Kuka määrittää, mitä sinä saat tuntea ja kokea?

4.4.2019 10 By ELLI

Kuvat © Emilia




Mitä sinä saat tuntea ja kokea? Viime päivien ajan somessa on taas myllertänyt ja ihan kunnolla. Mä hyvin harvoin haluan ottaa mitenkään kantaa näihin tilanteisiin, mutta nyt osuttiin sellaiseen aiheeseen että en vaan voi pitää suutani kiinni. Tätä aihetta mun on ollut aikaisemmin tarkoituskin sivuta täällä blogissa, mutta käy tämä näinkin.

Viime päivinä somessa, erityisesti Instagramissa, on riidelty aiheesta kehopositiivisuus. Siitä, kenellä on oikeus puhua kehopositiivisuudesta ja kenellä ei. Määritellään ehkä tahattomasti tai sitten ihan tahallaan, kenellä on oikeus ottaa osaa kehopositiivisuuteen ja kenellä on oikeus kokea epävarmuutta omasta kehostaan. Aivan suoraan sanottuna mun mielestä tämä on yksi järjettömimmistä ja naurettavimmista väittelyistä ikinä.






Kuka määrittää, mitä sinä saat tuntea ja kokea?

Tässä kehopositiivisuuskeskustelussa on ollut kyse siitä, että ihmiset kokevat epävarmuutta omasta kehostaan. Joko toisten kommenttien vuoksi tai sitten vaan yksinkertaisesti omien ajatustensa vuoksi. Ja mitä ilmeisimmin nämä keskustelut ovat menneet siihen, etteivät tietyn tyyppisten vartaloiden omistajat kuulemma vain voi olla epävarmoja kehoistaan. Hyvä heidän on puhua, eikä heillä ole oikeutta puhua.








Naurettavan tästä keskustelusta tekee se, että mä en ymmärrä miten joku muu voi yrittää määritellä sitä, mitä toinen saa tuntea ja kokea. Jokainen meistä ihmisistä on yksilö, katsomme maailmaa kaikki omalla tavallamme ja koemme asiat eri tavalla. Me jokainen ajattelemme eri tavalla ja meillä on kaikilla täysi oikeus siihen. Kukaan ei voi tietää, miltä meistä tuntuu paitsi me itse.

Mitä kehopositiivisuuteen tulee, me kaikki näemme oman kehomme eri tavalla. Meistä kenenkään keho ei ole täydellinen ja kuka tahansa saattaa olla epävarma kehostaan. Kuka tahansa meistä voi saada kommentteja kehostaan, oli se minkälainen tahansa. Koska trust me, ihmiset keksivät mistä tahansa aiheesta sanottavaa jos niin haluavat. Mun mielestä kehopositiivisuudessa on kyse siitä, että hyväksytään jokainen keho sellaisena kuin se on. Se ei todellakaan toteudu tässä nykyisessä keskustelussa.






Esimerkiksi minä olen ollut koko ikäni normaalin painoindeksin alla tai alarajoilla, mutta olen silti saanut kuulla bodyshamingia. “Lauta”, “tikku”, “anorektikko”, “syötkö sä edes mitään”. Kaikki ei näitä asioita ehkä koe loukkaavina mutta minä koin, kun en voinut asialle mitään ainakaan sinne painon nousun suuntaan. Itseasiassa nämä kommentit jopa vaikuttivat muhun siten, että halusin olla vain laihempi eikä se kaikkina aikakausina ollut lähelläkään terveellistä elämää. Alipainoiset on ihan yhtä marginaaliosuus väestöstä kuin ylipainoisetkin ja alipaino on epäterveellistä eikä mitenkään ihailtavaa. Alipainosta huomauttelu tai haukkuminen satuttaa myös.






Muista, ettet voi tietää miltä toisesta tuntuu

Olen törmännyt tähän samaan ilmiöön myös muilla elämän osa-alueilla, ja siksi tämä toisten tunteiden määrittely onkin mulle niin punainen vaate. Mä olen törmännyt vähättelyyn siitä, että ei voi olla niin raskasta palata vaihdosta Suomeen kun olin siellä vain niin lyhyen ajan. Mun halua muuttaa takaisin Englantiin on myös vähätelty, koska se on kuulemma sitä mitä kaikki vaihtarit tekee, ovat niin international ja haluavat vain korostaa sitä. Mä en kuulemma tiedä, millaista on työskennellä narsistin työnantajan alaisena, samalla kun itkin töissä eräänä viikkona kolmessa vuorossa viidestä. Mulla ei ole oikeutta loukkaantua kun mua on mustamaalattu tärkeälle ihmiselle mun selän takana. En tiedä miksi, ehkä siksi kun mulla on elämässä ainakin päällisin puolin kaikki hyvin.

Mutta kun se ei todellakaan ole mikään selitys. Vaikka kyseessä olisi kuinka läheinen ihminen, emme voi tietää mitä hän käy päänsä sisällä läpi. Maailman rikkaimmat ja suosituimmatkin ihmiset voivat esimerkiksi masentua. Mun mielestä on todella törkeää vähätellä toisten tunteita saati yrittää kertoa mitä toinen saa tuntea. Se, että toisen tunteita ja kokemuksia vähätellään, voi aiheuttaa lisää epävarmuutta. Siitä tulee tunne, että omat fiilikset on jotenkin vääriä ja itsessä on jotain vikaa. Se on tavallaan toisen painamista alas ja voi aiheuttaa pitkäaikaisiakin jälkiä toisen ihmisen mieleen.






Pointtini tässä on se, että yritä ymmärtää ettet voi tietää miltä toisesta tuntuu. Et siltikään täysin, vaikka olisit kokenut saman asian, koska kyseisen asian voi kokea aina eri tavalla. Myöskin sun ihailema asia voi olla kipeä kohta toiselle, koska asiat ei ole koskaan niin mustavalkoisia. Älä missään nimessä vähättele muita tai ajattele, että sä itse olet se joka on kokenut eniten rankkoja asioita, koska et voi tietää sitä.



Mitä mieltä sä olet kehopositiivisuudesta ja toisten tunteiden määrittelemisestä?

Oletko sä kokenut joskus jotain vastaavaa?




×××

Muistithan tykätä blogista myös Facebookissa?


Lue myös

Maksineulemekko ja tupsubaskeri pastellimiljöössä
Sarjavinkit maanantaihin - Mun katselulistalla juuri nyt