Kategoria: Ura

Oma työ ja ala vastaan kestävä kuluttaminen

27.3.2019 3



Oma työ ja ala vastaan kestävä kuluttaminen. Mä en nyt lupaa, että tämä teksti olisi mitenkään johdonmukaista tai että se antaisi lukijalleen jotain. Tämä on lähinnä omaa pohdintaani, sillä haluan purkaa näitä ajatuksiani koskien ristiriitaa mun työn ja alan sekä kestävän kuluttamisen välillä. Tämä pohdinta ei todennäköisesti päädy mihinkään ratkaisuun, mutta asioiden purkaminen kirjoittamalla on aina selkeyttänyt mun ajatuksia. Toivon myös kuulevani teiltä lukijoilta ajatuksia tästä, sillä en varmasti ole ainoa joka näitä miettii.









Unelmahommissa

Mähän siis opiskelen tradenomiksi ja pääsuuntautumiseni on urheilujohtaminen ja -markkinointi. Vaihdossa ollessani painotin erityisen paljon markkinointiopintoja ja samaa silmällä pitäen valitsin syventävän harjoittelupaikkani, josta sitten tuli mulle ihan työpaikkakin. Voisi siis sanoa, että markkinointi on se mun ala, sillä suoranainen urheilumarkkinointi sekä urheilujohtaminen on jäänyt vähän taka-alalle. Markkinointi on myös se, mitä haluan tehdä tulevaisuudessanikin.






Markkinointi alana painottuu tietoisuuden lisäämiseen ja sitä kautta myynnin kasvattamiseen erilaisten keinojen avulla. Ja sitä mä olen päässyt tekemään vaihtoa edeltävässä työssäni mediatalossa ja teen sitä totta kai myös nykyisessä työssäni markkinointikoordinaattorina.

Viime viikolla meillä oli käynnissä kevään isoin hintakampanja. Kyseessä oli kevään raskain viikko niin fyysisesti kuin henkisestikin, ja sitä varten ollaan tehty töitä käytännössä koko alkuvuosi. Koska kyseessä oli hintakampanja, kamppiksessa mentiin tietysti kuluttaminen edellä. Periaatteessa meidän tehtävä oli saada ihmiset saman katon alle ja liikkeet huolehtivat myynnistä, mutta kyllä meidänkin kärki tässä oli shoppailuun ja kuluttamiseen kannustaminen.




















Silti mä kannustan ihmisiä työkseni kuluttamaan ja shoppailemaan?!

Ristiriita oman työn ja kestävän kuluttamisen välillä

Kuten tiedätte, mä yritän vähentää ja järkeistää kuluttamistani monen muun tapaan. Silmitön kuluttaminen ei enää ole se juttu enkä halua itse käyttäytyä niin. Ostan kun tarvitsen jotain ja pyrin tiedostamaan oman vaatekaappini paremmin, jotta houkutusta uudelle ei olisi niin paljoa. Ja mun mielestä meidän kaikkien tulisi tehdä niin, koska ei tämä maapallo kestä tätä kaikkea.

Silti mä kannustan ihmisiä työkseni kuluttamaan ja shoppailemaan?! Se aiheutti mulle valtavan ristiriidan. Tätä mä haluan tosissani tehdä työkseni ja tämä ala vaan kasvaa ja kehittyy, eikä maailma toimi tai pyöri ilman markkinointia. Mutta samalla se sotii koko meidän maailmaa vastaan ja omaa pyrkimystäni elää edes vähän ekologisemmin. Tuntuu vähän jopa tekopyhältä yrittää tehdä itse fiksumpia valintoja, mutta samalla kannustaa muita kuluttamaan.

Yksittäiset kampanjathan eivät ole koskaan olleet mulle ongelma, koska mun mielestä ihminen voi kuluttaa fiksusti esimerkiksi Black Fridayna. Mun mielestä tarjoushaukkailu on fiksua ja varsinkin jos tarjouspäivänä hankkii vain tarpeellisia juttuja. Tällaista tilannetta voi myös edeltää pidempi ostolakkokausi, mikä on mun mielestä se ideaalitilanne. Mutta jotenkin viime viikon tykitys töissä oli liikaa ja sai miettimään tätä tilannetta. Toki ei se meidän markkinointi sulje pois sitä, etteivätkö kuluttajat voisi shoppailla fiksusti, mutta onhan siinä jokatapauksessa aina vaara siitä, että kuluttaminen lähtee käsistä. Ja tunnen tavallaan olevani osasyyllinen siihen.






Mistä löytää kultainen keskitie?

Tosiaan, eihän markkinointi ja myynti sekä kestävä kuluttaminen sulje toisiaan pois. Ideaalein tilannehan olisi se, jos saisi markkinoida ekologisia brändejä ja siihen pyrin blogini kanssa. Mutta sitten taas ihan päivätyössä en voi tätä valintaa tehdä, kun meilläkin on liikkeitä niin moneen lähtöön. Ja kun saan tehdä sitä työtä mitä haluan, en siinä kohtaa valikoi liikkeitä kestävän kuluttamisen näkökulmasta. Siinä vaiheessa se itse työ menee edelle, kuin edustettava brändi, ainakin tällä hetkellä kun urani on vasta alussa. Tämä on tosi hankala selittää, mutta tiedän että ymmärrätte. Tällä hetkellä mulle on erittäin tärkeää päästä tekemään sitä mitä haluan tehdä tulevaisuudessakin ja kehittyä siinä.












Onko mulla oikeus tehdä sitä työtä mistä nautin? Mitä jos joskus tulevaisuudessa henkilökohtainen pyrkimys ekologisempaan elämään vaikuttaa siihen mitä haluan tehdä työkseni? Onko työelämäni ja blogini kumpikaan enää uskottava, kun ne ovat niin isossa ristiriidassa keskenään? Miten löytäisin näiden välille kultaisen keskitien, kun en kummastakaan halua luopua? Onko oikein kannustaa ihmisiä kuluttamaan, kun vaara on se, ettei kuluttaminen pysy enää fiksuna?






Mulla on sinäänsä vähän eri asia kuin esimerkiksi myyjillä. Mä en myy mitään eikä kukaan painosta mua myymään mitään. Siellä ruudun takana on varmasti ihmisiä, jotka tekevät myyntityötä elääkseen ja kysyisinkin, onko teillä samoja ajatuksia? Kaipaan vertaistukea tähän ja tuntuu että aivot menee ihan solmuun tästä ajattelemisesta 😀 Fakta on kuitenkin se, ettei myymistä ja markkinointia voida koskaan lopettaa, mutta onko siitä huolimatta sallittua tuntea tällaista ristiriitaa ja mitä sille pitäisi tehdä?


















takki TED BAKER
laukku LOUIS VUITTON
kaulahuivi MARJA KURKI
kengät SKOPUNKTEN

Oma työ ja ala vastaan kestävä kuluttaminen

Onko sulla vastaavaa ristiriitaa? Mitä ajatuksia aihe herättää?




×××

Muista liittyä lukijaksi Bloglovinin tai Blogit.fi -sivun kautta!


Oma työ ja ala vastaan kestävä kuluttaminen. Mä en nyt lupaa, että tämä teksti olisi mitenkään johdonmukaista tai että se antaisi lukijalleen jotain. Tämä on lähinnä omaa pohdintaani, sillä haluan purkaa näitä ajatuksiani koskien ristiriitaa mun työn ja alan sekä kestävän kuluttamisen välillä. Tämä pohdinta ei todennäköisesti päädy mihinkään ratkaisuun, mutta asioiden purkaminen kirjoittamalla on…

By ELLI

Kun työelämä vie mennessään kesken opintojen

18.1.2019 8
kuvat © Emilia

Kerroin vuosikoosteessa, että opinnot olivat ehkä vuoden 2018 heikoiten sujunut juttu. Lupailin avata sitä nyt alkuvuodesta ja tässä sitä nyt ollaan. Niille jotka eivät tiedä, mä tosiaan opiskelen ammattikorkeakoulussa monimuotona liiketaloutta. Musta tulee tradenomi ja mun suuntautuminen on urheilujohtaminen ja -markkinointi. Monimuotokoulutuksesta olen kirjoittanut aiemmin täällä ja tässä postauksessa selvensin tuota suuntautumislinjaani.

 

Mun opintojen taustat

Mulla oli tosiaan tavoitteena valmistua jouluksi eli olen nyt opiskellut 3,5 vuotta. Tavoite ei siis toteutunut, mutta uusi yritys nyt keväällä kun määräaikakin on menossa umpeen. Mullahan on jo yhtä pistettä vaille opintopisteet kasassa, mutta silti puuttuu opinnäytetyö eikä mulle ole vielä kirjattu suoritettua harkkaa eivätkä vaihtosuorituksetkaan näy kirjattuina. Eli toisin sanoen olen opiskellut enemmän kuin olisin saanut 😀 Siitä huolimatta olen pohtinut, valmistunko ollenkaan.

Ensimmäiset kaksi vuotta meni koulussa tosi hyvin, kävin säännöllisesti kuukausittain koulussa kaikilla lähipäivillä. Sain hyviä numeroita kursseista ja tenteistä, ilmoittauduin ajoissa kursseille ja palautin tehtävät ajallaan. Vaihtosyksy kului aika samalla tavalla, osallistuin lähes kaikille tunneille ja panostin kouluun ehkä enemmän kuin koskaan.

 

Epäonnistuneet opinnot viime vuonna

Vuosi 2018 oli kuitenkin työntäyteisempi kuin mikään muu aiempi vuosi. Suunnitelma oli napata harkkapaikka vaihdon jälkeiseksi kevääksi ja siinä onnistuin. Työelämä kuitenkin vei mukanaan kesällä niin kovin, että mulla jäi harjoittelun oppimispäiväkirja viimeistelemättä. Ja palauttamatta ja siitä se alamäki sitten alkoi.

Kesällä en tajunnut ilmoittautua kursseille, kun unohdin koko ilmoittautumiset. Onnistuin kuitenkin änkemään itseni viime tipassa kahdelle pakolliselle kurssille, joiden piti valmistaa opinnäytetyön tekemiseen ja jotka jäivät multa vaihdon vuoksi suorittamatta. Niiden lisäksi hoksasin ilmoittautua intensiivikurssille, joka järjestettiin Pietarissa, kun siitä tuli erillinen sähköposti-ilmoitus. Pohdin myös paljon opinnäytetyön aihetta, joka tuntui ylitsepääsemättömältä.

 

Syksyllä kävin pari kertaa koulussa tuon intensiivikurssin vuoksi. Sen kurssin tehtäviä tein joten kuten, ja parhaimmillaan palautin tehtävän junassa matkalla Pietariin, kun se piti palauttaa ennen matkaa 😀 Intensiivikurssilla tuli toki tehtyä tehtäviä ahkerasti ja koin oppineeni paljon. Sen jälkeenkin sain kuin ihmeen kaupalla itseni palauttamaan raportin ajallaan.

Mutta siihen se sitten jäi. Ne kaksi oppariin valmistavaa kurssia vain jäivät, enkä laittanut tikkuakaan ristiin niiden suhteen. Joulukuun puolessa välissä vasta hoksasin, että hitto ne kurssit. Olin ollut töissä niin paljon ja vapaa-ajalla niin väsynyt tai muissa riennoissa, etten ehtinyt urhata ajatustakaan niille kursseille. Muistan tuolloin pohtineeni monet illat, että valmistunko sittenkään määräajassa. Nuo kurssit kun tulisi suorittaa ennen opparia, ja nyt niiden lykkääntyminen tarkoittaisi myös opparin ja valmistumisen lykkääntymistä.

 

Vihdoin kaikki järjestyy

Joulun annoin itseni rauhoittua ja siirsin kaikki koulujutut mielestä pois. Nyt alkuvuodesta oli kuitenkin otettava itseä niskasta kiinni. Tutkin paljon mun opintosuorituksia ja laitoin sitten erittäin nöyrän sähköpostin opettajalleni, jossa tiedustelin valmistunko ollenkaan. Otettiin puhelinpalaveri, joka oli kieltämättä vuoden paras tähän mennessä. Opettaja oli aluksi sitä mieltä, että pakolliset olisi suoritettava, mutta kun kuuli että mulla on opintopisteitä jo 209/210, tilanne muuttui täysin.

Hän sanoi mulle, että kun mulla on noin paljon suorituksia, eiköhän me saada hyväksiluettua ne puuttuvat niin, että jää enää opinnäytetyö. Ette tiedäkään kuinka lohduttavaa se oli kuulla! Oppariin mä nimittäin uskon pystyväni tänä keväänä, mutta jos sen lisäksi pitäisi suorittaa kaksi muuta kurssia, olisi se kyllä jo liikaa töiden kylkeen.

 

Siinä samalla puhelimessa sain neuvoja, kuinka saisin nuo mun vaihtoajan suoritukset kirjattua. Sovittiin myös, että ensi kuussa yrittäisin päästä koululle paikanpäälle, jotta voitaisiin katsoa kaikki hyväksiluvut kuntoon. Tehtiin selvä suunnitelma, millä mun pitäisi päästä melko helposti eteenpäin.

Vihdoin tuntuu siltä, että koulujutut alkaa järjestyä! Syksyllä kaikki oli ihan kaaosta sen suhteen ja menetin toivoni täysin. Mutta nyt mulla onkin tosiaan enää opinnäytetyö tekemättä, ja vihdoin myös aiheita siihen tuntuu löytyvän töiden kautta. Mä olen aina puhunut monimuodon puolesta, ja edelleenkään en olisi valinnut toisin. Silti en olisi koskaan arvannut, kuinka työelämä voisi viedä mukanaan näin lujaa että unohdan opiskelut. Viimeiseen vuoteen musta ei nimittäin ole edes tuntunut yhtään siltä, että opiskelisin 😀 Oma syyhän se vain on ollut, kun olen ollut niin keskittynyt töihin.

 

Ehkä tää tästä. Vähän on pää vielä sekaisin ja koulujuttuja on tosi paljon järjesteltävänä. Opparistakaan ei tule helppo tai kevyt urakka, mutta täytyy pyrkiä aloittamaan se mahdollisimman ajoissa. Sain kuitenkin paljon uskoa ja toivoa, joten ehkä mä pystyn tähän ja saan paperit vielä tänä vuonna.

 

Työelämä vai opiskelu? Kumpaan sä panostat enemmän?

 


×××
Muistathan seurata mua myös Instagramissa @ellileppiniemi

 
 
 
 
 
 


LUE MYÖS NÄMÄ

kuvat © Emilia Kerroin vuosikoosteessa, että opinnot olivat ehkä vuoden 2018 heikoiten sujunut juttu. Lupailin avata sitä nyt alkuvuodesta ja tässä sitä nyt ollaan. Niille jotka eivät tiedä, mä tosiaan opiskelen ammattikorkeakoulussa monimuotona liiketaloutta. Musta tulee tradenomi ja mun suuntautuminen on urheilujohtaminen ja -markkinointi. Monimuotokoulutuksesta olen kirjoittanut aiemmin täällä ja tässä postauksessa selvensin tuota suuntautumislinjaani.…

By ELLI

27 päivän työputki ja mitä siitä on seurannut?

12.5.2018 8

Huh. Tänään se on vihdoin taputeltu, nimittäin 27 päivän työputki. En olisi uskonut pystyväni tähän, mutta hengissä ollaan vielä:D Mä tosiaan teen tällä hetkellä kahta työtä päällekäin, ja näistä toinen on mun palkkatyö ja toinen on syventävä harjoittelu, joka sekin kyllä jatkuu syksyyn saakka vielä palkallisenakin. Harjoittelu on ollut kokopäiväistä, mutta nyt kesällä molemmat mun työpaikoista tulevat olemaan osa-aikaisia jotta saan työvuorot paremmin sopimaan keskenään.

Nyt kuitenkin huhti-toukokuun vaihteen kohdalla mulla on ollut tavallista enemmän tunteja näissä molemmissa Ratinan avajaisista johtuen, koska mun molemmat työt liittyvät siihen todella vahvasti. Tästä syystä mulle kertyikin nyt 27 päivän työputki ja työtunteja enemmän kuin koskaan tällaisella aikavälillä. Hyvin usein mun työpäivät ovat kokonaisuudessaan kestäneet vähän yli kahdeksasta jopa iltakymmeneen, sillä arkiaamuisin olen suunnannut heti toimistolle harkkaan ja siirtynyt sitten sieltä iltapäivällä töihin. Harkka on ollut henkisesti aika stressaavaa ja palkkatyö taas fyysisesti raskasta, varsinkin avajaiskiireiden keskellä.

 

Mä olenkin huomannut itsessäni merkkejä, että nyt ollaan menty ihan äärirajoilla. Henkisesti olen vielä kohtuu pirteä, koska osaan käsitellä stressiä aika hyvin ja henkisellä sisulla mä olenkin jaksanut eteenpäin. Fyysisesti olenkin sitten huomannut moniakin pieniä oireita. Ensimmäisenä mulle iski pieni kehon uupumus. Käsien ja jalkojen nostaminen ja liikuttaminen oli aina vain rankempaa, ja lihakset tuntuivat painavan miljoona kiloa. Olo oli kuin jyrän alle jääneellä ja tuntui siltä, kuin olisin tehnyt todella rankkoja salitreenejä vaikken ole sellaisille ehtinyt uhrata ajatustakaan. Kaikki mun liikkeet alkoivat pikkuhiljaa hidastua ja esimerkiksi mun kävelemistahti hidastui todella paljon, niin oudolta kuin se kuulostaakin.

 

Väsymys iski seuraavana ja kroppa tuntui pitävän ihan täysillä kiinni unesta. Mä en välttämättä enää reagoinut yhtään mitenkään herätyksiin ja nukuin vain niiden kymmenien herätysten ohi. Mun keho on näinä viikkoina oikein vaatinut tarpeeksi unta, eli siis jos olen vielä myöhään illalla töiden jälkeen tehnyt blogijuttuja, jotka ovat venyttäneet nukkumaanmenoa vaikkapa tunnilla, niin keho on vaatinut sen tunnin lisää unta aamulla.

Seitsemän tuntia tuntuu olevan se vakio, ja ennen kuin olen nukkunut seitsemän tuntia, ei ole toivoakaan että heräisin oikeastaan mihinkään herätyksiin näin kärjistetysti. Musta on totta kai hyvä että keho pitää huolen itsestään näin. Toki se on sitten vaikeuttanut aamuja, kun olen meinannut monesti myöhästyä tämän takia, mutta onneksi vain meinannut! Ja hahah, ainakin olen oppinut tekemään aamutoimet ja meikkaamaan jopa puolet lyhyemmässä ajassa kuin normaalisti.

 

Pahinpana oireena pitkästä työputkesta olen huomannut ihmeelliset pääkipuilut, joka ei lähde pois särkylääkkeillä. Päätä saattaa jomottaa jo heti herätessä ja se vain pahenee jos liikutan niskaani. Kipu on niin vahva, että välillä mun silmissä jopa sumenee tai osa näkökentästä on täysin sumeana. Mulla on ollut tällaista paljon lievempänä aiemminkin, ja ollaan epäilty aurallista migreeniä tai vastaavaa. Nyt kuitenkin epäilen niskanikamien jumeja, ja haluan ensimmäisenä sulkea ne pois ja tästä syystä suunnitelmissa on käydä jäsenkorjaajalla tai vastaavalla ensimmäistä kertaa koskaan.

Koti meillä on ihan myrskyn jäljiltä. En edes muista koska olisin siivonnut ja esimerkiksi mun vaatekaapin lattialla on valtava vaatekerros. Kaikki tavarat tuntuvat olevan hukassa kaiken epäjärjestyksen vuoksi, mutta täytyy nyt todellakin koittaa saada tavarat paikoilleen. Mä nimittäin voitin Zadaan arvonnasta meille kotisiivouksen, eikä se olisi todellakaan voinut tulla parempaan ajankohtaan! Kohta meilläkin on taas siistiä.

 

Mua myös harmittaa ihan suunnattomasti se, etten ole ehtinyt viettää niin paljoa aikaa Mishan ja poikaystävän kanssa kuin mitä haluaisin. Välillä tuntuu että olen kamala koiranomistaja, mutta onneksi meitä on kaksi, jotka ovat tuohon koiraan sitoutuneet ja elämäntilanteesta riippuen toinen saattaa hoitaa koiraa toisinaan enemmän. Vastaavasti Misha myös on iso piristys poikaystävän elämässä, ja he ovatkin ihan parhaita kavereita keskenään. Onneksi vierelle on löytynyt just tuo tyyppi, joka ymmärtää ja auttaa mua tässäkin tilanteessa parhaansa mukaan ♡

Tosiaan huomenna on mun ensimmäinen oikea vapaapäivä tämän hullun työputken jälkeen. Se on toki äitienpäivä, joten veikkaan etten saa pelkästään vain rentoutua, mutta kyllä mä koen tästäkin olevan mulle apua. Luksukselta ovat myös tuntuneet ne päivät, kun mulla on ollut pelkkää harkkaa, koska silloin saan vaan olla iltapäivän ja illan. Puolikkaassakin päivässä keho ehtii palautua yllättävän hyvin, ainakin mun kohdalla. Joka tapauksessa, itse olen itseni tähän tilanteeseen ajanut ja jollain hullulla tavalla nautin tästä. Parasta on se, että tiedän olevani oikealla reitillä unelmia kohti ja tiedän että tämä kiireinen aika palkitsee mut vielä.

 

Kuvat ovat ihan aiheeseen liittymättömästi meidän Tallinnan reissulta, ja kuvat minusta nappasi ihana Ane ♡ Asun näet paremmin täältä.

 

Saa nähdä minkälaisia työputkia tässä kesän aikana tulee vielä eteen:D Töitä nimittäin riittää, mutta toivotaan nyt ettei ihan näin pitkäksi venähtäisi ilman yhtäkään vapaapäivää, heh. Olipas muuten ihana kirjoitella tällaisia ihan rehellisiä kuulumisia ja fiiliksiä teille! Blogimaailmassa vallitsevalle kiiltokuvaelämälle tällaiset kuulumiset ovat varmasti kivaa vastapainoa ja just sitä ihan oikeaa elämää.

 

Onko sulla työkiireitä tai loppurutistuksia koulussa?

 


×××
Tykkää blogista myös Facebookissa!

 
 
 
 
 
 


LUE MYÖS NÄMÄ

Huh. Tänään se on vihdoin taputeltu, nimittäin 27 päivän työputki. En olisi uskonut pystyväni tähän, mutta hengissä ollaan vielä:D Mä tosiaan teen tällä hetkellä kahta työtä päällekäin, ja näistä toinen on mun palkkatyö ja toinen on syventävä harjoittelu, joka sekin kyllä jatkuu syksyyn saakka vielä palkallisenakin. Harjoittelu on ollut kokopäiväistä, mutta nyt kesällä molemmat mun…

By ELLI