lämmin tunne. Se merkkaa oikeasti paljon, että eläimet palaavat. Myös muualla maailmassa on todettu ilmansaasteiden vähenneen ja villieläinten levinneisyys on laajentunut. Ja tämä kaikki heti, kun ihmiset pysähtyivät ja antoivat luonnolle tilaa.






Tänään me oltiin viettämässä sunnuntaita Helvetinjärven kansallispuistossa kävellen ja luonnosta sekä ilmasta nauttien. Oli aivan mieletön sää, kuten nyt viime viikkoina on ollutkin. Joku muuten sanoi hyvin, nämä upeat kelit ovat ikään kuin luontoäidin tsempit meille. Helvetinjärvellä sai vaan nauttia metsän tuoksusta, hiljaisuudesta ja rauhasta. Kiinnitin huomiota naavaan, kasvaviin puihin, paikoitellen lumeen, jäästä muodostuneeseen taiteeseen ja virtaaviin pieniin puroihin. Mä saan ja olen aina saanut metsästä valtavasti voimaa ja metsässä olo rauhoittaa mua todella paljon. Jotenkin tänään tuolla metsän rauhassa tuli pohdittua meidän maapalloa erityisen paljon vallitsevan koronan keskellä.







Ehkä maailma vain tarvitsi hengähdystauon

Se havahdutti mua paljon. Mitä jos maailma vain tarvitsi hengähdystauon? Ehkä tämä tosiaankin on se käännekohta, kun ihmiset tajuavat. Nyt pakon edessä löydetään lähiympäristöstä upeita päiväretkikohteita ja opitaan pakon sanelemana nauttimaan omasta kodista. Meidän ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, ja tässä samalla huomataan, että ihan yhtä kivaa se meidän elämä on vaikkei päästäkään matkustamaan. Korona on pakottanut meidät kaikki pysähtymään, ja uskon että sekin tekee ihmeitä tälle meidän suorituskeskeiselle yhteiskunnalle. Nyt meidän on pakko oppia nauttimaan tekemättömyydestä ja pakko opetella rauhoittumaan kotona. Ja kun me tajutaan tuo kaikki, me ymmärretään että ilmastoteotkaan eivät ole oikeasti niin mahdottomia mitä ollaan luultu. Me pystytään löytämään kauneutta lähimaastosta ulkomaan matkojen sijaan. Me voidaan käyttää samoja vaatteita uudelleen ja uudelleen kuten karanteenikotoilussa, ja toivon että se muokkaa meidän ajatusmaailmaa vaatteistakin. Aina ei tarvitse uutta, eikä vaatekaappia kuulu olla päivittämässä jatkuvasti.

Maailma on saanut koronan avulla äärettömän tärkeän hengähdystauon. Me ihmiset taas vuorostamme saatiin pieni jäähy, jotta voidaan miettiä omia ajatus- ja käyttäytymismallejamme. Nyt vaan toivon, että todella kaikki pohditaan niitä perin pohjin ja myös opitaan tästä jotain. Totta kai mä pelkään että kun korona on ohi, ihmiset ottavat menetetyn takaisin. Tietysti mä olen myös harmissani taloudellisista vaikeuksista, joihin joutuvat esimerkiksi kohteet, joissa pääelinkeino on turismi. Ristiriitojahan tästä aiheesta ei siis puutu, mutta mä olen vahvasti siirtänyt nuo harmitukseni syrjään, koska nyt on ympäristön vuoro. Ympäristön ja maapallon vuoro elpyä hetki ja ottaa sitä omaa aikaansa takaisin. Se on todellakin sen ansainnut, ja ansaitsisi ehdottomasti jatkossakin.











Mitä positiivisia muutoksia sinä olet huomannut itsessäsi tai ympäristössä koronan myötä?




×××

Instagramista löytyy vielä materiaalia tämän päivän ulkoiluista!


Mä katsoin noin viikko sitten Arttu Mustosen (@mustarttu) IGTV-videon aiheesta “Ehkä me tarvittiin korona” ja se puhutteli mua paljon. Videolla Arttu avaa omia tuntemuksiaan siitä, miten vallitseva korona on muuttanut hänen ajattelutapaansa ja kuinka korona on havahduttanut hänet katsomaan maailmaa uudella tavalla. Mä samaistuin videoon tosi paljon ja sitä katsoessani nyökyttelin vain menemään. Mä olen…

By ELLI

Tasa-arvo – Ajatuksia Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä

19.3.2020 0

Kuvat © Aleksi Uimonen







Tasa-arvo on henkilökohtaisesti itselleni yksi suurimmista arvoista. Niin on ollut jo pienestä pitäen, ja mut on taidettu kasvattaa ajattelemaan tosi tasa-arvoisesti ja siksi se tuleekin nykyään niin automaationa. Tänään Minna Canthin ja tasa-arvon päivän kunniaksi innoistuin kirjoittamaan muutamia omia ajatuksiani tasa-arvosta, sen merkityksestä mulle sekä mitä toivoisin sen olevan.





Mitä on tasa-arvo?

Tasa-arvohan määriteltynä tarkoittaa samanarvoisuutta ja yhdenvertaisuutta, eli ihmisten yhtäläistä arvoa yksilöinä sekä yhteiskunnan jäseninä. Lain mukaan ketään ei saa asettaa eri asemaan iän, sukupuolen, alkuperän, kielen tai muun henkilöön liittyvän seikan vuoksi. Suomessa tasa-arvo näkyy vahvasti esimerkiksi naisten ja miesten välisenä tasa-arvona, eikä meillä naista saa asettaa heikompaan asemaan esimerkiksi töissä sukupuolensa vuoksi. Suomessa myös samaa sukupuolta olevat parit saavat mennä naimisiin ja trans-ihmiset saavat olla juuri sitä mitä haluavat.

Päällisin puolin tuntuu että Suomessahan tasa-arvon asiat ovat hyvin. Ja niinhän ne ovatkin moneen muuhun maahan verrattuna, mutta mun mielestä tasa-arvoa ei voi koskaan parantaa liikaa. Ja siksi on tärkeää että meillä on tällainen tasa-arvon päivä muistuttamassa tästä kaikesta.







Mun suhtautuminen tasa-arvoon

Mulle kaikki ihmiset ovat olleet aina samanarvoisia, niin etnisyyteen, kansalaisuuteen kuin sukupuoleen katsomatta. Mun ajatusmaailmaan ei mahdu se, että joku olisi huonompi tai vähempiarvoisempi yhtään mistään syystä. Näin on tosiaan ollut aina, ja esimerkiksi uskon saaneeni ensimmäisen työpaikkani tämän katsomukseni vuoksi. Kyseessä oli työpaikka päihdekuntoutuskeskuksen lastenhoitajana koulun ohella, ja muistan edelleen sen tilanteen työhaastattelussa. Multa kysyttiin viimeisenä kysymyksenä, että mitä mieltä olen keskuksen kuntoutujista. Mun ei tarvinnut edes miettiä, vaan vastasin heti että mulle he ovat aivan tavallisia ihmisiä ja että jokaisella meistä on ongelmia. Toisilla valitettavasti isompia kuin toisilla, mutta ihailen sitä että he ovat osanneet hakeutua avun piiriin. Muistan elävästi kuinka haastattelijan ilme kirkastui ja paikka oli siltä seisomalta mun, vaikka tiesin haastattelussa käyneen hakijoita, joilla oli oikeasti kokemusta lastenhoidosta.

Tasa-arvo merkitsee mulle vahvasti vapautta olla oma itsensä. Myös Minna Canth on sanonut näin: “Ensimmäinen ehto naisen edistymiselle on persoonallinen ja henkinen vapaus. Siihen perustuu kaikki muu.” Tuo on mun mielestä niin hyvin sanottu, eikä se mun mielestä ulotu vain naisiin. Kaikkien ihmisten edistymisen ehtona on vapaus ja ilman tasa-arvoa se ei olisi mahdollista. Mä myös väitän, että ilman tasa-arvoa ja sen puolesta taistelemista moni tänä päivänä itsestäänselvä asia olisi jäänyt saavuttamatta.








Tulevaisuuden suhteen mä todellakin toivon, että tasa-arvon puolesta taistelemista jatketaan. Asiat alkavat olla hyvällä mallilla, etenkin lain puitteissa, mutta erityisesti ihmisten ajatuksissa ja suhtautumisessa on edelleen työstettävää. Ja kuten sanoin, maailma ei voi olla liian tasa-arvoinen, joten mun mielestä sen puolesta taistelemista ei tule lopettaa koskaan.



Mitä ajatuksia tasa-arvo ja Minna Canthin päivä sinussa herättää?




×××

Seuraa blogia helpoiten tykkäämällä Facebookissa!


Kuvat © Aleksi Uimonen Tasa-arvo on henkilökohtaisesti itselleni yksi suurimmista arvoista. Niin on ollut jo pienestä pitäen, ja mut on taidettu kasvattaa ajattelemaan tosi tasa-arvoisesti ja siksi se tuleekin nykyään niin automaationa. Tänään Minna Canthin ja tasa-arvon päivän kunniaksi innoistuin kirjoittamaan muutamia omia ajatuksiani tasa-arvosta, sen merkityksestä mulle sekä mitä toivoisin sen olevan. Mitä on…

By ELLI