Lifestyle

-7kg kolmessa kuukaudessa








-7kg kolmessa kuukaudessa. Viime vuoden puolella alkutalvella aloin huomaamaan, että jotkut vanhoista vaatteista tuntuivat vähän liian isoilta. Kävin vaa’alla, ja huomasin painon pudonneen hieman. Kohautin olkiani ja kieltämättä pieni hymy nousi huulille. En pohtinut asiaa sen kummemmin, ennen kuin taas joulun välipäivinä. Silloin kävin uudelleen ihan vaan mielenkiinnosta vaa’alla, ja huomasin taas luvun pienentyneen. Tuolloin muistan miettineeni että okei, onpa kummallista, vielä kun jouluna tulee aina syötyä hyvin. Päätin hieman alkaa tarkailemaan tilanteen kehitystä ja tammikuun puolella kävinkin jo ahkerammin tsekkaamassa painoani. Tammikuun aikana painoa lähti taas vähän.

Tammikuussa myös huomasin yhä useampien vaatteiden olevan isoja mulle. Erityisesti yhdet vielä syyskuussa sopivat farkut pussittivat mun päällä, eivätkä näyttäneet enää kivoilta. Kirppiskasasta kaivoin yhdet ihanat valkoiset farkut, jotka olivat joutaneet kirppiskasaan, koska ne olivat vähän naftit aikoinaan Zadaasta ne löydettyäni. Nyt ne istuivat täydellisesti ja siirsin ne takaisin kaappiin.





-7kg kolmessa kuukaudessa

Mä olen aina ollut pienikokoinen ja paino on pyörinyt siellä normaalipainon alarajoilla ja toisinaan alipainon puolella. Mun ei ole koskaan täytynyt oikeastaan tehdä asialle mitään, vaan olen ollut hoikka luonnostaan. Taustalla mulla on kyllä syömisongelmia (voiko sanoa syömishäiriö kun mitään ei ole diagnosoitu?), mutta ne olivat teiniaikojen pulmia. Kahdenkympin paremmalla puolella paino on vakaantunut ja tasaantunut, tiettyyn mun kehon luonnolliseen painoon. Olin siihen aina tyytyväinen ja opin olemaan sinut kehoni kanssa. Ehkä viimeisimmän vuoden tai kahden aikana paino alkoi hiljalleen nousemaan, kun kehosta tuli pikkuhiljaa vain ”aikuisempi”. Puhutaan nyt noin kolmen kilon noususta, eli hyvin pienestä määrästä ja hitaasta noususta. En käynyt vaa’alla, enkä oikeastaan tiedä mitä paino on esimerkiksi suurimmillaan ollut, mutta ajattelen sen olleen sen, mitä vaaka näytti syyskuussa kun mielenkiinnosta testasin. Ja siitä painosta lähti -7kg kolmessa kuukaudessa.





Mikä aiheutti laihtumisen?

Silloin seitsemän kiloa painavampana mä olin ihan yhtälailla tyytyväinen kehooni ja ulkonäkööni, enkä missään nimessä laihduttanut tahallani. Olenkin pohtinut paljon mikä tämän aiheutti, mutta olen tullut siihen lopputulokseen, että kyseessä oli monen tekijän summa. Syyskuun jälkeen mä lopetin päivätyön ja siirryin yrittäjäksi. Se tiesi erilaisten ravintolalounaiden päättymistä ja muutenkin ulkona syömisen vähentymistä. Se myös tarkoitti fyysisen työskentelyrasituksen loppumista, sillä väitän että multa on lähtenyt lihastakin. Syksyllä mä myös erosin pitkästä suhteesta, ja vaikka se olikin oma päätökseni ja kaikin puolin hyvä asia, on sekin tietysti stressannut. Tammikuussa muutin uuteen kotiin, mistä seurasi lisää stressiä, fyysistä rasitusta ja liikuntamäärien kasvua.

Mä luulen että nämä kolme isoa muutosta ovat kaiken takana. Jokainen niistä on vaikuttanut omalla tavallaan ja pienistä vaikutuksista kasvaa yhdessä suurempia. Tammikuun jälkeen olen jäänyt seurailemaan ja tarkkailemaan painoani ettei se ainakaan enempää laskisi. Nyt se onkin onneksi tasaantunut ja kehoni on löytänyt uuden ominaispainon. Tässä samassa lukemassa ollaan pysytelty nyt jo pari kuukautta, mikä lupaa tosi hyvää.





Miten suhtaudun omaan kehooni?

Laihtumisen huomasi erityisesti läheiset ja monille kerroinkin paljonko painoa on pudonnut. Se on yllättänyt useat ja monet miettivät, että mistä noin paljon oikein voi edes lähteä kun olen aina ollut pienikokoinen. Niinpä, itsekin olen samaa miettinyt, varsinkin kun en niinkään peilistä näe muutosta. Se voi toki johtua vanhoista ajattelumalleista, ja juurikin vaatteiden kautta itse noteerasin painon laskun ensimmäisenä. Housut jäivät ensin isoiksi, joten ilmeisesti reidet ja vyötärö ottivat eniten ”osumaa”.

Tällainen laihtuminen on toki jossain määrin huolestuttavaa, mutta nyt painon tasaannuttua en halua stressata asiaa. Ja onpa tästä ollut jotain hyvääkin, olen nimittäin konkreettisemmin tajunnut, miten oma suhtautuminen omaan kehoon on muuttunut! Olen oppinut olemaan armollisempi ja hyväksynyt kehon muutokset helposti. Tajusin myös sen, kuinka tykkäsin ja hyväksyin kehoni silloin alkusyksylläkin vaikka painoa oli enemmän. Se antaa loistavaa perspektiiviä itselle, että olin hyvä silloin ja olen hyvä myös nyt, etenkin kun oman kehon hyväksyminen on ajoittain ollut mulle todella hankalaa. Ainoa juttu mikä tämän tiimoilta huolettaa on se, että jos paino lähteekin nousemaan sitä aiempaa lukua kohti, osaanhan silloinkin ottaa muutoksen yhtä armollisesti? Haluan ainakin uskoa niin ja aion myös tietysti tehdä sen eteen töitä.






Onko sulla joskus isot elämän muutokset vaikuttaneet kehoon näin? Miten itse reagoit? Kehopositiivisuutta, omia haasteita oman kehon kanssa ja noita mun taustoja olisi mielenkiintoista käydä tarkemminkin läpi täällä blogissa, jos teitä vain suinkin kiinnostaa. Itselleni se ainakin olisi hyvä tapa työstää näitä teemoja, joten palailen varmasti näihin aiheisiin myöhemmin tulevissa postauksissa!




Miten sä suhtaudut oman kehosi muutoksiin?




×××

Tykkäsithän blogista jo Facebookissa?


Lue myös

Koirien nimikoidut valjaat
DIY sänkykatos halvalla ja helposti

4 Comments

  • Sini

    Tosi mielenkiintoinen postaus ja tästä tuli sellainen kuva, että sulla olisi tosi terve suhtautuminen omaan kehoosi 🙂 Keho on kyllä siitä ihmeellinen asia, että henkiset asiat vaikuttavat heti fyysiseen puoleen. Mä käyn tosi harvoin vaa’alla enkä edes omista sellaista, mutta itse asiassa juuri viime viikolla kävin pitkästä aikaa vaa’alla. Olen jo pitkään painanut tietyn verran, mutta nyt painoa oli tullut yhtäkkiä viisi kiloa lisää, vaikka omassa kehossa en sen kummempia muutoksia ole huomannut. Tietenkin päivän aikana syödyt ateriat, vaatteiden paino sun muu vaikuttaa lukemaan, mutta vähän hämmästyin silti. Mutta no, jos olo kerta on hyvä niin turhaan alkaa stressaamaan jostain vaa’an luvuista! 🙂

    • ELLI

      Ihana kuulla ♡ Ja niinpä, itsekin olen havahtunut tähän omaan terveeseen suhtautumiseen! On se työn takana ollut ja vaatinut vuosia, mutta sitten loppujen lopuksi ilmaantuikin kuin varkain 😀 Toi on tosi hyvä, ei vaakaa edes tarvitsisi omistaa. Niin paljon tärkeämpää on se oma olo omassa kehossa! ♡

  • Tea

    Ihana asenne, viihtyminen omassa kropassa on niin tärkeää!
    Mulla kävi vastaavanlainen mystinen painonkadotus viime keväänä, enkä keksinyt tälle lopulta muuta selitystä kuin pitkään kestänyt stressi. Omat ja lasten sairastelut ja vielä toisen sairaalaan joutuminen teki tehtävänsä ja vaikka mielestäni söin koko ajan hyvin, herkutteluakaan unohtamatta, paino oli yllättäen tämän rankan ajanjakson jälkeen tippunut kymmenisen kiloa – alle kahdessa kuukaudessa.

    • ELLI

      Voi kiitos, niinpä ♡ Hei tosi kiva kuulla vastaavia kokemuksia! Kuulostaa todella rankalta ja hirmuisesti tsemppiä sinne, ei ihmekään jos kroppa reagoi<3 Toivottavasti sulla on silti hyvä olla omassa kehossa, se on pääasia! 🙂

Leave a Reply