Opinnäytetyö hyväksytty!

Ihanaa perjantaita ja viikonlopun alkua kaikille ♡ Otsikosta jo näettekin, mitä haluan teille tänään jakaa! Voi että oon niin innoissani. Maanantaina mun sähköpostiin nimittäin kilahti koko vuoden odotetuin meili, jossa komeili teksti ”opinnäytetyö hyväksytty”. Se helpotuksen tunne pyyhkäisi aaltona mun yli ja olin hetken ihan lamaantunut. Kyllä sitä tavallaan odotti ja tiesi, että oppari tulee hyväksyttynä takaisin kun tiesi itse ettei ollut esimerkiksi plagioinut tai tehnyt muuta hylkäykseen johtavaa isoa rikettä. Oli se silti sellainen viimeinen niitti, joka varmisti että oppari on kunnossa.

Opinnäytetyö hyväksytty ja arvosana

Sähköposti sisälsi myös arvosanan opinnäytetyöstä, ja siitä olin ehkä eniten shokissa. Tiesin, että eiköhän se nyt vähintään läpi mene, mutta ajattelin että pompin riemusta jos saan arvosanaksi edes kolmosen. Mutta ei, mä sain opinnäytetyöstäni arvosanaksi 4! Olin siitä ihan häkeltynyt, sillä toiseksi parasta arvosanaa en olisi ikimaailmassa odottanut. Työtä viimeistellessä, esitellessä ja muiden opinnäytetyöesitelmiä kuunnellessa oli vaan niin vahva fiilis siitä, että olisin voinut tehdä oman opparini eteen niiiiin paljon enemmän ja siksi en uskonut kovinkaan hyvään arvosanaan. Nelonen kuitenkin kruunasi koko opiskelutaipaleen ja tämän rankan vuoden, ja siitä mulla on niin älyttömän hyvä olo.

Tiistaina meiliin kosahti vielä toinenkin sähköposti, joka nitoi lopullisesti mun koulun pakettiin. Sähköposti oli opintovastaavalta, joka oli kirjannut mun opparin HOPSiin ja tsekannut, että siellä on kaikki muukin kunnossa. Hän ilmoitti tästä kirjauksesta ja kertoi, että opintopisteet on nyt täynnä, kertoi ohjeet tutkintotodistuksen hakemiseen ja onnitteli valmistumisesta. Herranjestas mikä fiilis, siinä se nyt oli!

Ei enää stressattavaa koulun suhteen

Eilen laitoin opparin julkistuspyynnön menemään ja nyt odotellaan sen julkistusta. Kun se on julkaistu, saan hakea tutkintotodistusta ja sitten ei olekaan enää mitään kouluun liittyvää tehtävänä. Tuntuu ihan hullultä, aivan käsittämättömältä ja tavallaan absurdilta. Oon ollut tässä koulussa muutaman vuoden, ja vaikkei se ajallisesti nyt olekaan niin paljoa, olen silti niin tottunut siihen, että koulun käynti on jossain tuolla taustalla. Aina on ollut koulun suhteen jotain tehtävää, stressattavaa tai mietittävää, mutta nyt sitä ei enää olekaan. Tuntuu niin vapautuneelta, ja nyt voi tosissaan keskittyä kaikin voimin töihin ja yrittäjyyteen. Ja vihdoin mulla on ihan oikea tutkintokin! 😀

Mites te muut, onko siellä muita, jotka päättävät koulunsa nyt? Tai opinnäytetyön parissa painivia? Tsemppiä jokaiselle koulun suhteen, olitpa millä koulutusasteella tahansa ♡

Millainen opiskeluvuosi sulla on ollut?