Milloin on lupa olla onnellinen, jos otin sen toiselta pois?

22.2.2020 0 By ELLI

Kuvat © Aleksi Uimonen




Milloin on lupa olla onnellinen, jos otin sen toiselta pois? Uskallanko näyttää oman onneni kun tiedän, että toisella on huono olla? Onko minulla oikeutta olla onnellinen kun näen että toiselle tulee siitä paha mieli? Kuinka pian oman onnen uskaltaa tai voi näyttää?

Nyt en puhu siitä perinteisestä suomalaisesta ajattelutavasta kel onni on, se onnen kätkeköön, joka juontaa juurensa suomalaiseen vaatimattomuuteen. Siihen, että omasta olemassa olosta ei kuulu tehdä numeroa. Samalla se viittaa myös siihen perisuomalaiseen pessimistisyyteen, eli älä vielä riemuitse kun jotain pahaa tapahtuu kuitenkin. No joo, tämä kaikki on sitten ihan oma aiheensa, johon ei ollut tarkoitus tarttua tänään. Tällä kertaa haluan pohtia sitä ristiriitaa, mikä syntyy omasta onnellisuudesta ja siitä, että yhtä aikaa kuitenkin näkee toisen huonon olon ja se myös tekee omasta onnellisuudesta vaikeampaa.





Empatiaa syntyy kun edelleen välittää

Tällainen ristiriita syntyy usein silloin, kun edelleen välittää toisesta. Jos näin ei olisi, ei koko tilanne varmastikaan haittaisi, vai mitä? Mä olen tällä hetkellä tässä tilanteessa ja oikeastaan päivittäin mietin, onko mulla oikeus olla onnellinen, kun tiedän että eräs toinen ei ole ja osittain se vielä kaiken lisäksi johtuu minusta. Yhtä aikaa olen onnellisempi kuin aikoihin mutta samalla mietin, onko tämä onnellisuus väärin. Tasapainottelen ihan valtavasti sen kanssa, että tekisi mieli jakaa omaa onnellista fiilistä ja kuuluttaa sitä ihan kaikille, mutta samalla tiedän etten voi koska se satuttaa toista.

Toki sanotaan, että eihän sillä ole väliä ja ole vain rohkeasti onnellinen. En ole vastuussa toisen onnellisuudesta. Meillä jokaisella on oikeus olla onnellisia ja ollaan kaikki se ansaittukin. Ja siksi näenkin tässä niin ison ristiriidan, koska tämä toinen on myös ehdottomasti ansainnut onnen mutta itse kuitenkin olen se joka ottaa sen pois. En pysty syrjäyttämään tuota ajatusta ja se painaa päivittäin mielessä. Tavallaan tuntuu, että on valittava kumman laittaa etusijalle, oman vai toisten onnen. Tuollaisessa valinnassa tietysti aina tulisi valita oma hyvä olo ensin, mutta asia ei ole niin mustavalkoinen. Joskus empatiaa on liikaa, että ratkaisun voisi tehdä helposti. Vaikka kuinka yrittää asettaa oman elämänsä etusijalle, vahvaan empatiaan taipuvilla ihmisillä saattaa siitä huolimatta vaakakuppi kallistua ajoittain toiselle puolelle.






Entäpä miten olla itse onnellinen, kun onnea varjostaa tieto siitä että toinen voi pahoin tai saattaa jopa olla vihainen? Mulle merkkaa paljon, että tiedän läheisten ja ympärillä olevien ihmisten voivan hyvin. Mun on vaikea olla itse iloinen, jos tiedän että jollakulla läheisistä asiat eivät ole kunnossa. Elän vahvasti muiden mukana ja se tekee tästä haastavaa, kun en myöskään oikein tiedä mitä voisin tehdä asialle. Aika parantaa, mutta olenko sitä odotellessa jo ehtinyt romuttaa oman uuden onneni? Mitä jos liikaa toisesta huolehtiminen romuttaa oman onneni, kun en ehdi tai pysty keskittymään siihen tarpeeksi?





Milloin on lupa olla onnellinen?

Syksyllä mä pohdin tätä aihetta todella paljon ja mietin niin usein, laitanko omat fiilikseni toisten odotusten ja toiveiden edelle. Kamppailin usein ajatuksen kanssa, että koska on mun vuoro ottaa omat tunteeni etusijalle. Osittain nämä kaikki mietinnät johtuivat siitä, että jännitin muiden reaktiota ja ajattelinkin, että kun sen päätöksen vihdoin uskaltaa tehdä, kaikki tämä jäisi taakse. Niin ei kuitenkaan käynyt, ja tuntuukin että tämä ristiriita on jopa voimakkaampi nyt kun en enää pelkää muiden odotusten rikkomista. Osaltaan tätä ristiriitaa on varmasti voimistanut se oma ylitse pursuava onni, koska sen myötä ajatukset ovat tietysti kääntyneet siihen aikaan. Milloin on lupa olla onnellinen ja näyttää se koko maailmalle? Mikä on liian pian vai onko hyvää aikaa koskaan?

Tällaista mietteiden purkua tälle lauantaille, ja tuntuipa hyvältä purkaa näitä rönsyileviä pohdintoja johonkin. Toisaalta tuntuu jopa vähän typerältä kirjoitella tällaisia ajatuksia, mutta jospa siellä ruudun toisella puolen olisi joku, joka kamppailee samojen mietteiden parissa. Selvää vastausta tai nopeaa ratkaisua tähän ei varmastikaan ole, mutta vertaistuki auttaisi kyllä!









×××

Mulle saa myös laittaa esimerkiksi Instagramissa viestiä, jos sulla on samankaltaisia kokemuksia ♡


Lue myös

Sneak peek uuteen kotiin
Aamupalahaaste: Vinkit parempaan aamupalaan