Kategoria: Ura

5x vinkit työnhakuun: Näin mä sain töitä ja harkkapaikan

23.4.2018 14

Mulla on tällä hetkellä tosiaan menossa opintojen syventävä harjoittelu, jonka lisäksi olen nyt aloittanut palkkatyön. Näiden yhdistelmä tekee mun elämästä superkiireistä, mutta tästä vauhdikkaasta elämäntilanteesta inspiroituneena haluan kirjoittaa enemmän ura- ja työjuttuja, ja mistä olisikaan parempi aloittaa kuin työnhakuvinkeistä. Näitä vastaavia kirjoituksia on netti ihan pullollaan, mutta haluan silti jakaa omat pienet niksini, joiden avulla mä nappasin harkkapaikan ja työpaikan tänä keväänä. Osalle varmasti nämä mun vinkit ovat jo tuttuja juttuja, mutta muutamaa näistä en ole ainakaan itse bongaillut vastaavista kirjoituksista.

Heti alkuun voidaan varmaan mainita ne lähes itsestäänselvyydet: Ole aktiivinen ja hae monia eri paikkoja, ole avoin, iloinen ja helposti lähestyttävä, kaikki onnistuu -asenne, siisti olemus haastattelussa ja älä ole liian valikoiva töiden suhteen. Päivitä CV:tä usein, kohdenna se hakupaikan mukaan, panosta CV:n kuvaan ja opettele kirjoittamaan hyvä saatekirje. Mutta sitten, mitä muita vinkkejä mulla on heittää teille?

 

1. Tee CV:stä erottuva

Tämä vinkki näkyy todella usein muuallakin, mutta haluan ehdottomasti ottaa sen tähän mukaan, koska väitän CV:llä olleen omissa hauissani iso vaikutus. Sainkin omasta CV:stäni paljon kehuja ja kiitoksia rekrytoijien puolesta. Oman pohjani ostin parilla eurolla Etsystä, sillä mulla ei ollut aikaa väkertää omaa alusta loppuun. Etsystä löytyykin tosi paljon erilaisia pohjia todella halvalla, mutta teet vastaavan helposti myös itse.

Vinkeiksi erottuvaan CV:n tekoon sanoisin väreillä leikittelyn (käytä hillittyjä värejä, mutta värit jäävät paremmin mieleen kuin mustavalkoisuus!), visuaalisuuden ja ytimekkyyden. Yritä kertoa itsestäsi mahdollisimman paljon visuaalisesti, käytä kehyksiä ja esimerkiksi kielitaidon voit merkitä palkkien avulla. CV:n olisi myös hyvä olla maksimissaan pari sivua (yksi A4 molemmin puolin), jotta se on helppo antaa eteenpäin ja se on nopeasti luettavissa. Jos sulla on työkokemusta monen sivun täyttämiseen, muokkaa CV:tä niin, että vain mainitset nimeltä tai jätät jopa kokonaan pois epäoleellisimmat työkokemukset.

Yksi tänä kevänä opittu vinkki on myös pienen profiilitekstin lisääminen CV:n alkuun. Profiiliteksti voi olla vain muutaman lauseen mittainen, jossa voit kuvailla itseäsi muutamalla adjektiivilla ja kertoa tosi lyhyesti taustoistasi. Tämä vinkki myös lyhentää saatekirjeen pituutta.

 

2. Ytimekäs saatekirje

Itselläni iso virhe aiemmin on ollut saatekirjeen pituus, koska usein päädyn jaarittelemaan ihan liikaa kaikkea turhaa 😀 Mun neuvo onkin siis keskittyä oleelliseen, ja hyvä saatekirje on vain yhden sivun mittainen. Sun ei tarvitse kirjoittaa elämäntilanteestasi tai muustakaan vastaavasta, vaan keskity kertomaan miksi just sinut pitäisi palkata. Rekrytoijat eivät nimittäin jaksa lukea pitkiä romaaneja ja pelkästään vastaamalla kysymykseen miksi juuri sinä, jäät mieleen koska sinusta syntyy potentiaalinen ja motivoitunut kuva.

Saatekirjeen on myös hyvä mätsätä CV:n kanssa ja esimerkiksi itse olen käyttänyt näissä molemmissa samaa pohjaa.

 

3. Käy tapaamassa kasvokkain

Okei, tämä vinkki on vähän niin ja näin. Jos kävelet vain johonkin liikkeeseen jättääksesi hakemuksen, lopputulos ei välttämättä ole se toivottu, koska et voi tietää onko paikalla päätöksiä tekevä henkilö eivätkä kaikki liikkeet halua paperilappusia pyörimään ympäriinsä. Kuitenkin suosittelen ehdottomasti hyödyntämään mahdolliset rekrytointitilaisuudet, sillä itsekin nappasin nämä molemmat työni sellaisen kautta. Kasvokkain sinusta saa laajemman kuvan ja pystyt vaikuttamaan olemukseesi niin paljon enemmän kuin sähköisen hakemuksen jättäminen.

 

4. Osoita kiinnostusta haastattelussa ja sen jälkeen

Pyri osoittamaan kiinnostustasi haastattelussa mahdollisimman paljon ja yritä jättää itsestäsi sellainen kuva, että sinusta saa pitkäaikaisen ja motivoituneen työntekijän. Omat hyväksi todetut vinkit tähän ovat seuraavat; kerro olevasi kiinnostunut etenemisestä työtehtävissä sekä kysy lopuksi kuinka rekrytointiprosessi etenee.

Harkkapaikan kohdalla mä myös soitin heille viikon kuluttua tapaamisesta kysyäkseni tilannetta, ja väitän senkin auttaneen mua eteenpäin.

Haastattelussa sain paljon kehuja siitäkin, että perustelin kaiken mitä sanoin olevani esimerkkien avulla (esimerkiksi “olen oma-aloitteinen ja itseohjautuva, joka näkyy loistavasti siinä, että olen opiskellut monimuotototeutuksessa itsenäisesti kaksi ja puoli vuotta”). Tämä kuulemma konkretisoi tilannetta ja antoi minusta kokeneen ja ammattitaitoisen vaikutelman.

 

5. Brändää itsesi

Tätä viimeistä pidän ehdottomasti tärkeimpänä. Rekrytointiprosesseissa eteen tulee satoja hakemuksia, joten sun täytyy löytää keino erottua joukosta. Niillä, jotka erottuvat, on totta kai paremmat mahdollisuudet tulla valituksi. Ja siksi henkilöbrändäys onkin aina vain tärkeämpää työnhakumarkkinoilla.

Mä itse käytin tänä keväänä itseni brändäämiseen vaaleanpunaista; mun CV:ssä ja saatekirjeessä on vaaleanpunaista, mun somekanavat (kyllä, monet rekrytoijista tsekkaavat myös ne) ovat vahvasti samaa sävyä ja pukeuduin vaaleanpunaiseen. Rekrytapahtumassa mulla oli siis päällä vaaleanpunainen neule sekä sama pinkki takki kuin haastatteluissakin. Rekrytoijat myös kommentoivat ihastellen mun sävymaailmaa, joten saatiin tästä keskustelua aikaan ja sekin kertoo mun onnistuneen.

Sun ei tietenkään tarvitse pukeutua myöskin vaaleanpunaiseen, mutta jos koet jonkun mieleenpainuvan värin olevan sun juttu tai jos sun tyylisi on muista erottuva, käytä se ehdottomasti hyödyksesi. Vastaavasti jos sun harrastus on jotain erikoisempaa, tuo sitä esille ja niin edelleen.

 

Huh, tulipas tästä pitkä maratoonipostaus! Iso kiitos jos jaksoit lukea loppuun ja toivottavasti tästä on edes vähän hyötyä. Tiedän, että mulla on rästissä tosi monia muitakin toivepostauksia, mutta kyselen silti että kiinnostaako teitä jatkossakin työhön liittyvät postaukset? Mulla nimittäin pyörii mielessä esimerkiksi my day -postaus kiireisimmistä päivistä ja kuinka saan mun ajan riittämään tähän kaikkeen. Myöskin jos sulla on mielessä jotain työhön liittyvää mistä haluaisit mun kirjoittavan, heitä ehdottomasti toivetta kommenttiboksiin!

 

Mitkä on sun parhaat vinkit työnhakuun?

 


×××
Seuraa mua myös Instagramissa @ellileppiniemi!

 
 
 
 
 
 


LUE MYÖS NÄMÄ

Mulla on tällä hetkellä tosiaan menossa opintojen syventävä harjoittelu, jonka lisäksi olen nyt aloittanut palkkatyön. Näiden yhdistelmä tekee mun elämästä superkiireistä, mutta tästä vauhdikkaasta elämäntilanteesta inspiroituneena haluan kirjoittaa enemmän ura- ja työjuttuja, ja mistä olisikaan parempi aloittaa kuin työnhakuvinkeistä. Näitä vastaavia kirjoituksia on netti ihan pullollaan, mutta haluan silti jakaa omat pienet niksini, joiden avulla…

By ELLI
Kirjoittelin noin kuukausi sitten tämän postauksen, jossa kerroin mikä on monimuotokoulutus ja miten se on mulla toteutettu. Tuolloin lupasin kertoa tarkemmin myös mun alasta ja suuntautumislinjasta, joten pureudutaanpa nyt niihin vielä ennen kuin yhteishaku päättyy.

 

Mikä ala ja miksi just se?

Mä opiskelen siis liiketaloutta ja valmistun tradenomiksi. Tämä ala on varmasti monelle tuttu, mutta pähkinänkuoressa liiketalous pitää sisällään markkinointia, taloushallintoa ja liiketoiminnan kehittämistä. Ala on siis todella laaja ja musta tuntuukin että tradenomit on vähän sellaisia jokapaikanhöyliä 😀 Tradenomiopinnot pitää aina sisällään noita kaikkia kolmea, mutta sitten opinnoissa on mahdollista suuntautua tarkemmin johonkin pienempään osa-alueeseen. Se on mun mielestä tosi kannattavaa, koska tradenomeja on maailmassa jo älyttömän paljon ja lisää on tulossa, joten sun suuntautumislinja erottaa sinut hyvin muista.
Mä valitsin tradenomiopinnot siksi, että olin ja olen edelleen todella kiinnostunut markkinoinnista. Haluan tulevaisuudessa tehdä töitä median ja markkinoinnin parissa, luoda erilaisia markkinointikampanjoita ja myös analysoida kampanjan tuloksia. Lisäksi mä olen kiinnostunut tapahtumien järjestämisestä sekä niiden markkinoinnista, ja koen että tradenomiopintojen kautta mulla olisi mahdollisuuksia siihenkin.

 

Suuntautumislinjana urheilujohtaminen ja -markkinointi

Eli siis mun suuntautumislinja näissä tradenomiopinnoissa on urheilujohtaminen ja -markkinointi. Tämä on myös syy siihen, miksi mun koulu on Turussa vaikka asun Tampereella, kun monet sitä usein ymmärrettävästi pohtii! Tämä suuntautumisvaihtoehto on varsinkin Suomessa aika harvinainen eikä sitä voi opiskella kovinkaan monessa koulussa. Turku on yksi näistä (riippuen aloitusvuodesta) sekä vaihtoehdoista loogisin kaupunki mulle. Ja onneksi monimuotototeutus sitten mahdollisti tämän kuvion.
Urheilujohtaminen ja -markkinointi herättää aina vähän kysymyksiä siitä, että mitä se oikeastaan on. Lyhyesti kerrottuna se kattaa esimerkiksi urheiluseurojen “pyörittämisen” eli toiminnan johtamisen sekä taloushallinnon sun muun, urheilun etiikan, brändimarkkinoinnin, sponsorointiyhteistyöt, urheiluviestinnän ja miten urheilua sekä huippu-urheilijoita hyödynnetään markkinoinnissa. Viime vuoden opinnot käsittelivät lähes kokonaan näitä urheiluun liittyviä juttuja, ja olen kyllä ollut tyytyväinen sisältöön. Varsinkin brändäämistä ollaan opiskelu paljon ja siitä näen suuren hyödyn myös perinteistä markkinointia silmällä pitäen.
Täällä on kerrottu tosi tarkasti tämän mun koulutuksen sisällöstä, joten kurkkaa sieltä jos kiinnoistuit enemmänkin. Mä vastailen myös mielelläni mahdollisiin kysymyksiin 🙂

 

Pitääkö olla urheilija?

Mä itse en ole kilpaurheilija enkä tule koskaan olemaankaan. Olen tietyllä tapaa urheilullinen ja liikunta on kuulunut mun elämään lähes aina, mutta itse kilpaileminen ei ole mua koskaan kiinnostanut. Eikä mulla kyllä varmaan olisi ollut siihen edes edellytyksiä heh. Mutta ei, hakeakseen tähän koulutukseen ei tarvitse olla kilpaurheilija. Totta kai urheilijoita kiinnostaa tämä ala suuresti ja siinä saa kivasti liitettyä sen oman intohimon liiketalouden opintoihin, mutta edes urheilullisuus ei ole mikään vaatimus.
Mä ajattelen ja näen asian niin, että mä opiskelen kuinka sillä urheilulla tehdään rahaa, koska niin karulta kuin se kuulostaakin raha pyörittää kilpaurheilua. En opiskele varsinaista urheilua, sillä huippu-urheiluopinnot ovat sitten taas ihan täysin eri asia ja niitä kai opetetaankin lähinnä vain urheiluopistoissa. Liiketalouden opintoihin hakeuduin, koska mua kiinnostaa kuinka raha saadaan pyörimään markkinoinnin avulla ja tämän suuntautumislinjan valitsin, koska mua kiinnostaa erityisen paljon se bisnes, mikä urheilulla saadaan aikaan. Suomessahan rahan ja urheilun kombo kulkee vielä ihan lasten kengissä, mutta se onkin jo taas ihan täysin toinen aihe.

 

Mun opinnot pähkinänkuoressa

Mun tradenomiopintoihin on kuulunut niitä pakollisia liiketalouden kursseja, koskien myös esimerkiksi taloushallintoa mikä ei itseäni kiinnosta juurikaan. Sitten tosiaan paljon on ollut tätä urheilujohtamista ja -markkinointia, ja nyt vaihdon aikana keskityin paljon digitaaliseen markkinointiin. Näistä olen mielestäni saanut koottua tosi kivan kokonaisuuden, joka toivottavasti erottaa minut hiukan muista ja auttaa tulevaisuudessa.
Eniten mua itseäni tässä suuntautumisessa kiinnostaa nimenomaan brändimarkkinointi, sponsorointi, managerointi sekä esimerkiksi urheilutapahtumien järjestäminen. Nämä seikat saivat mut silloin pari vuotta sitten hakemaan tähän koulutukseen. Ne kiinnostavat edelleen tosi paljon, mutta todennäköisesti en tule urheilumarkkinointia tulevaisuudessa tekemään ainakaan pelkästään. Näitä opintoja pystyn kuitenkin onneksi soveltamaan tosi näppärästi muuhunkin markkinointiin ja voin sitä kautta tuoda perinteiseen markkinointiin vähän uutta näkökulmaa. Huippuahan se olisi yhdistää urheilu markkinointiin, mutta Suomessa mahdollisuudet siihen on aika pienet. Esimerkiksi jos olisin välttämättä halunnut urheilumarkkinointiin liittyvän harjoittelupaikan, olisi sellaista pitänyt etsiä ulkomailta.

 

Tästä postauksesta on jo tullut kilometrin mittainen, mutta tästä aiheesta mä voisin puhua vaikka kuinka kauan. Jos sulle siis heräsi tästä jotain kysymyksiä, vastailen mielelläni kommenttiboksissa!

 

Mutta hei, mitä sä opiskelet tai meinaatko hakea koulutukseen tänä keväänä?

 

×××
Muista osallistua arvontaan täällä

 

Kirjoittelin noin kuukausi sitten tämän postauksen, jossa kerroin mikä on monimuotokoulutus ja miten se on mulla toteutettu. Tuolloin lupasin kertoa tarkemmin myös mun alasta ja suuntautumislinjasta, joten pureudutaanpa nyt niihin vielä ennen kuin yhteishaku päättyy.   Mikä ala ja miksi just se? Mä opiskelen siis liiketaloutta ja valmistun tradenomiksi. Tämä ala on varmasti monelle tuttu,…

By ELLI

Yhteishaku lähestyy taas kovaa vauhtia ja sainkin idean vihdoin kertoa täälläkin tarkemmin mun koulutuksesta. Se nimittäin ihmetyttää lähes kaikkia enkä kyllä ihmettele yhtään miksi. Tällä kertaa haluan kertoa teille mun koulutusmuodosta, mutta lähiviikkoina voisin myös kertoa itse alastakin, tai lähinnä mun suuntautumislinjasta joka on sekin hieman harvinaisempi.
Mun koulutus on siis toteutettu monimuotona, ja sen ääneen sanominen saa monet ihmettelemään. Kyseessä on tosiaan tutummin aikuiskoulutus, ja tuo nimi on vaihdettu ihan lähivuosina eikä siksi ole monelle vielä tuttu. Opiskelen ammattikorkeakoulussa ja olen päässyt sinne suoraan ensimmäisellä hakukerralla lukiosta yhden välivuoden jälkeen. Monimuotototeutuksen valitsin paristakin eri syystä; osittain siksi, että haluamaani suuntautumislinjaa ei mun hakuvuotena ollut muuna toteutusmuotona ja osittain siksi, että halusin olla töissä. Mä arvostan työkokemusta vähintäänkin yhtä korkealle kuin koulutusta ja näin sen todella arvokkaana asiana, että voin opiskelujen yhteydessä kerryttää työkokemustani.

Meidän monimuotokoulutus on suunnattu työssäkäyville ja se on suunniteltu siten, että töissä voi olla koulun ohella täysipäiväisesti. Mulla itselläni on koko opintojen ajan, vaihtoa lukuunottamatta tietysti, ollut kokopäiväinen työpaikka, josta sain ottaa palkattomiksi ne harvat koulupäivät mitä tarvitsin. Koulupäiviä nimittäin kyllä on monimuodossakin, ja meillä niitä on ollut tavallisesti yksi tai kaksi kuukaudessa. Toki niihinkään osallistuminen ei ollut täysin pakotettua ja monet luokkalaisista joutuivatkin omien töidensä takia jättämään koulupäiviä toisinaan väliin. Muutenhan tämä koulutus ei poikkea oikeastaan mitenkään tavallisesta päiväopiskelusta ja esimerkiksi koulutuksen pituus on tavallisesti sama näissä molemmissa.
Eli siis opiskelu monimuodossa on lähinnä pelkästään etäopiskelua. Palautettavia tehtäviä on tasaisesti pitkin lukukautta riippuen tietysti kurssista, mutta isoimpien palautettavien tehtävien deadlinet ovat ennen joulua ja toukokuun lopulla. Tehtäviä on laajasti kurssista riippuen niin yksilötehtävinä kuin ryhmätöinäkin, ja ryhmätöissä käytettiin paljon Facebookia ja Google Drivea kun ei useinkaan päästy näkemään kasvokkain. Kurssit myös suoritetaan päiväopiskelumuodon tapaan tehtävillä, lopputyöllä, tentillä tai vastaavalla ja kurssien sisältö on käsittääkseni myös sama kuin päiväopiskelijoilla. Perusharjoittelun olen muuten saanut suoritettua vain sillä, että olen ollut koulun ohessa töissä ja suorituksen kirjaamiseen tarvittiin pelkät allekirjoitukset.

Toisille tämä etäopiskelu sopii ja toisille taas ei. Mullakin on fiilikset monimuotoa kohtaan vaihdellut monesti kauden mukaan, koska kun deadlinet painaa päälle, tekee mieli kirota koulutus ja itseni maan alimpaan rakoon, varsinkin jos en ole aloittanut tehtäviä ajoissa. Toisinaan taas tehtävien teko pitkin lukukautta sujuu rennosti ja mietin töihin mennessä miksei kaikkia koulutuksia ole järjestetty monimuotona. Tietenkään se ei ole mahdollista eikä se olisi oikeasti edes hyvä juttu, mutta ymmärtänette pointin. Monimuodossa kaipaisin silti enemmän sitä vuorovaikutusta niin opettajien kuin oppilaidenkin kanssa, ja esimerkiksi opiskelijabileet saattaa jäädä tällä koulutusmuodolla melkein kokonaan väliin. Silti ymmärrän ettei tälle voida tehdä mitään, koska kyseessä on tosiaan tällainen opiskelumuoto.
Välillä mä olen ollut opetukseen silti epätyytyväinen, kuten vähän vihjasinkin tässä postauksessa. Meillä on kyllä tosi hyviäkin opettajia, mutta jotkut tietyt ehkä ottavat monimuodon vähän liian kirjaimellisesti eikä useimmista lähiopetuspäivistä ole siksi ollut mitään hyötyä. Usein myös teknologia on opetuksen tiellä, kun joskus opetukseen tarvittavat materiaalit, Skypet ja vastaavat eivät vain toimi ja sitten ollaankin ongelmissa. Ryhmätöidenkin toteuttaminen on monesti mennyt niin, että jokainen hoitaa oman osuutensa yksilötyönä ja sitten vaan toteutetaan työn esitelmä yhdessä. Tästä kaikesta itseopiskelun määrästä olen välillä ollut huolissanikin, että tuleeko musta yhtä pätevä tradenomi kuin päiväopiskelijoista koska mulla ei ole yhtä aktiivista opettajien tukea kuin heillä. Nuo fiilikset ovat silti aika harvinaisia ja tiedän, että kyllä mun arvosanat kertovat siitä että olen tarpeeksi pätevä ja onhan mulla se kaikki työkokemus nyt myös tukena.

Kuitenkin olen kokenut monimuotokoulutuksen olleen just mulle se paras vaihtoehto. Olen todella tyytyväinen siihen, kuinka paljon ja millaista työkokemusta olen saanut opiskelujen ohella. Olen myös oppinut niin paljon muilta opiskelijoilta, koska mähän olen siis meidän luokan toiseksi nuorin oppilas. Koska kyseessä on aikuiskoulutus, monilla mun luokkakavereilla on ihan omia yrityksiä ja monien vuosien työkokemusta, ja mä olen saanut nauttia heiltä opituista vinkeistä ja muista. Monimuoto on mahdollistanut mulle niin paljon ja siksi olen siihen valintaan niin tyytyväinen.
Kootusti siis monimuotokoulutus tarkoittaa etäopiskelua, mutta muuten se on täysin sama juttu kuin päiväopiskelu. Saan täysin saman tutkinnon suoritettua tällä ja samassa ajassa, mutta sen lisäksi monimuoto on mahdollistanut mulle kokopäiväisen työskentelyn opiskelun ohella, asumisen eri kaupungissa kuin missä mun koulu on ja enemmän vapauksia opiskeluun. Toki se myös vaatii enemmän vapaa-ajan käyttöä opiskeluun, mutta sitä se valintojen maailma on.

Mä voin itse suositella monimuotoa täysin sydämin. Ja myös suoraan lukiosta tai ammattikoulusta valmistuville, koska vaikka tämä on tavallaan aikuiskoulutus, ei ole mitään estettä miksei nuoremmatkin siitä selviäisi. Muistutan silti punnitsemaan tarkkaan jos monimuotoa harkitset, että onko susta opiskelemaan etäopiskeluna koska se oikeasti vaatii myös todella paljon työtä. Loppujen lopuksi koulutusmuoto on kuitenkin vain itsestä kiinni ja mun mielestä ihminen pystyy oikeastaan mihin vain kun tarpeeksi haluaa 🙂

×××
Kuvat liittyvät nyt vahvasti aiheeseen hahah 😀 Ne on koottu mun satunnaisista snäpeistä kouluun liittyen, ja mua voi seurata Snapchatissa @ellimarias !

Yhteishaku lähestyy taas kovaa vauhtia ja sainkin idean vihdoin kertoa täälläkin tarkemmin mun koulutuksesta. Se nimittäin ihmetyttää lähes kaikkia enkä kyllä ihmettele yhtään miksi. Tällä kertaa haluan kertoa teille mun koulutusmuodosta, mutta lähiviikkoina voisin myös kertoa itse alastakin, tai lähinnä mun suuntautumislinjasta joka on sekin hieman harvinaisempi. Mun koulutus on siis toteutettu monimuotona, ja sen…

By ELLI