3 Comments

• Fiiaelina sanoo:

  7.1.2018 15:54

  Musta on ollut tosi mielenkiintoista lukea näitä sun kulttuurishokki-postauksia, vaikka itse en koe koskaan käyneeni läpi oikein mitään näistä vaiheista, vaikka nyt jo toiseen kertaan ulkomaille muutin. Suomeen paluu Australian jälkeen tuntui vähän hurjalta, kun ihmiset olivat niin töykeitä ja hiljaisia ja tuppisuita heh 😀 Sama ärsyttää hieman myös täällä Skotlannissa ja selvästi ikävöin sitä aussien aurinkoisuutta ja puheliaisuutta.

  Tietysti on asioita, joista ajattelen, että ne oli niin paljon paremmin/fiksumpia/helpompia ym. Suomessa tai Australiassa, mutta toisaalta taas oon jotenkin hyväksynyt, että kaikessa on puolensa, enkä sen kummemmin jaksa vertailla maita keskenään.

  Jotenkin itselleni on myös aina ollut tosi selvää, että tulen asumaan ulkomailla, joten ulkosuomalaisuus sujahti osaksi identiteettiä tosi äkkiä. Tästähän saisi vaikka postauksen omaan blogiinkin 😀 Mutta anyway, pointti oli se, että on ollut tosi mielenkiintoista lueskella näitä sun juttuja ja kuulla toisenlaisia kokemuksia ulkomaillemuutosta!

  Vastaa
• Saara sanoo:

  7.1.2018 20:15

  mullakin hyväksyntä vaiheessa auttoi ehkä paikkalliset ystävät ja just kun lähti ulos ja nautti joka hetkestä sekä se tieto, että kuitenkin kohta on takaisin suomessa niin pitää otta kaikki ilo irti niistä hetkistä kun oli v´vielä vaihdossa!

  Vastaa
• ELLI sanoo:

  9.1.2018 17:48

  Kiva kuulla että sulla on auttanut samat jutut! 🙂 Noin se mullakin meni, mitä enemmän tekemistä keksi, sitä enemmän ne shokkivaiheen ajatukset jäi syrjään ja tulevaisuuden odottaminen auttoi myös paljon 🙂

  Vastaa