Avainsana: ajatukset ja mielipiteet

Kun kaverin seurassa ei ole enää hyvä olla

21.7.2020 10





Pelottava otsikko. Niin jännittävä aihe. Aihe, joka tuntuu olevan vähän tabu. Ystävyyssuhteista usein näkee puhuttavan sosiaalisessa mediassa vain positiiviseen sävyyn, mutta harvoin niitä negatiivisia varjoja nostetaan esille. En tiedä onko se sitä, että muutenkin somessa halutaan tuoda esille vain hyviä puolia, sehän on ihan luonnollista? Mutta esimerkiksi ystävyyden päättymisestä, kuormittavasta kaverisuhteesta ja satuttavista ystävistä ei puhuta melkeinpä koskaan, tai ainakin äärimmäisen harvoin.

Yksi syy siihen, miksei näistä aiheista puhuta, on varmasti se ettei nuorena aikuisena tai aikuisuudessa kohdata näitä ongelmia. Teini-iässä varmasti jokaisella on ollut kaveriongelmansa, mutta parin kympin ylitettyä ollaan jo niin aikuisia, ettei kavereiden kanssa riidellä tai laiteta välejä poikki. Mutta silti, ikä ei kuitenkaan aina vaikuta siihen millään tavalla että kaverin seurassa ei ole hyvä olla. Iästä riippumatta ystävä voi satuttaa tai loukata ja ikään katsomatta meillä on oikeus tarkastella kaverisuhteita niin, että antaako se enemmän kuin ottaa. Tämän vuoden puolella mä aloitin kirjoittelemaan enemmän ihmissuhteista, mutta nyt vasta ensimmäistä kertaa pohdin kaverisuhteita. Hypätäänpä siis mun omaan kokemukseen ja ajatuksiin siitä.





Kun kaverin seurassa ei ole enää hyvä olla

Mä itse olen paininut aiheen kanssa vähän kevyemmin koko alkuvuoden ja kevään ajan, ja nyt kesällä sitten vähän rajummin. Mulla on ystävä, joka on ihana tyyppi ja jonka avulla olen löytänyt itsestäni paljon uusia puolia. Kaveri, jonka kanssa mulla on ollut aina hauskaa ja jolle olen kertonut asioita, joita kukaan muu ei tiedä. Hän on ollut, ja on edelleen mulle rakas, mutta olen viime aikoina joutunut punnitsemaan, onko nämä kaikki hyvät puolet itsensä satuttamisen arvoista. Tämän vuoden puolella olen havainnut pientä kitkaa meidän välillä, ja on mulla oma aavistukseni syystäkin. Olen huomannut pientä, mutta tahallista ulkopuolisuuden tunteen aiheuttamista, ihmeellisiä kommentteja ja mun painamista alas. Pelottaa kirjoittaa tätä, sillä usein näistä puhuminen aiheuttaa kuulijassa “onkohan nyt noin, ylireagoitko vaan” -reaktion. Usein kaverisuhteiden ongelmia tunnutaan vähättelevän, ja etenkin jos kaveri on monien muiden mielestä pidetty.

Tätä kaikkea ei missään nimessä tapahdu aina kun ollaan tekemisissä ja siksi mun tapauksessa ei ole ehdotonta ratkaisua, vaan joudun punnitsemaan hyvien ja huonojen puolien välillä. Kahden kesken hän on ihana ja valloittava persoona, ja usein nämä aiemman mainitsemani tulevatkin esiin porukassa. Kevään ajan ajattelin, että siedän vain nämä negatiiviset jutut, kun hyviä yhteisiä hetkiä oli niin paljon. Sitten kuitenkin kesän kynnyksellä oli tilanne, josta olen vieläkin vähän poissa tolaltani. Tähän tilanteeseen liittyi mun suurimman epävarmuuden nostaminen esiin ja sillä mässäily porukassa. En edes muista, koska viimeksi olisin kokenut jonkun hetken noin ahdistavana ja milloin joku olisi saanut mut tuolla tavoin itkun partaalle. Olin seuraavat pari päivää ihan hädissäni, en voinut uskoa että hän voisi satuttaa mua tahallisesti noin.






Sen jälkeen en ole pystynyt olemaan hänen seurassaan täysin normaalisti. En ole saanut anteeksipyyntöä ja luulenkin, että hän itse ajatteli tilanteen vain olleen hauska. Olen ottanut tietoisesti paljon etäisyyttä, koska mun ei vaan ole enää ollut hyvä olla tämän kaverin seurassa. Tää tapaus on ahdistanut paljon, koska en tiedä mitä tekisin. Tiedän, että mä tulen olemaan hänen kanssaan väistämättä tekemisissä jatkossakin, joten täysi välien katkaiseminen ei onnistu. Muutenkaan se ei tunnu oikealta ratkaisulta näin aikuisena, vaikka aina itse muille sanonkin ettei ihmisten seurassa kannata olla, jos seura tuntuu pahalta. Olen pohtinut usein asian käymistä läpi hänen kanssaan, mutta ainakaan toistaiseksi en ole uskaltanut kun pelkään mitä siitä seuraisi.





Toksiset kaverisuhteet

Tämä koko juttu on laittanut mut pohtimaan toksisia ihmissuhteita. Mitä enemmän olen asiaa miettinyt, sitä enemmän olen havainnut myrkyllisen ihmissuhteen piirteitä tässä kaverisuhteessa. Hän tietää miten mut saa hyvälle tuulelle ja osaa tehdä niin. Ikään kuin hän vetäisi mut lähelle, mutta hetkeä myöhemmin tönää taas kauemmas esimerkiksi aiheuttamalla mulle ulkopuolisen olon. Hän osaa kovasti kehua mua saavutuksistani ja suunnitelmistani, mutta seuraavassa käänteessä ja “mutta” -sanan kautta kertoo kuinka hän on tehnyt tai tekisi asian paremmin. Hän kerää luottamustani olemalla ensimmäisenä tukena elämän isoissa kriiseissä, on välittävä ja kuuntelee, mutta viikkoa myöhemmin kertoo näistä kriiseistä toiselle kaverille koska ei uskonut että mua haittaisi. Hän muistaa usein painottaa, ettei koskaan tekisi ystävilleen mitään pahaa tai haluaisi satuttaa heitä, joka taas nostaa omaa kynnystäni ottaa nämä asiat puheeksi. Tulee fiilis, että ehkä mä nyt vaan ylitulkitsen tai minussa on jokin vika, kun kaikki muut pitävät hänestä niin kovasti.

Toksiset ihmissuhteet ovat siitä raastavia, että usein sen myrkyllisyyden huomaa vasta paljon myöhemmin kuin milloin olisi pitänyt. Niille yhteistä on juurikin se vaikeus päästä pois, kun ei yksinkertaisesti tiedä mitä tehdä. Myrkyllisissä suhteissa positiivisia puolia on niin paljon, että ei haluaisi päästää irti ja mieluummin laittaa sitten itsensä sietämään kaikenlaista. Mä itse olen ainakin niin hukassa, kun en tiedä mitä mun pitäisi tehdä. Usein myös puhutaan myrkyllisistä parisuhteista ja niistä eroon pääsemiseen kannustetaan paljon enemmän. Parisuhteesta eroaminen muutenkin tuntuisi paljon helpommalta ratkaisulta, kuin tällaisesta kaverisuhteesta, jossa tiedän että meidän täytyy kuitenkin jatkossakin olla tekemisissä.






Mä en todellakaan tiedä mitä mun tulisi tehdä. Tavallaan en haluaisi luopua tästä tyypistä, enkä täysin voikaan, mutta missä menee oman sietokyvyn raja? Tiedän, että yksinkertaisin ratkaisu olisi vain istua alas ja kertoa omista fiiliksistä, mutta miten? Miten asian voisi ottaa hänen kanssaan puheeksi, vai pahentaako se vain tilannetta? Pelkään kamalasti vastareaktiota ja sitä, että loppujen lopuksi se olenkin minä joka jää yksin ja jota vastaan tämä kaikki kääntyy. Mä en nimittäin rehellisesti usko, että tää tyyppi osaisi ottaa mun tunteita tosissaan, nyt kun kyseessä on hänen omat toimintatapansa ja niiden tarkastelu.

Koko juttua vaikeuttaa sekin, että mulla on mennyt näin kauan koota itseni sen viimeisimmän loukkauksen jälkeen, että pystyn edes jossain määrin puhumaan aiheesta. Aiemmin en olisi edes pystynyt ottamaan asiaa hänen kanssaan puheeksi ja nyt näin paljon jälkeen päin asian puiminen tuntuu typerältä. Pelkään, että keskustelu aiheuttaa isomman sopan, jota en missään nimessä halua koska tosiaan ollaan väistämättä tekemisissä. Tiedän, että avautuminen aiheesta on myös hölmöä kun en itse tee asialle mitään. Oli miten hölmö tahansa, ainakin tämä vuodattaminen edes tänne helpotti mun omaa oloa.




Onko siellä kenelläkään vastaavia kokemuksia tai neuvoja?




×××

Tykkäsitkö blogista jo Facebookissa?


Pelottava otsikko. Niin jännittävä aihe. Aihe, joka tuntuu olevan vähän tabu. Ystävyyssuhteista usein näkee puhuttavan sosiaalisessa mediassa vain positiiviseen sävyyn, mutta harvoin niitä negatiivisia varjoja nostetaan esille. En tiedä onko se sitä, että muutenkin somessa halutaan tuoda esille vain hyviä puolia, sehän on ihan luonnollista? Mutta esimerkiksi ystävyyden päättymisestä, kuormittavasta kaverisuhteesta ja satuttavista ystävistä ei…

By ELLI

Black lives matter – Miten voin auttaa?

1.6.2020 0


Black lives matter.



kuva täältä




Viime aikojen tapahtumat Yhdysvalloissa eivät ole varmastikaan menneet keneltäkään ohi, jos yhtään seuraa uutisia ja muita medioita. Mä itse olen suoraan sanoen järkyttynyt ja tämä kaikki on havahduttanut mua todella paljon. Mulla on ollut valtavan tyhmä olo, kun omassa etuoikeutetussa kuplassani olen ajatellut liian sinisilmäisesti, että rasismi ei olisi enää vuonna 2020 ongelma. Itse kun en näe ihmisiä mitenkään erilaisina ihonväristä johtuen ja olen aivan liian hyväuskoisesti ajatellut että kyllä iso osa muistakin ajattelee varmasti nykyään niin. Mutta nyt olen havahtunut, ettei me olla lähelläkään “hyvää” tilannetta.

Omaa ajatusmaailmaa pitäisi herätellä paljon useammin eikä missään nimessä ajatella näin kun minä. Tässä maailmassa on vielä toooodella paljon rasismin vastaista työtä tehtävänä. Aivan erityisesti Yhdysvalloissa, mutta eipä tämä meidän Suomikaan mikään lintukoto ole. Mulla on ihan fyysisesti paha olo kun ajattelen miten epäreilu paikka maailma on. Mä itse en ainakaan ansaitse tätä etuoikeutta yhtään yli rodullistettujen. En ole yhtään parempi ihminen, ja järkyttää että jotkut ajattelevat sen olevan niin vain ihonvärin vuoksi. Mä en halua osaltani olla hyväksymässä tällaista ja aloinkin miettiä mitä voisin itse tehdä.



kuva täältä



Miten itse voi auttaa?

Ihan ensiksi meidän valkoisten täytyy havahtua omaan etuoikeuteemme. Meidän täytyy ymmärtää rodullistettuja, mutta samalla tajuta ettemme voi oikeasti koskaan täysin ymmärtää heidän tilannettaan. Me emme ole kokeneet samaa, ja niin kauan kun emme koe vastaavaa, emme voi täysin ymmärtää emmekä näin ollen voi väittää niin. Jos me väitetään näin, tuntuu se vähättelemiseltä. On myös totta, että all lives matter ihonväristä riippumatta, mutta täytyy ymmärtää että nyt ei ole kyse meistä ja meidän oikeuksistamme. Me ei kohdata samoja haasteita kuin rodullistetut ja heidän ongelmathan nimittäin johtuvat meistä, ja siksi tuntuu väärältä nostaa itsemme esiin yhdenvertaisina uhreina tässä kampanjassa. Pysytään siis alkuperäisessä black lives matter, eikö vain.

Mun mielestä näitä vääryyksiä täytyy tuoda mahdollisimman monen tietoisuuteen ja tukensa täytyy osoittaa. Sillä, että just sä osoitat tukesi BLM:lle saatat levittää tietoisuutta, tehdä rasismista mahdollisimman epähyväksyttävää ja ehkä kannustat auttamaankin. Sananhelinän lisäksi kaivataan ihan konkreettisia tekoja ja tuki pitää näyttää konkreettisesti. Se voi olla esimerkiksi todellisen infon levittämistä vaikkapa mahdollisista lahjoituskohteista, tuen osoittavia vaatteita, seuraamalla antirasistisia vaikuttajia (kuten @lightwatkins, @barackobama, @taranajaneen ja @sitasalminen) ja ehdottomasti unfollaa, jos törmäät jollakulla rasistista toimintaa. Tukensa voi osoittaa liittymällä jäseneksi/lahjoittajaksi esimerkiksi Ruskeat Tytöt Medialle, Fem-R -järjestöön tai Amnestyyn. Amnestyn kautta voit allekirjoittaa myös vetoomuksia. Lahjoittaa voi suoraan virallisella ja kansainvälisellä Black Lives Matter -sivustolla. Sieltä löydät myös paljon tietoa, katsottavaa ja opittavaa. Yksi tärkeä pointti on äänestäminenkin, sillä muista selvittää tulevaisuuden vaaleissa että ehdokkaasi on rasismia vastaan ja mitä hän aikoo tehdä sen vastustamiseksi.



kuva täältä




Osallistu myös ehdottomasti huomenna tiistaina 2.6. klo 15 virtuaaliseen mielenosoitukseen. Löydät ohjeet tästä. Levitä ihmeessä tietoisuutta mielenosoituksesta esimerkiksi klikkaamalla tapahtumasta “osallistu” jo nyt.

Näiden lisäksi tässä ja tässä on koottu hyvin miten valkoisena voi vastustaa rasismia. Tuki rodullistetuille pitäisi olla joka päiväistä, eikä vain nyt näiden kauheiden tapahtumien noustessa mediaan. Mieti mitä just sä voisit tehdä jotta et olisi mukana hyväksymässä tällaista.

Omalta osaltani olen äärettömän pahoillani että rasismia joudutaan kokemaan ja ihan hävettää olla valkoinen tällaisessa tilanteessa. Kommentteihin voit jättää muita keinoja auttaa jotka multa jäi huomaamatta tai voit halutessasi käyttää sitä palstatilana omista kokemuksistasi kertomiseen. Nämä asiat täytyy saada nyt tapetille.





×××

BLM:n löydät myös Instagramista tästä.


Black lives matter. kuva täältä Viime aikojen tapahtumat Yhdysvalloissa eivät ole varmastikaan menneet keneltäkään ohi, jos yhtään seuraa uutisia ja muita medioita. Mä itse olen suoraan sanoen järkyttynyt ja tämä kaikki on havahduttanut mua todella paljon. Mulla on ollut valtavan tyhmä olo, kun omassa etuoikeutetussa kuplassani olen ajatellut liian sinisilmäisesti, että rasismi ei olisi enää…

By ELLI

Koronakevät ja yksinäisyys

21.5.2020 0







Mukavaa helatorstaita kaikille ♡ Alkoiko siellä pidennetty viikonloppu? Itsellä oli muutamat työjutut hoidettavana vielä tänään ja pari jätin huomisellekin, mutta joka tapauksessa selvästi kevennetyt päivät tiedossa. En silti oikein tiedä, olisiko pitkästä viikonlopusta kuitenkaan niin innoissani. Viime aikoina viikonloput eivät enää ole olleet niitä odotettuja hetkiä, ja sieltä kumpusikin inspiraatio tähän postaukseen.





Fomo, vaikka mitään ei tapahdu

Muutamien viime viikkojen aikana mua on jopa hieman ahdistanut viikonloput, ja olen lähinnä odottanut taas maanantaita. Nyt jo parina viikonloppuna mä olen hiljentynyt somessa selvästi, vaikken ehkä täysin kuitenkaan. Jotenkin tuntuu, ettei viikonloppuisin ole mitään päivitettävää eikä silloin tapahdu yhtään mitään. Ennen koronaa mulla oli melkein joka viikonlopulle edes jotakin tekemistä, mutta nyt menossa on ties kuinka mones lauantai ja sunnuntai putkeen, kun ei ole mitään suunnitelmia.

Mähän olin koronan alkaessa etunenässä sillä fiiliksellä, että tää kotoilu on tosi jees eikä aiheuta mulle ongelmia. Viihdyn kotona, erityisesti tässä nykyisessä asunnossani, teen töitä kotoa ja niin edelleen, mikäs sen helpompaa? Nyt kuitenkin parin kuukauden jälkeen huomaan että rajansa kaikella. Vaikka kuinka viihtyisin kotona, en mä selviä ikuisuuksiin neljän seinän sisällä. Lenkit ja ulkoilu on tullut tärkeäksi osaksi arkea, mutta tuntuu että kaipaan silti jotain muuta, erityisesti sosiaalisia kontakteja.






Otsikkoon viitaten viikonloput ovat viime aikoina tuntuneet kaikista raadollisemmilta, kun usein perjantai-iltaisin mut valtaa hassu yksinäisyyden tunne, joka lievittää sitten sunnuntaina. Fomo eli fear of missing out on vahvempi kuin koskaan. Sinäänsä todella kummallisia fiiliksiä, kun kotoileehan kaikki muutkin just nyt eikä mitään tapahdu, mistä voisin jäädä paitsi. Luulenkin, että yksinäisyys ja fomo ilman sitä oikeaa ulkopuolelle jäämistä johtuu vain siitä, että eristäytymistä on jatkunut niin pitkään ja siitä kaipuusta normaaliin elämään. Toki, onhan suosituksia ja rajoituksia nyt höllennetty ja monet ovat nähneet ja tehneet vapaammin. Voihan sekin vaikuttaa, kun somessa alkaa näkyä ensimmäisiä normaalin elämän merkkejä ja sitten vertaan sitä siihen, että itse istun yksin kotona.





Koronakevät ja yksinäisyys

Tiedän, etten varmastikaan ole näiden ajatusteni kanssa yksin. Uskon että monet tuntevat kummallista yksinäisyyden tunnetta näin koronakevään aikaan ja monilla yksinäisyyden tunne on varmasti pahentunut. Monesti mielessä on ollut ne ihmiset, jotka ovat oikeasti täysin yksin tän koronan keskellä ja kaikki myötätunto on täysin heidän puolellaan. Olisi ihana auttaa edes jotakuta yksinäistä. Yksinäisyys on tosi raastava tunne, ja siihen liittyy paljon ajatuksia esimerkiksi omasta riittämättömyydestä, tarpeettomuudesta ja kelpaamattomuudesta. Ne ovat kaikki tuttuja teemoja omistakin ajatuksistani ja kauhistuttaa havahtua siihen, mitä korona onkaan tehnyt yksinäisyydestä kärsiville. Tää koronakevät ja yksinäisyys voi olla tuhoisakin yhdistelmä.

Sellaisillekin, jotka eivät tavallisesti koe yksinäisyyttä, koronakevät on saattanut aiheuttaa sitä kuitenkin. Se on tosi luonnollista, kun kaikki tapahtumat perutaan, on siirrytty etätöihin, kaikki on kiinni ja sosiaalisia kontakteja vältellään. Ihmekös tuo, jos yksinäisyys valtaa kenet tahansa. Tai jos yksinäisyyttä on kokenut jo aiemmin, voi olla myös tosi ahdistavaa nähdä esimerkiksi somesta kaikkia etätreffejä, videopuheluita ja etäylläreitä, kun itsellä ei ole ketään jonka kanssa tehdä näitä. Olen huomannut, että koronan aikaan tunnutaan korostavan entistä enemmän kaikkia kaverisuhteita, ja sellaisen seuraaminen vierestä varmasti sattuu yksinäistä. Tää on jotenkin niin ristiriitainen juttu, kun totta kai kaikilla on oikeus hehkuttaa etäilyä ja kaverisuhteita fyysisestä näkemisestä huolimatta. Kauheaahan sekin olisi, jos esimerkiksi somessa ei saisi näyttää tällaisia omia onnen hetkiään.






Musta tuntuu, ettei tällä tekstillä ole kunnon päätä eikä häntää. Kiteytettynä kuitenkin olen havahtunut omiin kummallisiin yksinäisyyden ja fomon tunteisiin, vaikkei ole mitään mistä olisin jäänyt paitsi. Samalla mielessä on kaikki yksinäiset tyypit ja surettaa niin heidän puolestaan tää koko kevät. Haluaisin tehdä asialle jotain, samoin kuin näille omille tuntemuksilleni, mutta en tiedä mitä. Olisiko siellä kenelläkään vinkkejä, miten lievittää yksinäisyyden tunnetta?




Oletko sä tuntenut yksinäisyyttä koronan aikana?




×××

Seuraathan mua jo myös Instagramissa?


Mukavaa helatorstaita kaikille ♡ Alkoiko siellä pidennetty viikonloppu? Itsellä oli muutamat työjutut hoidettavana vielä tänään ja pari jätin huomisellekin, mutta joka tapauksessa selvästi kevennetyt päivät tiedossa. En silti oikein tiedä, olisiko pitkästä viikonlopusta kuitenkaan niin innoissani. Viime aikoina viikonloput eivät enää ole olleet niitä odotettuja hetkiä, ja sieltä kumpusikin inspiraatio tähän postaukseen. Fomo, vaikka mitään…

By ELLI