-
Vankilasta karanneena
Nähtiinkin Nooran kanssa jo ennätyksellisen nopeasti uudelleen, mikä sopi mulle paremmin kuin hyvin! Nooralle kävi pieni äksidentti niiden aiempien kuvien kanssa, joten päätettiin siis raivata aikaa uudestaan kuvailulle pian. Nämä kuvat on otettu vielä vanhalla linssillä, mutta ehkä sitten seuraavat sillä uudella ;D
Me oltiin sunnuntai ja maanantai Helsingissä pikareissulla taas, ja ehdittiin käydä nopsasti Zarassakin. Siellä on melkeinpä pakko yrittää käydä aina Helsingissä (tai Turussa) käydessä kun sitä ei muualla Suomessa ole. Tampereelle on kyllä tulossa uusi kauppakeskus, ja olisin enemmän kuin kiitollinen jos Zara rantautuisi sinnekin haha…♡ Rakastan siis sitä kauppaa vaikka yleensä mitään ei tartukaan mukaan, mutta nyt tällä kertaa tein tosi hyviä löytöjä joista yksi on nämä housut.
Raidallisia housuja mä oon kuolannut jo loppukeväästä asti mutten oo aiemmin raaskinut ostaa niitä. Epäröin vähän että tuleeko niille kuitenkaan käyttöä ja osaanko yhdistää niitä mihinkään, mutta nyt rohkaistuin ostamaan ne kun näin Zarassa nämä vieläpä ihan kohtuullisella hinnalla. Nyt kun nää on ollut mulla yhden päivän päällä, oon vakuuttunut että näille tulee käyttöä ja paljon! Kapeista raidoista tulee ehkä hiukan vankilavibat mutta mä tykkään näistä silti hurjasti 😀 Asu on tosi yksinkertainen ja ihan vaan mustavalkoinen jälleen kerran, mutta nää raidalliset housut tuo tähän silti sitä jotain tiettyä mielenkiintoa.
Oon muuten ollut viime päivinä tosi turhautunut, musta tuntuu ettei mikään suunniteltu onnistu. Yritän kaikkeni, mutta tuntuu ettei mikään vaan riitä. Koitan olla avuksi mutta apu ei kelpaa. Yritän pitää suunnitelmista kiinni mutta turhauttaa kun en pysty siihen yksin, enkä sitten saa vastakaikua. Pyrin suunnittelemaan kaikkea kivaa, mutta tuun siitä surulliseksi kun se ei kelpaakkaan. Loma on tosiaan myös siitä loistava juttu, kun näkee vähän keitä ihan tosissaan kiinnostaa viettää vapaa-aikaansa mun kanssa ja keitä ei. Ja se oikeasti särkee mun sydämen kun tajuan, että ehkä vika onkin siis vaan mun seurassa. Suunnitelmat muuttuu ihan viime hetkillä tai peruuntuu kokonaan, ja se turhauttaa mua tosi paljon. Mä itse olen aika extempore-ihminen, eli rakastan tehdä kaikkea tosi nopealla varoitusajalla ja liian tarkka suunnittelu etukäteen vähän jopa ärsyttää, mutta silti musta tuntuu pahalta jos on jotain suunniteltu ja ehditty jo olla jostain tosi innoissaan ja sitten yhtäkkiä vedetäänkin matto alta.
Tänään on mun viimeinen varsinainen lomapäivä, ja maanantaina koittaa taas työt. Tänään lähdettiin ajelemaan saaristoon, huomiselle on myös pari kivaa suunnitelmaa ja sunnuntaina kruunataan loma pikaisella Tallinnan reissulla. Ja se on ihan mahtavaa että nyt on viikonlopuksi näin paljon tekemistä, niin ehkä en ehdi murehtia sen enempää. Nyt vaan täytyy nauttia täysillä näistä päivistä rakkaiden ihmisten seurassa ♡Miten te yritätte selviytyä turhautumisesta? Ja hei mitä pidätte näistä raitahousuista? 🙂
housut Zara × t-paita Gant × kengät Skopunkten × kaulakoru Forever21 × aurinkolasit Ray-Ban
×××
Snäppiin on tosiaan tulossa paljon matskua Tallinnasta, joten muistakaa ottaa seurantaan @ellimarias 🙂 -
Uusi objektiivi
Hän on täällä ♡Viime perjantaina tosiaan sitten päätin tilata uuden objektiivin ja tilasin omani Digitarvikkeen kautta, koska tätä kyseistä objektiivia ei mustana löytynyt muualta (:D). Kuitenkin olin tosi tyytyväinen, toimitus oli supernopeaa ja muutenkin tilaus kävi helposti.
Mun oli ensin tarkoitus ostaa objetiivi käytettynä ja kävinkin Tampereen Kameratorissa testaamassa paria objektiivia. Käytettyjen valikoima mun kameraan kuitenkin osoittautui tosi pieneksi ja osa niistäkin oli tosi kalliita. Yksi vaihtoehto olisi myös ollut adapteri + objektiivi -yhdistelmä, jolloin saisin kameraani kiinni oikeastaan minkä vain objektiivin. Tästä ehdin jo innostua paljonkin, mutta sitten selvisi että adapterilliset objektiivit ovat manuaalitarkenteisia. Mulla itselläni on yhdessä aiemmista kameroista ollut objektiivi, jossa oli vain mauaalitarkennus eikä se ollut ongelma, mutta aloin nyt kuitenkin näkemään sen haittaavana ominaisuutena, kun esimerkiksi mun asukuvat ottaa tietysti aina joku muu kuin minä itse. Automaattitarkennus olisi paljon helpompi ja varmempi vaihtoehto.
Päädyin siis siihen, että haluan automaattitarkenteisen objektiivin. Niistä löytyi käytettyinä vain pari vaihtoehtoa, joissa niissäkin hinta nousi lähes kahteensataan ja siksi aloin tutkimaan tarkemmin netin valikoimaa. Löysinkin sitten tämän Sigman 60mm 2.8 -objektiivin, ja ihastuin siihen heti! Tässä oli hintakin ihan täysin kohdallaan, tämä nimittäin tuli jopa halvemmaksi kuin osa niistä käytetyistä mitä katselin.
Uudelle linssille mulla oli tarvetta eniten asukuvien suhteen, koska muuten oon ollut tosi tyytyväinen mun aiempaan 25mm -linssiin. Jatkossakin tulen varmasti käyttämään vanhaa linssiä myös paljon, ja erityisesti reissuilla koska se on monipuolisempi ja helpompi yleiskäyttöön. Vielä en päässyt testaamaan tätä uutta tulokasta asukuviin, mutta eiköhän sekin pian tapahdu.Onko muilla vastaavaa linssiä? Tai millaisia objektiivipareja teillä on ja millaisissa tarkoituksissa käytätte niitä?
×××
Muista seurata mua myös Instagramissa @ellileppiniemi ♡ -
Dunkirk
Me käytiin lauantaina katsomassa Dunkirk, ja päätin että haluan kirjoittaa tästä elokuvasta tännekin, sillä mikään muu elokuva aiemmin ei ole vaikuttanut muhun tällä tavoin.Dunkirk-elokuvasta kerrotaan näin: ”Dunkirk on vuonna 2017 ensi-iltansa saanut sotaelokuva, jonka on ohjannut Christopher Nolan. Elokuva sijoittuu toiseen maailmansotaan ja kertoo Dunkerquen evakuoinnista.” Elokuvassa seurataan evakuointia kolmesta näkökulmasta, maa-, meri- ja ilmavoimista. Monimutkaista juonta elokuvassa ei ole, mutta ehkä se on yksi syy siihen, miten tunnelmasta on saatu niin hyytävä.
Tämä elokuva oli ensimmäinen ikinä, josta mun on tehnyt mieli lähteä kesken kaiken pois. Elokuvan tunnelma vaan on niin ahdistava ja painostava, se tuntuu siltä että olisit itsekin mukana sodassa. Tai siis siltä, miltä kuvittelisi sen tuntuvan. Tapahtumat tulevat yllättäen, yleinen tunnelma on varsin pessimistinen ja ammuntatilanteissa teki mieli itsekin heittäytyä lattialle päätä suojaten. Koko elokuvan ajan mua puristi rinnasta, hengitin raskaammin kuin normaalisti ja mun sykkeet oli korkealla. Ja painotan, koko leffan ajan. Tunnelma veti mut mukanaan heti ensimmäisistä sekunneista lähtien ja se pysyi yllä jatkuvasti lopun muutamaa minuuttia lukuunottamatta. Elokuvan keskellä oli yksi pieni valonpilkahdus, joka tosin sekin kesti vain noin puoli minuuttia joten ei siinä ajassa sykkeetkään ehtineet laskea.Mä mietin elokuvan jälkeen paljon tuota, että miten Nolan onnistuu pitämään katsojassa noin korkean jännitystilan kahden tunnin ajan. Ja mä luulen että se oli se leffamusiikki. Kun muissa elokuvissa tapahtuu tai on tapahtumassa jotain jännittävää tai pelottavaa, alkaa sellainen tietyntyyppinen taustamusiikki soida, tiedätte varmaan? Sellainen uhkaava, joka saa katsojan keskittymään edes hetkeksi tarkemmin elokuvaan jotta hän ehtii nähdä mitä kauheaa tapahtuu. Dunkirkissä taustamusiikki oli pelkkää tuota kyseistä jännitysmusiikkia, sen koko kaksituntisen ajan. Siellä oli raastavia viuluja, uhkaavaa bassoa, pelottavaa rumpua ja ahdistavaa sekuntikellon tikitystä. Ainakin mut tällainen taustamusiikki pakotti väkisin keskittymään elokuvan tunnelmaan syvemmin ja ehkä se oli siksi niin ahdistava. Mä en tiedä onko näitä vastaavia elokuvia muitakin, mutta itse en ole törmännyt vastaavaan kikkaan.
Mä tykkään enimmäkseen kaikenlaisista hyvänmielen hömppäelokuvista ja -sarjoista, mutta tykkään myös erityisesti keskiajasta ja joistakin toimintaleffoista. Mutta Dunkirk oli mulle ihan uudenlainen kokemus, en tosiaan oo koskaan katsonut mitään vastaavaa. En olisi arvannut sen olevan tällainen, mutta ahdistuksesta huolimatta oon tosi iloinen tästä kaikesta. Jotenkin älyttömän siistiä katsoa jotain leffaa mikä tuo tunteet näin voimakkaasti pintaan. Musta se on aika mahtavaa, että elokuva vetää mukanaan niin kovaa että tunnet valtavan helpotuksen kun tajuat leffan olevan loppusuoralla.Dunkirk on nyt pyörinyt Suomessa elokuvateattereissa parin viikon verran, ja menkää ihmeessä katsomaan! Mä oikeasti suosittelen että käytte katsomassa tämän nimenomaan elokuvateatterissa, ettekä odota siihen, että sen voi katsoa omalta kotisohvalta, koska tunnelma ei varmastikaan ole läheskään sama. Mutta tosiaan, varautukaa että se kaksi tuntia on pelkkää sydämen hakkaamista, ilman että sykkeen annetaan laskea missään kohtaa.Haluaisitko nähdä tämän elokuvan? Jos oot jo nähnyt, kerro mulle mitä fiiliksiä se suhun jätti? Olinko ainoa joka kävi läpi näin voimakkaat tunteet?
×××
Olethan jo rekisteröitynyt lukijaksi Bloggerin tai Bloglovinin kautta? ♡
