27 päivän työputki ja mitä siitä on seurannut?

12.5.2018 8 By ELLI

Huh. Tänään se on vihdoin taputeltu, nimittäin 27 päivän työputki. En olisi uskonut pystyväni tähän, mutta hengissä ollaan vielä:D Mä tosiaan teen tällä hetkellä kahta työtä päällekäin, ja näistä toinen on mun palkkatyö ja toinen on syventävä harjoittelu, joka sekin kyllä jatkuu syksyyn saakka vielä palkallisenakin. Harjoittelu on ollut kokopäiväistä, mutta nyt kesällä molemmat mun työpaikoista tulevat olemaan osa-aikaisia jotta saan työvuorot paremmin sopimaan keskenään.

Nyt kuitenkin huhti-toukokuun vaihteen kohdalla mulla on ollut tavallista enemmän tunteja näissä molemmissa Ratinan avajaisista johtuen, koska mun molemmat työt liittyvät siihen todella vahvasti. Tästä syystä mulle kertyikin nyt 27 päivän työputki ja työtunteja enemmän kuin koskaan tällaisella aikavälillä. Hyvin usein mun työpäivät ovat kokonaisuudessaan kestäneet vähän yli kahdeksasta jopa iltakymmeneen, sillä arkiaamuisin olen suunnannut heti toimistolle harkkaan ja siirtynyt sitten sieltä iltapäivällä töihin. Harkka on ollut henkisesti aika stressaavaa ja palkkatyö taas fyysisesti raskasta, varsinkin avajaiskiireiden keskellä.

 

Mä olenkin huomannut itsessäni merkkejä, että nyt ollaan menty ihan äärirajoilla. Henkisesti olen vielä kohtuu pirteä, koska osaan käsitellä stressiä aika hyvin ja henkisellä sisulla mä olenkin jaksanut eteenpäin. Fyysisesti olenkin sitten huomannut moniakin pieniä oireita. Ensimmäisenä mulle iski pieni kehon uupumus. Käsien ja jalkojen nostaminen ja liikuttaminen oli aina vain rankempaa, ja lihakset tuntuivat painavan miljoona kiloa. Olo oli kuin jyrän alle jääneellä ja tuntui siltä, kuin olisin tehnyt todella rankkoja salitreenejä vaikken ole sellaisille ehtinyt uhrata ajatustakaan. Kaikki mun liikkeet alkoivat pikkuhiljaa hidastua ja esimerkiksi mun kävelemistahti hidastui todella paljon, niin oudolta kuin se kuulostaakin.

 

Väsymys iski seuraavana ja kroppa tuntui pitävän ihan täysillä kiinni unesta. Mä en välttämättä enää reagoinut yhtään mitenkään herätyksiin ja nukuin vain niiden kymmenien herätysten ohi. Mun keho on näinä viikkoina oikein vaatinut tarpeeksi unta, eli siis jos olen vielä myöhään illalla töiden jälkeen tehnyt blogijuttuja, jotka ovat venyttäneet nukkumaanmenoa vaikkapa tunnilla, niin keho on vaatinut sen tunnin lisää unta aamulla.

Seitsemän tuntia tuntuu olevan se vakio, ja ennen kuin olen nukkunut seitsemän tuntia, ei ole toivoakaan että heräisin oikeastaan mihinkään herätyksiin näin kärjistetysti. Musta on totta kai hyvä että keho pitää huolen itsestään näin. Toki se on sitten vaikeuttanut aamuja, kun olen meinannut monesti myöhästyä tämän takia, mutta onneksi vain meinannut! Ja hahah, ainakin olen oppinut tekemään aamutoimet ja meikkaamaan jopa puolet lyhyemmässä ajassa kuin normaalisti.

 

Pahinpana oireena pitkästä työputkesta olen huomannut ihmeelliset pääkipuilut, joka ei lähde pois särkylääkkeillä. Päätä saattaa jomottaa jo heti herätessä ja se vain pahenee jos liikutan niskaani. Kipu on niin vahva, että välillä mun silmissä jopa sumenee tai osa näkökentästä on täysin sumeana. Mulla on ollut tällaista paljon lievempänä aiemminkin, ja ollaan epäilty aurallista migreeniä tai vastaavaa. Nyt kuitenkin epäilen niskanikamien jumeja, ja haluan ensimmäisenä sulkea ne pois ja tästä syystä suunnitelmissa on käydä jäsenkorjaajalla tai vastaavalla ensimmäistä kertaa koskaan.

Koti meillä on ihan myrskyn jäljiltä. En edes muista koska olisin siivonnut ja esimerkiksi mun vaatekaapin lattialla on valtava vaatekerros. Kaikki tavarat tuntuvat olevan hukassa kaiken epäjärjestyksen vuoksi, mutta täytyy nyt todellakin koittaa saada tavarat paikoilleen. Mä nimittäin voitin Zadaan arvonnasta meille kotisiivouksen, eikä se olisi todellakaan voinut tulla parempaan ajankohtaan! Kohta meilläkin on taas siistiä.

 

Mua myös harmittaa ihan suunnattomasti se, etten ole ehtinyt viettää niin paljoa aikaa Mishan ja poikaystävän kanssa kuin mitä haluaisin. Välillä tuntuu että olen kamala koiranomistaja, mutta onneksi meitä on kaksi, jotka ovat tuohon koiraan sitoutuneet ja elämäntilanteesta riippuen toinen saattaa hoitaa koiraa toisinaan enemmän. Vastaavasti Misha myös on iso piristys poikaystävän elämässä, ja he ovatkin ihan parhaita kavereita keskenään. Onneksi vierelle on löytynyt just tuo tyyppi, joka ymmärtää ja auttaa mua tässäkin tilanteessa parhaansa mukaan ♡

Tosiaan huomenna on mun ensimmäinen oikea vapaapäivä tämän hullun työputken jälkeen. Se on toki äitienpäivä, joten veikkaan etten saa pelkästään vain rentoutua, mutta kyllä mä koen tästäkin olevan mulle apua. Luksukselta ovat myös tuntuneet ne päivät, kun mulla on ollut pelkkää harkkaa, koska silloin saan vaan olla iltapäivän ja illan. Puolikkaassakin päivässä keho ehtii palautua yllättävän hyvin, ainakin mun kohdalla. Joka tapauksessa, itse olen itseni tähän tilanteeseen ajanut ja jollain hullulla tavalla nautin tästä. Parasta on se, että tiedän olevani oikealla reitillä unelmia kohti ja tiedän että tämä kiireinen aika palkitsee mut vielä.

 

Kuvat ovat ihan aiheeseen liittymättömästi meidän Tallinnan reissulta, ja kuvat minusta nappasi ihana Ane ♡ Asun näet paremmin täältä.

 

Saa nähdä minkälaisia työputkia tässä kesän aikana tulee vielä eteen:D Töitä nimittäin riittää, mutta toivotaan nyt ettei ihan näin pitkäksi venähtäisi ilman yhtäkään vapaapäivää, heh. Olipas muuten ihana kirjoitella tällaisia ihan rehellisiä kuulumisia ja fiiliksiä teille! Blogimaailmassa vallitsevalle kiiltokuvaelämälle tällaiset kuulumiset ovat varmasti kivaa vastapainoa ja just sitä ihan oikeaa elämää.

 

Onko sulla työkiireitä tai loppurutistuksia koulussa?

 


×××
Tykkää blogista myös Facebookissa!

 
 
 
 
 
 


LUE MYÖS NÄMÄ

× Mitä aion tehdä tänä kesänä? Se kuuluisa summer bucket list
× Hyvää synttäriä minä! Millainen tyyppi olen kavereiden mielestä?
× Life update: Mitä mä teen mun elämällä nykyään?
 

Lue myös

Apua, onko vyölaukku taas muodikas?
Viikko ilman farkkuja -haaste