BT: Miksi bloggaan?

1.9.2018 8 By ELLI
Kuvista kiitos Emilialle

Jee, tänään on ensimmäisen tiimipostauksen aika! Muutama viikko sitten mä pääsin mukaan ihanaan blogitiimiin, ja siihen kuuluu kuukausittainen postaus yhteisestä aiheesta. Valittiin yhdessä syyskuulle (ihanaa syksyn ja syyskuun alkua samalla kaikille!) aiheeksi “miksi bloggaan” ja voi että olen ollut innoissani tästä blogitiimistä.

 

Miksi aloitin bloggaamisen?

Kun mun blogi täytti vuoden maaliskuussa, kerroin jonkun verran bloggaamisen taustoista. En kuitenkaan ole koskaan tainnut kertoa varsinaisesti miksi mä teen tätä. Aluksi tuota miettiessäni, pohdin että hetkinen, en mä oikeastaan tiedä. Bloggaan kai siksi koska se on kivaa? 😀

Oikeastaan kai se on se perimmäinen syy. Mä tykkään kovasti kirjoittaa ja olen tykännyt siitä koko ikäni. Ala-asteellahan mä jopa kirjoitin omia pieniä tarinoita ja haaveilin että musta tulisi joskus kirjailija. Enää en kirjoita tarinoita, mutta rakkaus tekstin tuottamiseen on silti aina säilynyt.

 

Sama juttu on valokuvaamisen kanssa. Itseasiassa muutama päivä sitten katselin vanhoja kuvia ja niistä huomasi kuinka tykkäsin kuvata kaikkea; eläimiä, kasveja ja ihmisiä. Jo silloin kutosluokalla, kun vihdoin sain ensimmäisen oman järjestelmäkameran. Siitä lähtien mulla on aina ollut jonkinlainen järkkäri ja valokuvaaminen on ollut osa mun elämää. En ole mielestäni mikään taitavin kuvaaja, mutta ei se taidokkuus ole edellytys sille, että rakastaisi tehdä jotain.

Blogissa yhdistyy mun mielestä ihan loistavasti nämä molemmat, ja siksi mä tykkään tästä tosi paljon ja siksi mä olen aloittanut tämän koko homman. Musta tuntuu, että pystyn rentoutumaan silloin kun bloggaan, koska se on sitä sellaista mun omaa aikaa. Välillä kun muu elämä on niin kiireistä, ahdistaa vähän kun en ehdi panostaa blogiin niin paljoa. Se silti johtuu lähinnä siitä, että en saa sitä omaa rentoutumisaikaa blogin parissa.

 

Miksi olen jatkanut bloggaamista?

Älkää ymmärtäkö väärin, mä en ole itseasiassa vielä koskaan ajatellut tämän lopettamista. En oikein tiedä, kuinka kääntää “what keeps me going”, mutta se on se mitä haen ja mitä yritän sanoa. Mä pysyn bloggaamisen parissa, koska edelleen kirjoittaminen ja valokuvaaminen (sekä kuvien editointi!) ovat edelleen tosi lähellä mun sydäntä. Rakastan tuottaa sisältöä ja olla luova, rakastan tätä kun voin toteuttaa itseäni ilman muiden asettamia rajoja.

 

Myös ihmiset ovat tärkeä osa sitä, miksi jatkan bloggaamista. Mun mielestä on aivan ihanaa tutustua uusiin ihmisiin blogin kautta, niin toisiin bloggaajiin kuin myös lukijoihin. Vaikka mä olenkin kirjoittanut vasta aika vähän aikaa, mä olen silti saanut mun elämään ihania uusia ihmisiä ja ystäviä, joista olen ihan äärettömän kiitollinen.

Tähän samaan voisin mainita vuorovaikutuksen, koska mun mielestä on ihan mieletöntä, kuinka lukijoilta saa tukea ja tsemppiä. Se on niin parasta, kun joku samaistuu tai että joku on saanut edes vähän lohtua kun on lukenut mun juttuja. Se on ehkä ollut myös se, mitä mä toivoin alussa. Tuntui, että mulla oli jotain sanottavaa. Ei välttämättä mitään maata mullistavaa, mutta jotain kuitenkin ja toivoin aina, että saisin mun juttuihin jotain vuorovaikutusta ja blogin kautta se onnistuu.

 

Pähkinänkuoressa mä siis bloggaan, koska tämä on tosi mielekästä puuhaa mulle. Parasta on itsensä toteuttaminen ilman rajoja. Paloa bloggaamiseen on lisännyt ehdottomasti ihmiset ja vuorovaikutus, ja oman kehityksen näkeminen on tavallaan koukuttanut minut. Mä bloggaan, koska mun mielestä on ihanaa ottaa hetki omaa aikaa ja jättää kaikki muut jutut taka-alalle. Tämä on antanut mulle jo nyt niin paljon, että en oikein keksi miksi mä en bloggaisi.

 

Jos sä kirjoitat omaa blogia, kerro miksi sä bloggaat?

 


×××
Tästä pääset lukemaan muiden tiimiläisten postaukset: Sini, Jenny, Anniina, Krista, Ilona, Heli ja Enni

 
 
 
 
 
 


LUE MYÖS NÄMÄ

× Näin valehtelen netissä ja somessa -blogihaaste
× Google Analytics: Kuinka se asennetaan + perusteet lyhyesti
× Blogiyhteistyöt 4: Mikrovaikuttaja eli pieni bloggaaja onkin parempi valinta?
 

Lue myös

Viimeinen käsky "saa mennä": Hyvää matkaa karvakaksonen ♡
Vaaleanpunainen puuvillamekko Venetsiassa ja huivi vyönä