Kategoria: Ura

Mitä markkinointikoordinaattori tekee? Vastaukset teidän kysymyksiin!

15 toukokuun, 2019 0







Markkinointikoordinaattori ammattinimikkeenä. Kyselin pari viikkoa sitten Instagramin kysymykset-ominaisuudella mitä te haluatte tietää mun työstä. Kysymyksiä tuli tosi kivasti ja iso kiitos siitä teille ♡ Poimin joukosta nämä tämän postauksen kysymykset ja niputin muutamia yhteen jotka olivat lähellä toisiaan, eli tänään tosiaan saatte vastaukset näihin! Mä siis työskentelen markkinointikoordinaattorina kauppaskeskusmarkkinoinnin parissa. Aloitin tässä työssäni ensin harjoittelijana, sitten jatkoin osa-aikaisena kesätyöntekijänä ja nyt olen ihan kokopäiväinen työntekijä.

Mutta, pidemmittä puheitta mennään kysymyksiin!






Mistä työtehtäväsi koostuvat ja mitä sun työnkuvaan kuuluu?

Mun työtehtäviä on ihan lukemattomia! Varsinaiseen työnkuvaan kuuluu markkinoinnin avustavat toimet ja sosiaalinen media on täysin mun vastuulla. Mutta nuo avustavat toimet kattavat sitten melkeinpä mitä vaan; excelöin erilaisia yhteystietoja, tilastoja sun muita, oikoluen ja tarkistan aineistoja, välitän materiaaleja eteenpäin, tilaan julisteita ja flyereitä, vien muistilistoja liikkeisiin, haen ja toimitan erinäisiä tarvittavia juttuja liikkeisiin, siivoan varastoa, tauotan promoottoreita, ideoin tapahtumia, valokuvaan, toteutan sisäisiä kyselyitä, teen slide-esityksiä, koordinoin peittotöitä, mittaan tarvittavia alueita, autan suunnittelemaan kehitysehdotuksia, valmistelen tapahtumia, tarvittaessa olen myös tapahtumissa tuottajana, teen sisäisiä tiedotteita, vastaan asiakaspalautteisiin, päivitän kuva- ja logopankkia ja niin edelleen. Eli tässä työssä saa tehdä todellakin kaikkea laidasta laitaan.


Millaisella koulutuksella tuohon työhön pääsee?

Itselläni on liiketalouden AMK-tutkinto vielä kesken, eli melkein-tradenomina olen täällä. Itseasiassa aloitin tämän työn harjoittelijana, joka toteutettiin koulutukseni syventävänä harjoitteluna.


Mikä on parasta sun työssä?

Ehkäpä juuri monipuolisuus. Yksitoikkoisuus ei ole mua varten työelämässä, vaan rakastan sitä että jokainen päivä on ihan oikeasti erilainen. Yksi parhaimpia juttuja on tietenkin myös itse markkinointi, on nimittäin ihan mahtavaa päästä oikeasti tälle alalle ja näihin tehtäviin jo näin nuorena.






Haluaisitko tehdä tuota loppuelämäsi?

En tiedä juuri tästä kyseisestä työstä, mutta jotakin hyvin samanlaista varmasti!


Mitä markkinointia koordinoit? Tuotteita, palveluita?

Koordinoin koko keskuksen yleistä markkinointia. Eli lähinnä yleistä brändimarkkinointia, mutta isona osana on myös tapahtumat ja tapahtumamarkkinoinnin koordinointi.


Onko työsi haastavaa?

Ajoittain hyvinkin haastavaa. Kyllä se päivittäin haastaa, mutta toisinaan on hiljaisempia kausia, jolloin haastavuus ei ole niin raskasta kuin esimerkiksi tärkeimpien kampanjoiden aikana.


Onko hyvä palkka?

Sanotaanko että olen tyytyväinen siihen! Mullahan on toki edelleen harjoittelijan palkka, koska en ole vielä valmis koulusta. Yleisesti alalla on mun mielestä ihan ookoo palkka, sitten valmistuneena.






Haastavin asia työssäsi?

Ehkä priorisointi ja paineen sietäminen. Tehtäviä saattaa pahimpina aikoina tulla muutaman minuutin välein, jolloin kaikkea ei tietenkään voi tehdä heti. Priorisoinnissa mulla on itsellänikin vielä paljon kehittämistä. Koen että siedän painetta tällä hetkellä jo hyvin, mutta toki sitäkin voi aina sietää vieläkin paremmin 😀


Mitä ominaisuuksia työssäsi vaaditaan?

Markkinointikoordinaattori tarvitsee paineensietokykyä, heittäytymiskykyä, luovuutta, tarkkuutta ja priorisointikykyä ainakin. Myös tietenkin ymmärrystä laaja-alaisesta markkinoinnista, mutta sitä oppii aina lisää matkan varrella.


Miten pääsit tuohon työhön?

Syventävän harjoittelun kautta! Bongasin Tampereelta rekrytilaisuuden, jossa päätin pyörähtää. Hain siellä muitakin töitä (ja itseasiassa nappasin viime vuoden baristan paikan sieltä), mutta viimeisen cv:ni päätin viedä nykyiselle esimiehelleni vaikkeivat he etsineet työntekijöitä. Kannatti!


Mikä on ollut vaikein työtehtävä?

Hmm tämä on paha! Raskain työtehtävä on kokonaisuudessaan meidän isoin hintakampanja, joka on kaksi kertaa vuodessa. Edellisen päätyttyä käydään heti seuraavan kimppuun ja ne ovat aina todella rankkoja työrutistuksia, ja vauhti vaan kovenee mitä lähempänä kampanja on.

Mutta vaikein yksittäinen työtehtävä on tosi vaikea kysymys. Ehkä meidän karttaprojekti loppuvuonna, oh my 😀








Siinä! Tosiaan markkinointikoordinaattori saattaa tehdä hyvin moninaista työtä ja vitsit, olen niin onnellinen sekä ylpeä tästä työpaikastani. Tässä on hyvä olla just nyt. Jos sulle jäi vielä jotain kysyttävää, heitä ihmeessä kommenttia niin vastailen kommenttiboksin puolella!

Ja haha psst. Kuvat ovat puhtaasti kuvituskuvia, mun työssä ei todellakaan tarvitse pukeutua jakkuun 😀 Työtehtävät kun ovat niin monipuolisia, saatan tiettyinä päivinä viilettää töissä collegepaidassa ja väljissä farkuissa tai jopa treenitrikoissa. Meillä ei onneksi edellytetä virallista pukeutumista vaikka kuvat saattavatkin antaa sellaisen kuvan.



Oliko sulla jotain olettamuksia siitä, mitä markkinointikoordinaattori tekee? Yllättikö joku juttu?




×××

Pieniä otteita mun työstä pääsee aina välillä seuraamaan Instagramin @ellileppiniemi kautta 🙂


Markkinointikoordinaattori ammattinimikkeenä. Kyselin pari viikkoa sitten Instagramin kysymykset-ominaisuudella mitä te haluatte tietää mun työstä. Kysymyksiä tuli tosi kivasti ja iso kiitos siitä teille ♡ Poimin joukosta nämä tämän postauksen kysymykset ja niputin muutamia yhteen jotka olivat lähellä toisiaan, eli tänään tosiaan saatte vastaukset näihin! Mä siis työskentelen markkinointikoordinaattorina kauppaskeskusmarkkinoinnin parissa. Aloitin tässä työssäni ensin harjoittelijana,…

By ELLI

Oma työ ja ala vastaan kestävä kuluttaminen

27 maaliskuun, 2019 3



Oma työ ja ala vastaan kestävä kuluttaminen. Mä en nyt lupaa, että tämä teksti olisi mitenkään johdonmukaista tai että se antaisi lukijalleen jotain. Tämä on lähinnä omaa pohdintaani, sillä haluan purkaa näitä ajatuksiani koskien ristiriitaa mun työn ja alan sekä kestävän kuluttamisen välillä. Tämä pohdinta ei todennäköisesti päädy mihinkään ratkaisuun, mutta asioiden purkaminen kirjoittamalla on aina selkeyttänyt mun ajatuksia. Toivon myös kuulevani teiltä lukijoilta ajatuksia tästä, sillä en varmasti ole ainoa joka näitä miettii.









Unelmahommissa

Mähän siis opiskelen tradenomiksi ja pääsuuntautumiseni on urheilujohtaminen ja -markkinointi. Vaihdossa ollessani painotin erityisen paljon markkinointiopintoja ja samaa silmällä pitäen valitsin syventävän harjoittelupaikkani, josta sitten tuli mulle ihan työpaikkakin. Voisi siis sanoa, että markkinointi on se mun ala, sillä suoranainen urheilumarkkinointi sekä urheilujohtaminen on jäänyt vähän taka-alalle. Markkinointi on myös se, mitä haluan tehdä tulevaisuudessanikin.






Markkinointi alana painottuu tietoisuuden lisäämiseen ja sitä kautta myynnin kasvattamiseen erilaisten keinojen avulla. Ja sitä mä olen päässyt tekemään vaihtoa edeltävässä työssäni mediatalossa ja teen sitä totta kai myös nykyisessä työssäni markkinointikoordinaattorina.

Viime viikolla meillä oli käynnissä kevään isoin hintakampanja. Kyseessä oli kevään raskain viikko niin fyysisesti kuin henkisestikin, ja sitä varten ollaan tehty töitä käytännössä koko alkuvuosi. Koska kyseessä oli hintakampanja, kamppiksessa mentiin tietysti kuluttaminen edellä. Periaatteessa meidän tehtävä oli saada ihmiset saman katon alle ja liikkeet huolehtivat myynnistä, mutta kyllä meidänkin kärki tässä oli shoppailuun ja kuluttamiseen kannustaminen.




















Silti mä kannustan ihmisiä työkseni kuluttamaan ja shoppailemaan?!

Ristiriita oman työn ja kestävän kuluttamisen välillä

Kuten tiedätte, mä yritän vähentää ja järkeistää kuluttamistani monen muun tapaan. Silmitön kuluttaminen ei enää ole se juttu enkä halua itse käyttäytyä niin. Ostan kun tarvitsen jotain ja pyrin tiedostamaan oman vaatekaappini paremmin, jotta houkutusta uudelle ei olisi niin paljoa. Ja mun mielestä meidän kaikkien tulisi tehdä niin, koska ei tämä maapallo kestä tätä kaikkea.

Silti mä kannustan ihmisiä työkseni kuluttamaan ja shoppailemaan?! Se aiheutti mulle valtavan ristiriidan. Tätä mä haluan tosissani tehdä työkseni ja tämä ala vaan kasvaa ja kehittyy, eikä maailma toimi tai pyöri ilman markkinointia. Mutta samalla se sotii koko meidän maailmaa vastaan ja omaa pyrkimystäni elää edes vähän ekologisemmin. Tuntuu vähän jopa tekopyhältä yrittää tehdä itse fiksumpia valintoja, mutta samalla kannustaa muita kuluttamaan.

Yksittäiset kampanjathan eivät ole koskaan olleet mulle ongelma, koska mun mielestä ihminen voi kuluttaa fiksusti esimerkiksi Black Fridayna. Mun mielestä tarjoushaukkailu on fiksua ja varsinkin jos tarjouspäivänä hankkii vain tarpeellisia juttuja. Tällaista tilannetta voi myös edeltää pidempi ostolakkokausi, mikä on mun mielestä se ideaalitilanne. Mutta jotenkin viime viikon tykitys töissä oli liikaa ja sai miettimään tätä tilannetta. Toki ei se meidän markkinointi sulje pois sitä, etteivätkö kuluttajat voisi shoppailla fiksusti, mutta onhan siinä jokatapauksessa aina vaara siitä, että kuluttaminen lähtee käsistä. Ja tunnen tavallaan olevani osasyyllinen siihen.






Mistä löytää kultainen keskitie?

Tosiaan, eihän markkinointi ja myynti sekä kestävä kuluttaminen sulje toisiaan pois. Ideaalein tilannehan olisi se, jos saisi markkinoida ekologisia brändejä ja siihen pyrin blogini kanssa. Mutta sitten taas ihan päivätyössä en voi tätä valintaa tehdä, kun meilläkin on liikkeitä niin moneen lähtöön. Ja kun saan tehdä sitä työtä mitä haluan, en siinä kohtaa valikoi liikkeitä kestävän kuluttamisen näkökulmasta. Siinä vaiheessa se itse työ menee edelle, kuin edustettava brändi, ainakin tällä hetkellä kun urani on vasta alussa. Tämä on tosi hankala selittää, mutta tiedän että ymmärrätte. Tällä hetkellä mulle on erittäin tärkeää päästä tekemään sitä mitä haluan tehdä tulevaisuudessakin ja kehittyä siinä.












Onko mulla oikeus tehdä sitä työtä mistä nautin? Mitä jos joskus tulevaisuudessa henkilökohtainen pyrkimys ekologisempaan elämään vaikuttaa siihen mitä haluan tehdä työkseni? Onko työelämäni ja blogini kumpikaan enää uskottava, kun ne ovat niin isossa ristiriidassa keskenään? Miten löytäisin näiden välille kultaisen keskitien, kun en kummastakaan halua luopua? Onko oikein kannustaa ihmisiä kuluttamaan, kun vaara on se, ettei kuluttaminen pysy enää fiksuna?






Mulla on sinäänsä vähän eri asia kuin esimerkiksi myyjillä. Mä en myy mitään eikä kukaan painosta mua myymään mitään. Siellä ruudun takana on varmasti ihmisiä, jotka tekevät myyntityötä elääkseen ja kysyisinkin, onko teillä samoja ajatuksia? Kaipaan vertaistukea tähän ja tuntuu että aivot menee ihan solmuun tästä ajattelemisesta 😀 Fakta on kuitenkin se, ettei myymistä ja markkinointia voida koskaan lopettaa, mutta onko siitä huolimatta sallittua tuntea tällaista ristiriitaa ja mitä sille pitäisi tehdä?


















takki TED BAKER
laukku LOUIS VUITTON
kaulahuivi MARJA KURKI
kengät SKOPUNKTEN

Oma työ ja ala vastaan kestävä kuluttaminen

Onko sulla vastaavaa ristiriitaa? Mitä ajatuksia aihe herättää?




×××

Muista liittyä lukijaksi Bloglovinin tai Blogit.fi -sivun kautta!


Oma työ ja ala vastaan kestävä kuluttaminen. Mä en nyt lupaa, että tämä teksti olisi mitenkään johdonmukaista tai että se antaisi lukijalleen jotain. Tämä on lähinnä omaa pohdintaani, sillä haluan purkaa näitä ajatuksiani koskien ristiriitaa mun työn ja alan sekä kestävän kuluttamisen välillä. Tämä pohdinta ei todennäköisesti päädy mihinkään ratkaisuun, mutta asioiden purkaminen kirjoittamalla on…

By ELLI

Kun työelämä vie mennessään kesken opintojen

18 tammikuun, 2019 8
kuvat © Emilia

Kerroin vuosikoosteessa, että opinnot olivat ehkä vuoden 2018 heikoiten sujunut juttu. Lupailin avata sitä nyt alkuvuodesta ja tässä sitä nyt ollaan. Niille jotka eivät tiedä, mä tosiaan opiskelen ammattikorkeakoulussa monimuotona liiketaloutta. Musta tulee tradenomi ja mun suuntautuminen on urheilujohtaminen ja -markkinointi. Monimuotokoulutuksesta olen kirjoittanut aiemmin täällä ja tässä postauksessa selvensin tuota suuntautumislinjaani.

 

Mun opintojen taustat

Mulla oli tosiaan tavoitteena valmistua jouluksi eli olen nyt opiskellut 3,5 vuotta. Tavoite ei siis toteutunut, mutta uusi yritys nyt keväällä kun määräaikakin on menossa umpeen. Mullahan on jo yhtä pistettä vaille opintopisteet kasassa, mutta silti puuttuu opinnäytetyö eikä mulle ole vielä kirjattu suoritettua harkkaa eivätkä vaihtosuorituksetkaan näy kirjattuina. Eli toisin sanoen olen opiskellut enemmän kuin olisin saanut 😀 Siitä huolimatta olen pohtinut, valmistunko ollenkaan.

Ensimmäiset kaksi vuotta meni koulussa tosi hyvin, kävin säännöllisesti kuukausittain koulussa kaikilla lähipäivillä. Sain hyviä numeroita kursseista ja tenteistä, ilmoittauduin ajoissa kursseille ja palautin tehtävät ajallaan. Vaihtosyksy kului aika samalla tavalla, osallistuin lähes kaikille tunneille ja panostin kouluun ehkä enemmän kuin koskaan.

 

Epäonnistuneet opinnot viime vuonna

Vuosi 2018 oli kuitenkin työntäyteisempi kuin mikään muu aiempi vuosi. Suunnitelma oli napata harkkapaikka vaihdon jälkeiseksi kevääksi ja siinä onnistuin. Työelämä kuitenkin vei mukanaan kesällä niin kovin, että mulla jäi harjoittelun oppimispäiväkirja viimeistelemättä. Ja palauttamatta ja siitä se alamäki sitten alkoi.

Kesällä en tajunnut ilmoittautua kursseille, kun unohdin koko ilmoittautumiset. Onnistuin kuitenkin änkemään itseni viime tipassa kahdelle pakolliselle kurssille, joiden piti valmistaa opinnäytetyön tekemiseen ja jotka jäivät multa vaihdon vuoksi suorittamatta. Niiden lisäksi hoksasin ilmoittautua intensiivikurssille, joka järjestettiin Pietarissa, kun siitä tuli erillinen sähköposti-ilmoitus. Pohdin myös paljon opinnäytetyön aihetta, joka tuntui ylitsepääsemättömältä.

 

Syksyllä kävin pari kertaa koulussa tuon intensiivikurssin vuoksi. Sen kurssin tehtäviä tein joten kuten, ja parhaimmillaan palautin tehtävän junassa matkalla Pietariin, kun se piti palauttaa ennen matkaa 😀 Intensiivikurssilla tuli toki tehtyä tehtäviä ahkerasti ja koin oppineeni paljon. Sen jälkeenkin sain kuin ihmeen kaupalla itseni palauttamaan raportin ajallaan.

Mutta siihen se sitten jäi. Ne kaksi oppariin valmistavaa kurssia vain jäivät, enkä laittanut tikkuakaan ristiin niiden suhteen. Joulukuun puolessa välissä vasta hoksasin, että hitto ne kurssit. Olin ollut töissä niin paljon ja vapaa-ajalla niin väsynyt tai muissa riennoissa, etten ehtinyt urhata ajatustakaan niille kursseille. Muistan tuolloin pohtineeni monet illat, että valmistunko sittenkään määräajassa. Nuo kurssit kun tulisi suorittaa ennen opparia, ja nyt niiden lykkääntyminen tarkoittaisi myös opparin ja valmistumisen lykkääntymistä.

 

Vihdoin kaikki järjestyy

Joulun annoin itseni rauhoittua ja siirsin kaikki koulujutut mielestä pois. Nyt alkuvuodesta oli kuitenkin otettava itseä niskasta kiinni. Tutkin paljon mun opintosuorituksia ja laitoin sitten erittäin nöyrän sähköpostin opettajalleni, jossa tiedustelin valmistunko ollenkaan. Otettiin puhelinpalaveri, joka oli kieltämättä vuoden paras tähän mennessä. Opettaja oli aluksi sitä mieltä, että pakolliset olisi suoritettava, mutta kun kuuli että mulla on opintopisteitä jo 209/210, tilanne muuttui täysin.

Hän sanoi mulle, että kun mulla on noin paljon suorituksia, eiköhän me saada hyväksiluettua ne puuttuvat niin, että jää enää opinnäytetyö. Ette tiedäkään kuinka lohduttavaa se oli kuulla! Oppariin mä nimittäin uskon pystyväni tänä keväänä, mutta jos sen lisäksi pitäisi suorittaa kaksi muuta kurssia, olisi se kyllä jo liikaa töiden kylkeen.

 

Siinä samalla puhelimessa sain neuvoja, kuinka saisin nuo mun vaihtoajan suoritukset kirjattua. Sovittiin myös, että ensi kuussa yrittäisin päästä koululle paikanpäälle, jotta voitaisiin katsoa kaikki hyväksiluvut kuntoon. Tehtiin selvä suunnitelma, millä mun pitäisi päästä melko helposti eteenpäin.

Vihdoin tuntuu siltä, että koulujutut alkaa järjestyä! Syksyllä kaikki oli ihan kaaosta sen suhteen ja menetin toivoni täysin. Mutta nyt mulla onkin tosiaan enää opinnäytetyö tekemättä, ja vihdoin myös aiheita siihen tuntuu löytyvän töiden kautta. Mä olen aina puhunut monimuodon puolesta, ja edelleenkään en olisi valinnut toisin. Silti en olisi koskaan arvannut, kuinka työelämä voisi viedä mukanaan näin lujaa että unohdan opiskelut. Viimeiseen vuoteen musta ei nimittäin ole edes tuntunut yhtään siltä, että opiskelisin 😀 Oma syyhän se vain on ollut, kun olen ollut niin keskittynyt töihin.

 

Ehkä tää tästä. Vähän on pää vielä sekaisin ja koulujuttuja on tosi paljon järjesteltävänä. Opparistakaan ei tule helppo tai kevyt urakka, mutta täytyy pyrkiä aloittamaan se mahdollisimman ajoissa. Sain kuitenkin paljon uskoa ja toivoa, joten ehkä mä pystyn tähän ja saan paperit vielä tänä vuonna.

 

Työelämä vai opiskelu? Kumpaan sä panostat enemmän?

 


×××
Muistathan seurata mua myös Instagramissa @ellileppiniemi

 
 
 
 
 
 


LUE MYÖS NÄMÄ

kuvat © Emilia Kerroin vuosikoosteessa, että opinnot olivat ehkä vuoden 2018 heikoiten sujunut juttu. Lupailin avata sitä nyt alkuvuodesta ja tässä sitä nyt ollaan. Niille jotka eivät tiedä, mä tosiaan opiskelen ammattikorkeakoulussa monimuotona liiketaloutta. Musta tulee tradenomi ja mun suuntautuminen on urheilujohtaminen ja -markkinointi. Monimuotokoulutuksesta olen kirjoittanut aiemmin täällä ja tässä postauksessa selvensin tuota suuntautumislinjaani.…

By ELLI